Yli 30 vuoden nuorisoperinne katkesi

Rinnerasituksen jäljiltä kehossa tuntuu mukavaa tärinää. Suupielissä maistuu kaakao. Vaatteet tuoksuvat leiriltä. Koulun juhlasalissa soivat iltakokouksen laulut. Mieli on avoin ja virkistynyt. Näköetäisyyden päässä istuu joku söpö poika tai tyttö, jota voi vilkuilla vaivihkaa. Olisi kiva tutustua.

Helsingin Saalemin pääsiäisen ajan nuorten laskettelumatkat Lappiin olivat sukupolvikokemus monille nuorisoikäluokille. Nyt kokemusta läpi yön ajetuista bussimatkoista, kevätlumisista rinteistä, iltakokouksista ja koulumajoituksista ei enää kerry samoin kuin ennen: tänä pääsiäisenä matka jäi järjestämättä vähäisen osanottajamäärän vuoksi.

Kolme bussia Ylläkselle

Ensimmäinen laskettelumatka toteutettiin vuonna 1980. Parhaimmillaan Yllästunturille suuntasi kolme bussillista nuoria ja ohjaajia, yhteensä 150 henkilöä. Matkojen kulta-aika oli parikymmentä vuotta sitten.

– Minusta kaikki Lapin-reissut, joilla olin mukana, olivat kulta-aikaa, mutta eniten osallistujia oli tosiaankin 1990-luvun alussa, monilla reissuilla järjestäjänä toiminut Jari Veijalainen kertoo.

Veijalainen toimi ohjaajana Saalemin poikapartiossa, joka pitkään oli matkojen ideoija ja järjestäjä. Ensimmäiset matkat itse asiassa tehtiin aikanaan poikapartioporukassa; tyttöpartio pääsi mukaan muutaman vuoden kuluttua.

Vauhtia riitti

Rentous ja turvallisuus matkoilla rakentui huolellisen suunnittelun ja tarkkojen järjestelyjen varaan.

Valmisteluun sisältyi muun muassa ohjelmasuunnittelua, ruokailun koordinointi suurelle joukolle, sekä kuljetuksen ja majoituksen varaamista.

– Vilkkaimpina vuosina tarvitsimme kaksi eri koulua. Toisen majoitukseen, toisen tilaisuuksia varten, Veijalainen valottaa.

Ja koko operaatio tehtiin siis vauhdikkainta murrosikäänsä elävien nuorten kanssa. Selviteltävää riitti: välillä joku loukkaantui rinteessä, joskus joku sai päähänsä hypätä koulun katolta. Jotta touhu olisi pysynyt edes jotenkuten kasassa, vaadittiin tiukkaa asennetta niin nuorilta kuin ohjaajiltakin.

– Ryhmän johtaja vastasi siitä, että ryhmä on aina oikeassa paikassa sekä tiesi, missä kukin ryhmän jäsen on. Ryhmät nukkuivat aina yhdessä ja söivät ryhmän omassa pöydässä.

Lasketteluleirillä oli myös tarkka opetussuunnitelma. Reissuilla saatiin kontakti niihin  nuoriin, joita ei muutoin seurakunnassa juuri näkynyt. Vuosien saatossa kymmenet matkalaiset tulivat myös ensimmäistä kertaa uskoon.

Loppu häämöttää

Lapin-matkojen tenho alkoi hiipua pastori Waltteri Haapalan mukaan pari kolme vuotta sitten.

– Nuoret matkustavat nykyisin jo paljon, eikä Lappi enää ole niin hohdokas kohde kuin ennen. Koulumajoitus ei myöskään enää ilmeisesti houkuttele.

Reilun parin sadan euron reissu saattaa olla nuorelle myös iso taloudellinen satsaus. Parasta reissuissa oli järjestäjien mukaan niiden hengellinen anti.

– Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen vuosi, jolloin koko ryhmäni antoi elämänsä Jeesukselle, Jari Veijalainen muistelee.


Anssi Tiittanen