"Seurakunta rakentuu suhteista" - Mikä tekisi Helsingin Saalemista taas suuren? Uusi johtaja Stefan Sigfrids tarttuu haasteeseen

Anssi Tiittanen

Stefan Sigfridsin viime viikot ovat sujuneet muuttolaatikoita kantaen. Koti Tukholmassa alkaa olla tyhjä, ja uusi koti on löytynyt Helsingin Saalem-seurakunnan läheltä Kallion kaupunginosasta.

– Pidimme Marinan kanssa tärkeänä sitä, että asumme lähellä seurakuntaa, lokakuun alusta lähtien seurakunnan johtajana aloittava Sigfrids sanoo.

Pelastusarmeijan omistama kerrostaloasunto vanhassa kivitalossa on kauniisti ilmaistuna alkuperäiskunnossa. Kaikki pinnat täytyy uudistaa, eikä sekään oikein taida riittää.

– Meillä ei siis ole edes keittiötä tällä hetkellä, Sigfrids huokaa.

Kodinrakentaminen tunnetusti kasvattaa juuria omaan asuinalueeseen. Kulmat tulevat rakkaiksi.

On vaikeaa olla vetämättä lankoja Stefan Sigfridsin henkilökohtaisesta tilanteesta seurakunnan tilanteeseen. Jonkinlaisessa jälleenrakentamisvaiheessa ollaan myös Näkinkujalla, jonne Sigfrids on ottanut viime viikkoina tuntumaa, mitä on muuttopuuhilta ehtinyt.

Uudella johtajalla on jo avaimet Saalemiin, ja hän moikkailee vastaantulijoita tottuneesti. Ensimmäinen puhekin syyskuun alussa. Sali oli tuolloin täynnä, pitkästä aikaa.

Moni Saalemissa ei edes muista, milloin kirkolla on ollut viimeksi tungosta.

Osaltaan kyse on ollut pandemia-ajan yleisestä alakulosta, mutta Saalemissa kokonaistilanteen heikkenemistä on jouduttu seuraamaan jo vuosien ajan.

– Se, mitä Saalemissa tapahtuu, on tärkeää muillekin seurakunnille, Sigfrids pohtii.

Sigfridsin mukaan seurakunnan tehtävä ei ole muuttunut tai muuttumassa.

– Pitää elää siinä ajassa, missä nyt olemme.

Sigfrids on viisi viime vuotta työskennellyt Tukholman Filadelfia-seurakunnassa, josta kaksi vuotta suomalaisen seurakunnan johtajana. Suomeen on syntynyt tietynlainen Tukholman-perspektiivi.

– Sekularisoituminen täällä tuntuu olevan todella nopeaa. Se, mitä Ruotsissa koettiin kolmenkymmenen vuoden aikana, tapahtui täällä viidessä vuodessa.

– On haasteellista olla seurakunta tässä maailmassa ja tätä kaupunkia varten. Uskon silti, että muutos on myös mahdollisuus.

Sigfridsin mukaan seurakunnissa saattaa olla sellainen virheellinen mielikuva, että sekularisoituneella ihmisellä on hyvä tieto siitä, mitä kristinusko on ja minkälaista seurakunnissa on.

– Monet maallistuneet ihmiset nimenomaan tietävät, että he eivät tiedä, mitä usko on.

– Tämä voi herättää kiinnostusta, ja meillä voi olla todella hyvät mahdollisuudet.

Yksi Stefan Sigfridsin uusista tuliaisista Saalemiin on Discover Bible study -menetelmän (DBS) versiointi seurakunnassa.

DBS kytkeytyy vahvasti Raamatun tutkimiseen ja Sanan auki kirjoittamiseen omaan elämään. Tutkittavat Raamatun kohdat kirjoitetaan paperille käsin, ei tietokoneella tai puhelimella. Sana herää eloon, kun ihminen seuraavaksi itse kirjoittaa, mitä Sanan kohta hänen elämässään merkitsee.

– DBS on todella helppokäyttöinen ja toimiva työväline.

Sigfrids toteaa silti toppuutellen, että seurakunnissa on toisaalta taipumusta nopeiden ratkaisujen etsimiseen.

– Ajattelemme, että nyt kokeilemme tuota ja tuota menetelmää. Siinä syntyy hyvin usein myös pettymyksiä.

Stefan Sigfrids, 52, on alun perin Vasa Sionförsamlingenin eli Vaasan ruotsinkielisen helluntaiseurakunnan kasvatti. Hän toimi ensin seurakunnan nuorisopastorina ja sittemmin kaksikymmentä vuotta johtavana pastorina.

Sion on yksi vähemmän tunnettuja menestystarinoita suomalaisessa seurakuntakentässä. Se pystyi uusiutumaan 2000–2010-luvuilla ja muuttui perinteisestä kokousseurakunnasta soluseurakunnaksi.

– Colin Dye Lontoon Kengsington Templestä neuvoi meitä, että prosessi veisi seitsemän vuotta. Nauroimme, että selviämme kyllä hyvin kolmessa vuodessa, Sigfrids sanoo.

– Lopulta siihen meni kymmenen vuotta.

Muutosprosessit seurakunnissa ovat pitkiä. Sigfrids puhuu juurien kasvattamisesta.

– Ihmiset katsovat menestyviä seurakuntia ja ihastelevat vain niiden hedelmiä ja lehtiä. Ei ymmärretä, että alla on juuret, joiden kautta puu saa elinvoimansa.

Solut ovat Sigfridsillä vahvasti mielessä nytkin. Toisaalta niitä on kokeiltu eri aalloissa Saalemilla ennenkin, eikä solujen läpimurtoa ole vielä nähty.

– Samalla myös se ongelma on ennallaan, että monella on se kokemus, että seurakuntaan on vaikeaa päästä sisälle, ainakin sen tiedon perusteella, mikä minulla on, Stefan Sigfrids sanoo.

– Jos näin on, kenties päästruktuuriamme pitäisi muuttaa. Mutta olen sanonut monessa seurakunnassa, että soluhomma ei onnistu, koska sitä yritetään laittaa lisäksi kaiken vanhan päälle.

– Mikäli solujen halutaan menestyvän, jotain pitää poistaakin.

Sigfrids painottaa, että seurakunnassa on aina kyse suhteesta Jumalaan ja toisaalta toisiin ihmisiin.

– Jos ymmärrämme tämän, huomamme, että on aika vaihtaa fokuksemme siihen, että priorisoimme suhteita paljon enemmän seurakunnissamme. Uskon, että soluja tarvitaan. Ihmiset voivat niiden avulla tulla seurakuntaan sisään, ja ilman suhteita on paljon helpompi päätyä seurakunnasta ulos.

Katso (uskotv.fi, 3.9.2022)