Hiljattain kun vierailin 96-vuotiaan paljon kokeneen romanisaarnaajan kotona, keskustelut kulkivat vuosikymmenien taakse hengellisen romanityön alkupäiviin. Romaniheimomme suuresti kunnioittama ”patriarkka” muisteli pienten alkujen päiviä, kun Jumala oli laskenut muutamien ihmisten sydämelle näyn viedä evankeliumia romaniväestön keskuuteen.
Heidän työnsä tuloksena romaneja alkoi tulla uskoon, ja kohta vastaan tuli kysymys siitä, sopivatko nämä hieman tummemmat ja luonteeltaan ehkä ”räiskyvämmät” ihmiset muiden Jumalan lasten kanssa samoihin seurakuntiin vai olisiko kenties parempi, että he löytäisivät paikkansa jostain muualta.
Asia ei ollut aina niin yksinkertainen kuin voisimme nyt kuvitella, vaan joskus tarvittiin kovaakin asennemuokkausta ja työtä, että sydämet ja ovet avautuivat ja romanitkin saivat kokea olevansa tervetulleita Jumalan seurakuntaan. Nyt voidaan sanoa, että lähestulkoon kaikki Suomessa uskoa tunnustavat romanit kokevat omakseen nimenomaan vapaakristilliset seurakunnat ja rikkaudeksi sen, että saavat elää ja palvella yhdessä kaikkien muiden kanssa samoissa seurakunnissa.
Vaatiiko erilaisuuden kohtaaminen edelleen rohkeutta?
Jotta tähän on päästy, silloisten seurakuntien vastuunkantajilta on vaadittu rohkeutta nähdä erilaisuus rikkautena ja se, että Jumalan seurakunta tulee olla kaikille avoin. Myöhemmin meidän kotimaamme on myös monella tavalla kansainvälistynyt, ja monissa seurakunnissa onkin arkipäivää, että seurakuntaväki koostuu hyvin erilaisista etnisistä, kulttuurillisista tai sosiaalisista taustoista.
Vaatiiko erilaisuuden kohtaaminen edelleen rohkeutta? Vaikka romanit ovatkin löytäneet hyvin paikkansa seurakuntien elämässä, silti omassa työssäni olen jonkin verran kohdannut viime aikoina tilanteita, joissa joiltakuilta on ehkä puuttunut rohkeutta nähdä erilaisuus rikkautena, kun on ollut kysymys seurakuntien kaikkein vastuullisimpiin tehtäviin valitsemisesta.
Joskus meillä saattaa olla kiusaus rajoittaa kaikkein vastuullisimpia tehtäviä niille, jotka tulevat samanlaisista taustoista kuin me. Ehkäpä tuntuu jotenkin turvallisesta toimia niin. Ja usein tämänkaltainen käytös saattaa olla hyvinkin sellaista, jota ei aina edes tiedosteta.
Kuitenkin meillä täytyisi olla rohkeutta, uskoa ja näkökykyä huomata Pietarin tavoin, että Jumala ei katso ulkoisiin tekijöihin vaan sydämeen ja niin asettaa myös meitä erilaisiin palvelustehtäviin. On tärkeää, ettemme rajoita Jumalan valintaa ja tehtäviin asettamista sen takia, että joku tulee erilaisesta taustasta kuin me.
Nykypäivänä puhutaan paljon siitä, kuinka meidän tulisi ottaa huomioon eri-ikäiset ja varsinkin nuoret toimintaa ja työtämme suunnitellessa. Olisiko tähän hyvä lisätä myös, se että meidän tulisi pitää huolta niin, että ”kaikista kansoista” tulevat ihmiset kokevat olevansa kaikella tavalla tasa-arvoisia Jumalan seurakunnan perheväkeä.
Erityisen tärkeää tämä on juuri nyt, kun pieneen Suomeenkin tulee entistä enemmän ihmisiä erilaisista taustoista.
Jesajan kautta Jumala jätti meille kauniin ja merkittävän kehotuksen siitä, että hänen huoneensa tulee olla kaikkien kansojen rukoushuone!
Tino Grönfors
Kirjoittaja on Elämä ja Valo ry:n toiminnan koordinaattori.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...