Vapaakristillisiä seurakuntia mukaan sairaala- ja surutyöhön
Ari Urhonen oli harjoittelujaksolla sairaalassa, kun
hän kohtasi sielunhoitajan roolissa
erään vakavasti sairaan potilaan.
Potilas oli omasta mielestään tullut
elämässään hyvin epäoikeudenmukaisesti
kohdelluksi uskovaisten
ihmisten taholta ja
halusi purkaa pahan olonsa Urhoselle.
–
Menin siinä tilanteessa lukkoon ja
koin itseni todella avuttomaksi. En
osannut sanoa muuta kuin,
että tulisin seuraavana päivänä uudelleen
häntä katsomaan, ja
sitten lähdin pois. Tuntui todella typerältä
olla tekemättä mitään, mutta
jälkeenpäin ajattelin, että se
oli ehkä ainut oikea tapa toimia siinä
tilanteessa. Seisoin hiljaa hänen
sänkynsä jalkopäässä ja
kuuntelin. En puolustellut enkä selitellyt.
Seuraavana
päivänä Urhonen kohtasi
yllätyksen. Mennessään tapaamaan
kyseistä potilasta uudelleen, hän
kohtasi iloisen henkilön, joka
sanoi päässeensä taakkansa yli.
–
Minun osani oli ollut vain se, että
otin todella tuskaisen palautteen vastaan
ja myötäelin sen.
Koulutusta
tarjolla
Yli
kolmekymmentä vuotta hengellisessä työssä
toiminut Urhonen kävi
vuosina 2003–2005 läpi Lapuan
hiippakunnallisen sairaalasielunhoidon kaksivuotisen koulutuksen.
Viisi viime vuotta hän
on ollut mukana Suomen vapaakristillisen neuvoston
sairaalasielunhoidon toimikunnassa
ja viimeiset
kaksi vuotta toimikunnan puheenjohtajana.
Toimikunnan
tarkoituksena on
muun muassa välittää tietoa ja
mahdollistaa yhteys niiden vapaakristillisten
seurakuntien työntekijöiden
välillä, jotka ovat käyneet
läpi luterilaisen kirkon sairaalasielunhoidon
koulutuksen. Koulutus
aukeni heille vuonna 1995,
ja sen on käynyt läpi nyt toistakymmentä
työntekijää.
Tavoitteena
työn virallistaminen
SVKN:n
hallituksen alaisuudessa toimiva
sairaalasielunhoidon toimikunta
on tehnyt menneinä vuosina
töitä sen eteen, että vapaakristilliset kirkkokunnat
voisivat joskus
virallisesti osallistua sairaalasielunhoitoon
kirkon tasavertaisena kumppanina.
–
Kun luterilainen kirkko aikanaan avasi
koulutuksen työntekijöillemme, sen
tarkoituksena oli antaa
heille ensisijaisesti mahdollisuus kehittää
omaa sielunhoitotyötään ja
samalla avata yhteisiä pelisääntöjä
sairaalapastorien kanssa
toimimiseen.
–
Tarkoituksena ei ollut niinkään ottaa
meitä tasavertaisesti mukaan
sairaalasielunhoitotyöhön niin,
että joku meidän työntekijöistämme voisi
esimerkiksi hakea sairaalapastorin virkaa.
Luterilaisissa
seurakunnissa on viime
aikoina pohdittu sairaalapastorien virkojen
vähentämistä vedoten
”taloustilanteen heikentymiseen ja
mahdollisen sote-uudistuksen todennäköisesti
mukanaan tuomaan
hoitopaikkojen yksityistymiseen”.
–
Monimuotoiselle yhteistyölle on
varmaan tarvetta ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa,
kunhan vapaakristillisiltä
yhteisöiltä löytyy
henkilöresursseja ja halua panostaa
tähän merkitykselliseen työhön.
Sairaalapapin
työtä arvostetaan
Tutkimusten
mukaan 85 prosenttia suomalaisista
ajattelee, että sairaalapapin
läsnäolo on hyvä tai
erittäin hyvä asia. Suomessa on
tällä hetkellä noin 120 sairaalapappia, ja
vuosittain he keskustelevat yli
neljänkymmenen tuhannen potilaan
kanssa, minkä lisäksi tuhansia
keskusteluja pidetään myös
läheisten ja hoitohenkilökunnan kanssa.
KotimaaPro-nettijulkaisu uutisoi aiheesta
12. kesäkuuta. Uutisen mukaan
HUS-kuntayhtymän alueen
osastonhoitajille suunnattu laaja
kysely osoitti, että ”myös sairaalan
henkilökunta kokee sairaalapappien läsnäolon
ja heidän tarjoamansa
kokonaisvaltaisen henkisen
tuen erittäin tärkeäksi sekä
potilaiden että henkilökunnan näkökulmasta”.
Seurakunnat
aktiivisiksi
Seurakuntien
olisi Urhosen mielestä tärkeää
suunnitella myös oman
työn piirissä olevien sairaiden kohtaamista.
Sairauteen ja menetyksiin
liittyvät hyvin läheisesti myös
suru ja sen kohtaaminen. Myös
sillä saralla on aktivoitumisen tarvetta.
Hyvä
esimerkki seurakuntaaktiivisuudesta tällä
alueella on Urhosen
mielestä Joensuussa jo kolme
kertaa järjestetty sururyhmä, joka
on esillä tämän RV:n surutyön liitteessä.
Urhonen rohkaisee vapaiden
suuntien seurakuntia käynnistämään
paikallisia sururyhmiä
yhteistyössä luterilaisten seurakuntien
kanssa.
Kyky
kestää kielteisiä
tunteita
Ari
Urhosen mielestä vapaakristillisissä seurakunnissa
sielunhoidollinen ymmärrys
on viime vuosikymmenien aikana
ilahduttavasti lisääntynyt.
–
Aina on ollut halua auttaa, mutta
hengelliset kysymykset on haluttu
keskusteluissa tuoda esiin liian
nopeasti. Aina ei ole osattu ottaa
riittävästi huomioon sairaan omia
lähtökohtia.
Aito
kohtaaminen syntyy Urhosen mielestä
sitten, kun auttaja oppii
kuuntelemaan.
–
On rohkeutta olla sielunhoitajana avuton
ja olla tekemättä mitään.
Meillä on yleensä tarve selittää
asioita pois, vaikka selityksiä ei
kaikkiin asioihin yksinkertaisesti ole.
Sielunhoitajalla
tulisi myös olla
kykyä vastaanottaa kielteisiä tunteita.
Loppujen lopuksi suru tai
sairaus tai jokin muu kriisi elämässä vie
erittäin syvien kysymysten äärelle,
jossa myös Jumala-suhde
joutuu punnittavaksi.
–
Syntyy epäilyä, kapinaa ja miksi-kysymyksiä,
joihin ei aina tarvita
nopeita tai varsinkaan mustavalkoisia
vastauksia.
Uskon
valtava voimavara tulee esille
siinä vaiheessa, kun apua tarvitseva
on sitä valmis vastaanottamaan.
–
Jumalan olemassaolo ja läsnäolo ovat
kristillisen sielunhoidon ja
surutyöskentelyn korvaamaton perusta.
Hänellä on lohdutusta, rohkaisua
ja sanoja, joita hän
Pyhän Hengen kautta tuo tilanteeseen, joka
voi muuten olla kestämätön.
–
Sellaista apua ei saa mistään inhimillisestä
tiedosta, niin merkittävää kuin
se voikin olla.
Se,
miten usko Jumalaan saa muotonsa
ja miten sitä ruvetaan sanoittamaan,
riippuu yksilöistä. Saattaa
olla paljon muita asioita, jotka
on pakko käsitellä ensin, ennen kuin
henkilö on valmis puhumaan suhteestaan
Jumalaan. Niin
kuin alun kertomuksessa kävi.
Kuka
Ari Urhonen
» Hengellisessä työssä eri
vapaaseurakunnissa vuodesta 1985 lähtien, 1. syyskuuta alkaen johtava pastori Seinäjoen vapaaseurakunnassa
» SVKN:n
sairaalasielunhoitotoimikunnan puheenjohtaja vuodesta 2015
» perhe: Maria-puoliso, viisi
aikuista lasta, kolme lastenlasta ja
kaksi koiraa
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...