Sisaruudesta, menetyksistä, kuolemasta ja yksinäisyydestä kertova Sara Saarelan uusi romaani kulkee suurten kysymysten kanssa kovien tuntojen äärilaidalla. Lukija kysyy väistämättä, millainen elämänkokemus tarvitaan näin tummien tapahtumien käsittelyyn. Luonnollinen selitys olisi vahva ammatillinen tausta ihmisten auttamisessa tai omakohtainen raastava selviytymistarina. Tämän kirjan kohdalla ei liene kyse kummastakaan.
Kirja on selkeästi kaunokirjallinen teos, jossa ilmaisun tyyli ja laatu kannattelevat johdonmukaisesti tapahtumien kulkua. Tekstin taso ja kansien tyylikäs grafiikka antavat mahdollisuuden tavoitella keskimääräistä laajempaa lukijajoukkoa. On vain eduksi, että kirjailijan kynä ei ole liian paksu eikä ajatus liian raskas. Pimeässä on parempi edetä pienin kevein askelin suuria sanoja vältellen.
Hengellisiä teemoja juoneen yhdistävissä romaaneissa on usein paljon tahtoa ja sanomisen paloa, mutta tekstin tyyli ja laatu ylittävät vain rimaa heilutellen kustantamiskynnyksen. Saarelan kirjaa lukiessa ei tarvitse tuskailla tekstin kömpelyyden kanssa. Parhaimmillaan kirjan päähenkilön, Mimmin, sisäiset keskustelut ahdistuksen, perusturvan puutteen ja menetetyn sisaren kanssa yltävät proosan ja runon rajamaille.
Kirjan aihepiiri on kuitenkin niin rankka, että lukijan voisi useammin herättää jollakin voimalauseella – ”antaa päin näköä” herkän kerronnan keskellä. Muutamassa kohdassa kirjoittaja onnistuukin näin tekemään. Mimmin kuiskaus sijaisvanhemmille ”Onneksi Jumala ei antanut teille lapsia” pakottaa lukijan jatkamaan, vaikka yölamppu olisi muuten ammumassa.
Reiluun sataan sivuun ei ole ahdettu liian monikulmaista kokonaisuutta, ja Mimmin rinnalla kirjan muut roolihenkilöt jäävät pieneen osaan. Sijaisvanhemmat kuvataan mustavalkoisesti kahdeksi pösilöksi. Heidän käytöksensä voi ehkä tulkita epäonnistumisen keskellä uupuneiden aikuisten avunhuudoksi. Kertomuksessa olisi mielenkiintoisia polkuja kirjan loppupuolella vierailevien henkilöiden kokemukseen ja tunteisiin. Esimerkiksi nuorisokodin hoitajan Fannyn näkökulmasta voisi kirjoittaa samaan teemaan jatko-osan.
Sara Saarelan teos ei painosta eikä sorru antamaan helppoja vastauksia. Kirjassa ei tarjoilla psykologisia selityksiä eikä uskonnollisia tuottavuushyppyjä. Asioista lausutaan juuri niin paljon kuin niistä elämän vajavaisuuden keskellä voidaan sanoa.
Teos jättää jäljen lukijaan. Tärkein on usein vaikuttavinta lukea rivien välistä. Kirja rohkaisee niin kärsivää kuin rinnalla kulkijaa oman äänen kuulemiseen, omien kasvojen näkemiseen ja oman minuuden löytämiseen.
Ovelalla tavalla kirja herättelee katsomaan päin opittuja asenteita ja totuuksia. Olemme kaikki, pappien ja valkotakkisten kärkikolmio mukaan lukien, ajallamme avun tarpeessa. Tarvitsemme muistutuksen, että parhaat lääkkeet rakkauden, hyväksymisen ja kosketuksen puutteeseen ovat rakkaus, hyväksyminen ja kosketus.
Saarelan romaania ei ole lokeroitu etukäteen tyypitellylle lukijalle. Kirja ei ole nuorisoromaani, vaikka sen tulisi olla taustoihin katsomatta jokaisen murrosikäisen saatavilla. Kirja ei ole myöskään pienehköjen aktiivikristillisten piirien ajanvietelukemistoa. Se sopii kaikille ja erilaiset lukijat voivat löytää siihen oman kosketuskohtansa.
Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...