Älä tee noin vaan tee näin. Tee mitä sinua huvittaa. Mitä voisin
tehdä, että kasvaisit pärjääväksi aikuiseksi?
Esimerkiksi tällaisin lausein voidaan
kuvata lapsenkasvatuksen kehityskaarta 1950-luvulta tähän päivään.
Kuudessakymmenessä vuodessa on liikuttu kurikeskeisestä perhe-elämästä vapaan
kasvatuksen kautta voimakkaan tietoiseen ja jopa huolestuneeseen
vanhemmuuteen.
Ei ole liioiteltua sanoa, että lisääntynyt
tieto lapsen kehityksestä on lisännyt tuskaa. Nykyvanhempi saattaa miettiä,
onko hänestä ylipäätään vanhemmaksi ja aiheuttaako oma kasvatustyyli lapselle
traumoja.
Suhteista siiville – vanhemman opas on kirja, joka pyrkii antamaan tukea
2010-luvun kasvattajalle, erityisesti kristityille vanhemmille.
– Ajatuksena kirjassa on, että moni asia
lasten kasvatuksessa ei ole muuttunut, kuten lapsen tarpeet. Vanhempia
kuitenkin pohdituttavat nykyään monet kysymykset, kuten kuinka paljon lapsi
voi pelata tietokoneella. Kristillisen kasvatuksen antaminenkaan ei ole niin
yksiselitteistä ja helppoa kuin aikanaan arvoiltaan yhtenäisemmässä Suomessa,
Suhteista siiville -kirjan toimittaja Elina Rautio kertoo.
Suhteista siiville -uutuusteokseen on
kirjoittanut joukko kasvatusalan ammattilaisia, kuten muun muassa Saara Kinnunen ja Elli Meklin.
Elämä on suhteellista
Suhteista siiville -kirja lähestyy lapsenkasvatusta käytännönläheisesti
neljän eri suhteen näkökulmasta. Tarkastelussa on lapsen ja vanhemman välinen
suhde, vanhempien parisuhde, lapsen jumalasuhde ja lapsen suhde itseensä.
– Vaikka kirjassa annetaan myös käytännön
vinkkejä lapsen kasvattamiseen, kantava ajatus on, että hyvällä suhteella
pääsee jo pitkälle, Elina Rautio toteaa.
Keskeneräisyyden tunne on väistämätön osa
kasvattajana toimimista. Kirjoittajat toivovat, että teos voisi auttaa
omaksumaan armollista asennetta: kaikkea ei tarvitse tietää.
– Aina voi myös aloittaa uudelleen, niin parisuhteessa kuin suhteessa
lapsen kanssa, Rautio kannustaa.
Kirjassa lapsesta halutaan puhua ilona, ei taakkana, ja kasvatuksesta
luottamustehtävänä, ei luopumisena ”omasta elämästä”.
– Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, oma persoonansa. Erilaisuus
on arvokasta, ja kaikilla on vahvuuksia, joita voidaan tukea, kasvatustieteen
tohtori Elina Rautio kiteyttää oman artikkelinsa viestin.
Usko on hyväksi
Monet kristityt 2010-luvulla elävät kasvattajat ovat varmasti huomanneet,
etteivät kristilliset arvot ole enää esillä kouluissa ja hoitopaikoissa niin
kuin ennen.
Usko voi olla kasvattajalle merkittävä voimavara, Elina Rautio
sanoo, ja tätä ajatusta on haluttu tuoda esille läpi Suhteista siiville
-teoksen.
– Meillä on käytössämme jumalallinen, yliluonnollinen apu ja
viisaus. Jumala on myös rakkauden lähde, josta voimme ammentaa kaikkiin
suhteisiimme.
Kristiina ja Markku Virkkilä muistuttavat artikkelissaan, että terve
usko kasvaa vain vapauden ilmapiirissä, ja vain vapaasti valittu usko voi olla
vahvuus ja voimavara.
Suhteista siiville -kirjassa myös se, että vanhemmat ovat eri sukupuolta,
nähdään merkittävänä tekijänä lapsen kehitykselle. Saara Kinnunen kirjoittaa
siitä, miten äidillä ja isällä on erilaisia tehtäviä lapsen kasvattamisessa.
– Sukupuolten arvon tunnustamalla voi myös vaikuttaa lapsen omaan
mahdolliseen parisuhteeseen tulevaisuudessa, Elina Rautio huomauttaa.
Rohkaisua huolehtijalle
Digiaika, hektinen elämänrytmi ja vanhempien omat henkiset taakat
voivat erityisesti kuormittaa perheitä nykyaikana. On taloudellisia huolia,
sairastelua ja ongelmia parisuhteessa.
Vaikka nykyaikana vastaus kaikkeen on olevinaan yhden klikkauksen
päässä, lasten hyvinvointia voi korjata vain konkreettisilla,
pitkäkestoisilla korjausliikkeillä. Niitä ennen pitää pysähtyä ja katsoa,
mistä kiikastaa.
Pysähtyminen, läsnäolo ja kuunteleminen ovat myös kasvatuksen
kulmakiviä – niin itsestään selviltä kuin ne tuntuvatkin.
Jos kokee vanhemmuudesta stressiä ja ottaa paineita siitä, mitä
kaikkea lapsen kanssa ”pitäisi tehdä” ja miten häntä ”tulisi kasvattaa”, voi
huokaista ja luopua kaiken yrittämisestä yhtä aikaa.
– Tärkeintä on olla läsnä tässä hetkessä,
Elina Rautio päättää.
Anna Lehtinen
Kristiina ja Markku Virkkilä:
Vanhempien ei ole tarkoituksenmukaista suojella lapsiaan kaikilta vaikeuksilta. Sanotaan jopa, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä. Se ei tarkoita lapsen kiusaamista vaan sitä, että vanhempien tulee pettymysten ehkäisemisen sijaan olla harmituksen hetkellä lapsen tukena ja auttaa häntä selviämään.
Elli Meklin:
”Se, että lukee oikein lapsen mieltä ja eiverbaalisia viestejä sekä heijastelee sitä takaisin hänelle, on hyvän kiintymyssuhteen perustekijä. Vanhempi, jonka älypuhelimen käyttö on liian intensiivistä, ei välttämättä ole tunteiden tasolla virittäytynyt lapsen suuntaan. Silloin huomion pirstaloi jatkuva ruudun seuraaminen. Lapsi voi kokea vanhemman älypuhelimen ohittavan hänen tarpeensa arjen tiimellyksessä.
Saara Kinnunen:
”Jumala tietää, että elämme syntiinlankeemuksen tähden epätäydellisessä maailmassa, jossa isät ja äidit eivät aina onnistu Jumalan heille antamassa tehtävässä. Tällaisissa tilanteissa hän tulee tueksemme. Jumala ei korvaa puuttuvaa tai huonoa vanhempaa. Kuitenkin hän lupaa pitää huolta, vaikka ihminen joutuisi kantamaan isään tai äitiin liittyvää kipua.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...