Heidi Söderlund sai nimen Afrikassa

Pariskunta sai paljon palautetta aivan tuntemattomiltakin lukijoilta viime vuonna ilmestyneestä Afrikka valitsi minut -kirjasta. Kirjan avulla saa käsityksen myös Heidi Söderlundin elämänvaiheista, vaikka se varsinaisesti onkin elämäkerta hänen puolisostaan. 

Lähettipariskunnan elämäntyö Afrikassa jatkuu yhä, vaikka kummankin eläkkeelle jääminen alkaa pian olla ajankohtaista.

Heidi Söderlund hoitaa Ugandassa Fida Internationalin kummilapsitoiminnan yhteyksiä kummien ja lasten välillä. Hän myös tapaa lapsia ja perheitä, tarkkailee koulunkäynnin onnistumista ja valitsee lapsia kummiohjelmaan yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.

Fidan toimisto sijaitsee Ugandan pääkaupungissa Kampalassa samalla aidatulla asuntoalueella kuin Söderlundien kotikin. Rakennuksessa on useita ugandalaisia työntekijöitä, kuten kirjanpitäjä sekä maaohjelmien ja kummilapsityön koordinaattoreita. Joku auttaa lasten huoltajia kehittämään toimeentulotapoja, ja toinen jakaa tietoa psykososiaalisesta avusta lapsille, huoltajille ja opettajille.

– Meillä on myös asiantuntija, joka tekee kuukautis- ja seksuaaliterveyskoulutusta. Afrikkalaisilla on paljon taikauskosta ja tietämättömyydestä kumpuavia tapoja, jotka edistävät esimerkiksi aidsin leviämistä, Heidi Söderlund kertoo.

Heidi Söderlund on tyttönimeltään Joensuu. Hänen syntymäänsä voi kutsua ihmeeksi. Tornion kaupunginsairaalan ylilääkäri ei uskonut, että lapsi syntyisi elävänä saati terveenä. Hän oli jopa koettanut keskeyttää raskauden. Kyseessä oli mahdollinen kohdun ulkopuolinen raskaus, jossa äidinkin henki oli vaarassa. Vanhemmat Paavo ja Anja Joensuu pyysivät Jumalalta, että lapsi olisi terve ja äiti saisi pitää henkensä.

Lapsi syntyi vauhdikkaasti kesällä 1956 sairaalan pimeässä tuulikaapissa, sillä salama oli iskenyt talon sähkölaitteisiin. Lääkäri totesi, että Luoja varjeli niin, että syntyi terve poika.

– Ensimmäisenä iltana kotona selvisi, että olinkin tyttö. Syntymätodistukseni piti kirjoittaa uudelleen.

Puolen vuoden ikäisenä vauva sairastui kovaan kuumeeseen. Eräänä yönä vanhemmat totesivat järkyttyneinä, että tämän sydän oli pysähtynyt. He soittivat heti uskoville vanhemmilleen ja kertoivat tyttären kuolleen. Isänisä sanoi: ”Ei Heidi ole kuollut, häneen palaa elämä nyt.” Samassa tytön pieni olemus alkoi reagoida, sydän sykkiä ja väri palautua kasvoille.

– Myöhemmin Viljo-pappa kertoi, että juuri ennen puhelua hänelle oli näytetty kolmiosainen ilmestys minun elämästäni. Yksi osa oli se, että tulen tekemään aikuisena lähetystyötä Afrikassa.

– Lähdin 19-vuotiaana evankelistaksi Pohjois-Karjalaan, jossa ihmiset olivat hyvin konservatiivisia. Jouduin luopumaan farkuista, pukeutumaan mekkoon ja laittamaan nutturan, Heidi Söderlund muistelee huvittuneena.

Hän vuodatti sydäntään kirjeessä vanhemmilleen – ja Jumalalle: ”Miksi olen täällä? Mihin Herra tarvitset ja koulutat minua? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Olenko huono evankelista, jos tahdon puolison, lapsia, kodin?”

Toisaalla Pertti Söderlund -niminen Afrikassa lähetyslapsena varttunut nuorukainen rukoili, että löytäisi armeija-aikanaan Suomesta vaimon, jolla on lähetyskutsu. Näin tapahtuikin. Häitä vietettiin kesällä 1977 Lahdessa. Seuraavan vuoden joulukuussa pariskunta siunattiin Helsingin Saalem-seurakunnassa lähetystyöhön Keniaan. Nuori rouva sopeutui nopeasti Sabatian appelaan, jossa ensimmäinen yhteinen koti sijaitsi.

– Esikoistyttäremme syntyi vuonna 1980. Häneltä puuttui osa oikeasta kädestä. Tuo vamma avasi silmämme näkemään Itä-Afrikan vammaisten lasten hädän. Aloitimme seitsemän vuotta kestäneen vammaisille tarkoitetun koulun, Daisy Special Schoolin, rakentamisen Kakamegaan.

Perhe kasvoi sittemmin vielä kahdella tyttärellä. Väliin mahtui myös erittäin raskas kokemus poikavauvan menetyksestä.

Perhe muutti Keniasta Ugandaan parikymmentä vuotta sitten. Ugandassa Heidi Söderlund on työskennellyt Fidan kummilapsiohjelmassa muun muassa orpolasten ja entisten lapsisotilaiden parissa. 

Kovia kokeneet nuoret sanovat hänen olevan yksi heistä, kuin äiti. Hän on saanut myös nimen Ankunda, ”hän rakastaa meitä”. 

– Kierrän mielelläni mukana saarnamatkoilla, vaikka tiet ja olosuhteet ovat välillä todella haasteellisia.

– Saan naisena helposti kontaktin sikäläisiin naisiin. Kehotan heitä kehittämään lahjojaan muuallakin kuin pellolla ja keittiössä. Kannustan pastoreiden vaimoja astumaan miestensä rinnalle, eikä vain pysyttelemään näkymättömissä. Näytämme sikäläisille esimerkkiä myös tunteiden osoittamisesta ja keskustelemisesta.

Söderlundien maastoauton tavaratilassa on paluumatkalla monesti jostakin maalaiskylästä lahjaksi saatuja kanoja tai vuohia. Niistä valmistuu myöhemmin juhla-aterioita. 

Fidan työn tulokset Ugandassa näkyvät Heidi Söderlundin laatimissa kummikirjeissä. Viimeisimmässä hän kertoo: ”Käydessämme läpi viime vuoden todistuksia saimme iloksemme todeta, että monien arvosanat olivat nousseet. Vähemmän on enää niitä, jotka joutuvat kertaamaan luokan. Lasten ja huoltajien kannustaminen on tuottanut tulosta. Iloitsemme myös niistä monista nuorista, jotka valmistuivat yliopistoista, korkeakouluista ja ammattikouluista.”

Lähettiperheiden kotimaan lomat ovat olleet varsinkin menneinä vuosina usein aktiivista kokousten pitoa kannattajaseurakunnissa ja muualla. Joskus paluu kentälle on tuntunut enemmän lomalta kuin kotimaan jakso. 

Söderlundien pari kuukautta Suomessa kuluivat sukulaisia ja ystäviä tavatessa, Paavo Joensuun 90-vuotisjuhlia järjestäessä sekä oman terveyden hoitamisessa. 

Lähettäjäseurakunta Helsingin Saalem halusi myös nähdä pitkäaikaisia lähettejään.

– Tyttäremme asuvat perheineen jokainen eri maanosissa. Saimme heidät kaikki tänä kesänä koolle. Se on harvinaista herkkua. Kahdeksannen lapsenlapsen syntymää odotetaan näinä aikoina, iloinen isoäiti kertoo.

Hän ihmettelee joka kerta Suomessa kauppojen tavaravalikoimia. Esimerkiksi juustojen runsaus on hämmentävää. Kesänautintoihin kuuluu myös perisuomalainen mökkeily ja mato-ongella käynti. Ainoastaan kotimaan kesän kylmyys on epämiellyttävää tropiikkiin tottuneelle naiselle.

– Alamme pian olemaan eläkeiässä, mutta toivomme molemmat, että voisimme vielä jatkaa rakastamaamme työtä Afrikassa jaksamisemme puitteissa. Ikä on tuonut meille terveydellisiä haasteita, Heidi Söderlund pohtii.

Teksti: Kirsi-Klaudia Kangas