Seurakunnassa ”Vespa-herätystä”

Kaksipyöräiset kaunottaret viekoittelevat Lapinlahdella

Vespa-harrastus on saanut Lapinlahden helluntaiseurakunnan veljet pauloihinsa. Kuvakaappaus Robert Knappin Facebook-profiilista.

Vespassa yhdistyvät käytännöllisyys ja tyyli.

Vespa-harrastajien eli vespailijoiden mukaan ”kaikki Vespat ovat skoottereita, mutta kaikki skootterit eivät ole Vespoja”.

Italialainen kulkuväline herättää paitsi ihailua myös monenlaisia ennakkoluuloja. Suurin osa niistä liittyy tehoon ja nopeuteen.

Lapinlahtelaiselta Robert Knappilta ei ole haasteellista saada luetteloa Vespan hyvistä ominaisuuksista.

– Nämä ovat tekniikaltaan luotettavia – vaikka ovatkin Italiasta, Knapp aloittaa.

– Olen myös tykännyt aina näissä olevasta retromeiningistä. Yleensä ihmisillä tulee hyvä fiilis jo siitä, kun he näkevät Vespan.

Totta. Vespa on erittäin sympaattisen näköinen kulkuneuvo. Jos jotakin kahden pyörän varassa kulkevaa laitetta pitää kuvata sanalla kaunis, niin se kuvaus sopii nimenomaan Vespaan.

– Kun tämän vetää parkkiin, niin todella usein joku tulee juttelemaan ja kertomaan muistojaan.

Vespassa kiehtovaa onkin sen historiallinen jatkumo.

– Muodot ovat samat kuin alkuvuosina. Se on nopeasti tunnistettavissa. Vespan yksi nerokkaimmista alkuperäisajatuksista ja tuntomerkeistä on leveä jalkojen suoja.

– Vespassa jalat pysyvät kuivina. Kun ajaa tavallisella moottoripyörällä, ei tarvitse paljoa tihuttaa ja jalat ovat aivan märät.

Miehet hurahtavat italialaisiin

Lapinlahden helluntaiseurakunnassa on parin viime vuoden aikana koettu ”Vespa-herätystä”. Robert Knappin jalanjäljissä moni on huomannut ison skootterin ilot.

Seurakuntaan on muodostunut vapaamuotoinen Vespaukot-kerho, johon kuuluu tällä hetkellä seitsemän jäsentä, kaikki miehiä.

Harri Nissinen omistaa 300 GTS 2010 -vuosimallia olevan Vespan.

– Minulla ei vanhastaan ollut moottoripyöräkorttia. Innostuin asiasta pari vuotta sitten kavereiden myötävaikutuksella.

Vespa on Nissisen ensimmäinen kaksipyöräinen. Intoa on hankalaa pidätellä.

– Vespassa on huvi ja hyöty samassa paketissa. Sillä pystyy tekemään saman kuin isommalla moottoripyörällä, mutta kauppareissut ja kyläilyt pystyy hoitamaan helpommin.

Vespalla tavaraa kulkee mukana yllättävän paljon. Takana on tavaratila, ja myös penkin
alle mahtuu kuljetettavaa.

– Jalkatilassa on myös kuljetuskoukku. Siihen saa hyvin kauppakassin.

Harri Nissinen on tehnyt Tiina-vaimonsa kanssa myös pidempiä reissuja. Kyytiin mahtuu hyvin kaksi ihmistä.

Perhe kyydissä

Vespoja on valmistettu 1940-luvulta alkaen. Vanhat skootterit voivat olla arvokkaita ja haluttuja. Sellaista Robert Knapp ei kuitenkaan hingu harrasteajoneuvoksi.

– En ole erityisen hyvä rassaamaan moottoreita. Koneen pitää olla luotettava. Vanhemmat Vespat ovat lisäksi melko pienitehoisia. Ne ovat varmasti olleet hyviä kaupungeissa, mutta maantielle en sellaisella lähtisi.

Knappin oma Vespa-harrastus ulottuu reilun kymmenen vuoden taakse. Perheen asuessa Brysselissä tyttäret Noora ja Nea kulkivat harrastuksiin isän kyydissä. Käytössään Knappilla on tällä haavaa jo viides Vespa.

– En kyllä odottanut, että kun palaamme Brysselistä, syntyy täällä tällainen kiinnostus. Pikkuhiljaa yksi jos toinenkin on innostunut näistä.

Uuden vespailijan liittyessä kerhoon pidetään ajoneuvolle nimiäiset. Nimen on oltava italiankielinen naisen nimi. Knappin kaunotar on nimerry Sabrinaksi, Harri Nissinen taas ajelee Angelinalla.

– Samaa nimeä ei voi käyttää kahta kertaa. Tämä on tällainen sisäpiirin hauska juttu.

Jani Korhonen puolestaan on suunnitellut Vespaukot-kangasmerkin, jonka saa kerhoon liittyessään ommella ajotakkiin.

Ympäri maan

Knapp kehuu myös Vespan matkaominaisuuksia. Helsingissä on tullut käytyä muutamankin kerran.

– Melkein samassa ajassa olen perillä, kuin mitä Sari-vaimoni, jos hän suuntaa sinne henkilöautolla.

Nykyaikaisen nelitahtisen Vespan huippunopeus on 125 kilometriä tunnissa. Isoilla teilläkin siis pystyy ajamaan.

– Vespan ideologiaan ei kuitenkaan kuulu, että ajetaan hanat tiskissä mottoriteitä.

Vespaukot on ajanut jo kolme kertaa pidemmän matkan kesällä. Viime kesänä tehtiin 1 600 kilometrin kierros, joka huipentui Turun saaristoreitille. Aiemmin on jo käyty itäisessä Suomessa ja Virossa.

– Moni on saanut tästä hyvän harrastuksen. Osansa on silläkin, että olemme kaikki uskossa, ja voimme samalla viedä sanomaa eteenpäin, Knapp kuvailee.

Anssi Tiittanen