Valta kotonamme on vaihtunut. Demokratia on muisto vain, ja elämme nyt diktatuurin ajassa.
Meille vajaat viisi kuukautta sitten muuttanut pieni yksinvaltias määrää suvereenisti tahdin ja odottaa itseään palveltavan vuorokauden ympäri. Häntä ei kiinnosta se, keskeytyykö uneni juuri sen makeimmassa vaiheessa tai jäähtyykö ruokani lautaselle. Kun käskyhuuto kajahtaa, on toimittava mahdollisimman nopeasti – ja tietenkin juuri hänen ehdoillaan.
Olimme mieheni kanssa toki varautuneet hallintamuodon muuttumiseen, mutta sen läpikäyminen teoriassa on eri asia kuin eläminen uuden vallan alaisuudessa käytännössä. Teoriatieto ei auta pääsemään käsiksi omiin reaktioihin ja niihin toisinaan hyvinkin syviin tunteisiin, joita diktaattorimme edesottamukset aiheuttavat.
Olimme saaneet myös viranomaisten järjestämää valmennusta, mutta pelkät kalvosulkeiset ja keskusteleminen eivät riittäneet konkretisoimaan, miten elämämme todella mullistuisi muutoksen myötä.
Se, miten ihminen kokee muutoksen, riippuu paljolti siitä, minkälaisia tunteita muutos hänessä herättää. Diktatuuriin siirtyminen on toden totta nostanut esiin paljon tuntemuksia. Itsevaltiaamme on varsinainen tunnekasvattaja, sillä jo pelkällä olemuksellaan hän saa esiin tunteita, joita en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan tai joiden voimakkuudesta minulla ei ollut kunnon käsitystä.
Voi sitä pohjatonta neuvottomuutta, kun kaikista hyvistä yrityksistäni huolimatta mikään ei tunnu kelpaavan hänelle. Entä mikä maailmoja syleilevä ilo ja pakahduttava rakkaus, kun herään aamulla hänen kujerteluunsa ja näen leveän hymyn, joka valaisee koko huoneen. Silloin tiedän, että kaikki turhautumisen, väsymyksen ja kiukunkin tunteet voi kestää. Pohjavireenä on suunnaton kiitollisuus siitä, että saan kokea tämän kaiken.
Diktaattorimme on myös mitä mainioin opettaja. Olen esimerkiksi oppinut syömään lennossa, nukkumaan jatkuvassa valmiustilassa ja tekemään aiemman kolmen asian sijaan keskimäärin viittä asiaa yhtä aikaa. Siedän jo melko hyvin sitä, että ehdin harjata hampaani ja tukkani useimmiten vasta iltapäivällä.
Maailmani ei enää horjahda raiteiltaan, vaikka kala palaa uuniin tai märät pyykit ovat unohtuneet pesukoneeseen – sellaista sattuu. Pieni opettajani on auttanut minua suhteuttamaan asioita ja näkemään selkeämmin, mikä elämässä on todella tärkeää.
Käsitykseni tehokkaasta ajankäytöstä on muuttunut: useimpina päivinä minulle riittää se, että saan pidettyä opettajani tyytyväisenä ja itseni jotakuinkin toimintakykyisenä. Muita asioita ehtii tehdä sitten joskus.
Olen oppinut uutta myös itsestäni. Kuten sen, että lataudun parhaiten hiljaisuudessa yksikseni – tai latautuisin, jos omaa aikaa olisi. Ja sen, että muistini tarvitsee vähintään viisi tuntia yhtäjaksoista unta yössä toimiakseen kohtuullisesti.
Kaikkein tärkeimmän asian olen kuitenkin oppinut Jumalasta. Kun katson pientä diktaattoritunnekasvattaja-opettajaani, jonka vuoksi saan tänä vuonna viettää ensimmäistä äitienpäivääni, ymmärrän vähän paremmin kuin aiemmin, miten syvästi Jumala iloitsee katsoessaan minua ja mitä hänen pyyteetön rakkautensa tarkoittaa. Sitä ei voi ansaita, niin kuin pieni lapsikaan ei tee mitään suorituksia saavuttaakseen äitinsä rakkauden.
Äitiys on vielä paljon enemmän kuin arjen mullistuksia, syviä tunteita ja uuden oppimista. Se on elinikäinen matka, joka on minulla vasta alussa. Se on Jumalan suuri lahja, joka saadaan armosta. Se on kaunis kuva Jumalan rakkaudesta meitä lapsiaan kohtaan – sinua, minua ja pientä suloista poikaani.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...