Venäjällä odotetaan uusien lähetystyölakien soveltamista
Venäjällä viime viikolla voimaan
astunut uusi ”isovelilaki”
on aiheuttanut jännittyneisyyttä
maan monissa uskonnollisissa
vähemmistöyhteisöissä, sillä
terrorismin ja ääriliikkeiden vastainen
lakipaketti sisältää myös useita vakiintuneiden
uskonnollisten yhteisöjen
toimintaa koskevia rajoitteita.
Samalla kun yhteisöissä elätellään
toiveita, että syksyllä valittava uusi
duuma vielä muuttaa näitä lakeja, kirkkojen
johtoelimissä on valmisteltu seurakunnille
ohjeita toimimisesta uudessa
tilanteessa.
Esimerkiksi Venäjän Helluntaikirkon
johtajistoon lukeutuva Konstantin
Bendas on arvellut julkisuudessa,
että kirkkokunnan seurakunnille antamiin
ohjeisiin tulee myös kohta: ”Vaatimukset,
joita kunnon kristitty ei voi
täyttää”.
Lain vaikutuksiin liittyy kuitenkin
vielä runsaasti kysymysmerkkejä. Osa
niistä liittyy lakitekstiin itseensä – sen
on nähty olevan ristiriidassa muun
muassa Venäjän perustuslain kanssa –
osa siihen, miten lakia tullaan käytännössä
soveltamaan viranomaishierarkian
eri tasoilla.
Jopa Venäjän viranomaisten on kerrottu
olevan laista hämillään.
Kotievankelioinnin kielto kirpaisee
Presidentti Vladimir Putinin 7. heinäkuuta
allekirjoittaman lakiuudistuksen
suurimpina ongelmina protestanttikirkkojen
kannalta on pidetty siinä
lähetystyölle annettavaa määritelmää
sekä kodeissa tapahtuvan evankelioinnin
kieltämistä.
Lakitekstin perusteella lähetystyöksi
voidaan katsoa lähes kaikki uskosta
keskusteleminen toisen kirkkokunnan
tai uskonnon edustajan kanssa, mikä
puolestaan edellyttää erillisen lupaasiakirjan
hankkimista. Vain kirkkojen
johtajat ja papisto eivät lupaa tarvitse.
Esimerkiksi junassa tai kadulla saa
siis kertoa omasta uskostaan toisin uskovalle
vain, jos voi kysyttäessä esittää
vaaditun lupapaperin.
Myönteistä on se, että viimeisimpien
tietojen mukaan uskonnolliseksi
yhteisöksi rekisteröityneet kirkot ja
seurakunnat voivat itse kirjoittaa lupatodistuksia
jäsenilleen. Jos tämä on
totta, se olisi luonnollisesti monin tavoin
kivuttomampi vaihtoehto kuin se,
että oikeus lupien myöntämiseen olisi
vain viranomaisilla – kuten monissa
uutisissa ehdittiin arvioida.
Varmaa sen sijaan on se, että lähetystyöluvan
voivat edes periaatteessa
saada vain uskonnolliseksi yhteisöksi
rekisteröityneiden kirkkojen jäsenet.
Näin olleen esimerkiksi lukuisten rekisteröitymättömien
helluntai- ja baptistiseurakuntien
evankeliointitoiminta
muuttuu käytännössä lainsuojattomaksi.
Kodeissa kokoontumisen osalta uutta
lakia on useimmiten tulkittu niin,
että se sallii seurakuntalaisten keskinäisen
uskonnonharjoituksen kodeissa
mutta ei sitä, että paikalla olisi yksikin
yhteisön ulkopuolinen. Uskova ei
siis voisi edes omassa kodissaan todistaa
uskostaan ei-uskoville, vaikka hänellä olisi lähetystyölupakin. Tällä on
erittäin iso merkitys Venäjän tuhansille
protestanttisille yhteisöille, sillä niistä
suurin osa kokoontuu kodeissa ja kotikokoukset
sekä niissä tapahtuva evankeliointi
ovat muutenkin olennainen
osa seurakuntien elämää.
Myös ovelta ovelle -evankelioinnin
on tulkittu muuttuvan kokonaan kielletyksi,
millä olisi suuri vaikutus muun
muassa Venäjän Helluntaikirkon mittavalle
Vuosi Jeesukselle -evankeliointikampanjalle.
Lisäksi laki rajoittaa median ja internetin
kautta tapahtuvaa uskonnollista
viestintää kuten tilaisuuksien mainostamista
sekä ulkomaalaisten hengellisen
työn tekijöiden toimimista Venäjällä.
Lain rikkomisesta henkilöä voidaan
rangaista noin 700 euron ja yhteisöä
jopa noin 14 000 euron sakolla.
Kansalaistottelemattomuutta
Useat venäläiset protestanttivaikuttajat
ovat kommentoineet uutta lakia
paluuna Stalinin kaudelle. Toisaalta
esimerkiksi luterilaisen Inkerin kirkon
piispa Aarre Kuukauppi on pitänyt
lain vaikutuksia protestanttisille
kirkoille vähäisinä.
Ristin Voiton sähköpostitse haastattelemista
venäläistoimijoista Venäjän
Baptistiliiton edustaja tyytyi lähinnä viittaamaan Putinin avustajan
kommenttiin, jonka mukaan hallitus
voi tehdä lakiin korjauksia, mikäli siinä
paljastuu ongelmia.
Venäjän Helluntaikirkosta asiaa kieltäydyttiin
kommentoimasta ennen kuin
nähdään, miten lakia aletaan soveltaa.
Monissa esillä olleissa kommenteissa
on vakuutettu venäläisuskovien valmiutta
jatkaa kotikokouksia ja -evankeliointia,
sanktioiden uhasta huolimatta.
Se on selvää, että esimerkiksi kotikokousten
valvominen tulee olemaan viranomaisille
vaikeaa ja siksi käytännössä
sattumanvaraista.
Lakiuudistus on saanut kritiikkiä
myös maallisilta ihmisoikeusjärjestöiltä.