Mobiilimaksu saattaa nousta korttikolehtia suositummaksi

Vaihtoehdot yleistyvät – käteinen pitää pintansa

Käteisen lahjoittaminen uhrikoppaan on edelleen ainoa täysin anonyymi antamisen muoto.

Aika vähäistä siruilu vielä on. Ei niitä montaa ole kokousta kohti, Kuopion helluntai­seurakunnan talous­tiimin jäsen Heli Väätäinen kuvailee lahjoittamisen määrää sirukortilla.

Käteisen rahan väheneminen ihmisten lompakoista on helluntai­seurakunnissa otettu tosissaan, ja sirukorttilahjoittaminen on nykyisin mahdollista jo monilla paikkakunnilla.

Kuopion ja Porin helluntaiseura­kuntien käytäntö on melko yleinen: seurakunnan kirjamyyntipisteeseen on hankittu sirukorttilaite, jolla toisaalta voi maksaa kirjapisteen ostoksia, myös lahjoittaa seurakunnalle
vapaamuotoisesti. Mahdollisuudesta sirukorttilahjoittamiseen kerrotaan tilaisuudessa.

– Kolehdin huomaamattomuus on kuitenkin monelle hyvin tärkeä asia, Porin helluntaiseurakunnan toimistotyöntekijä Kirsti Salakari arvioi.

Porissakaan ei ole syntynyt suurta korttilahjoitusinnostusta. 

– Sirulahjoitusten osuus on häviävän pieni kokonaisuudessa.

Käteinen muuttuu kalliiksi

Liikkeellä olevan käteisen rahan väheneminen on näkynyt eniten tilisiirtolahjoittamisen yleistymisenä.

Seurakuntien taloudenhoitajille tilisiirto on kaikkein mieluisin tapa vastaanottaa rahaa seurakunnalle.

– Käteisen rahan käsittely­maksut nousevat kaiken aikaa, eivätkä kaikki pankkikonttorit edes ota enää vastaan käteistä rahaa, Kirsti Salakari kertoo.

– Jo kymmenen vuotta sitten pankissa kummasteltiin, että onpa teillä toiminnassa paljon käteistä.

Porissa pankkiin viedään heti vain setelit. Kolikot – joita pankit kaikkein nihkeimmin ottavat vastaan – kootaan suuremmaksi eräksi, joka viedään talletus­automaattiin. Rahat täytyy aina laskea toimistolla tarkasti.

– Jos menee väärin, pankki rokottaa virhetilitysmaksun.

Porissa kaikista lahjoituksista noin puolet tulee nykyisin suoraan seurakunnan tilille.

Tilisiirrolla lahjoittaja usein lahjoittaa säännöllisesti, esi­merkiksi omasta kuukausi­ansiostaan. Lahjoitusten ennustettavuus ja säännön­mukaisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia seura­kunnan talouden hallinnon kannalta.

Nimettömyyttä arvostetaan

Kolehdeissa käteinen raha tuntuu kaikesta huolimatta pitävän pintansa varsin sinnikkäästi. Yksi selitys asialle on se, että uhri­koppaan laitettu raha on edelleen ainoa ehdottoman anonyymi tapa lahjoittaa.

– Esimerkiksi sirukortin kohdalla meillä jo se, että siirryttäisiin laulun aikana hankalasti penkistä korttilaitteelle, on monille iso kynnys, Heli Väätäinen kuvaa tilannetta Kuopiossa.

– Lisäksi lahjoittajan täytyy kertoa lahjoittamansa summa laitteen hoitajalle. Tämä etenkin on monille vaikeaa.

Asiaa voitaiisin ehkä auttaa sillä, että lahjoituspisteessä toimittaisiin itsenäisesti.

– Laitteiden kanssa tulee aina jotain säätöä ja sotkua, Kirsti
Salakari torjuu.

– Tarvittaisiin aina erikseen yksi henkilö neuvomaan laitteen käytössä.

Salakarin mukaan yksi syy käteisen suosioon voi olla myös se, että fyysisen rahan nostaminen automaatista, sen tuominen seura­kuntaan ja laittaminen koppaan koetaan miellyttävänä uhraamisen prosessina.

– Tämän huomaa varsinkin vanhemman väen kohdalla. 

Mobiilimaksu tulee

Muutamissa seurakunnissa ja esimerkiksi Juhannuskonferenssissa on viime aikoina otettu käyttöön mobiilimaksusovellus kuten Mobilepay. Siinä lahjoitus voidaan tehdä omalta paikalta huomaamattomasti.

Kokemukset Porista ja Kuo­piosta ovat vielä vähäisiä, mutta seurakuntalaiset eivät ole suhtautuneet uuteen mahdollisuuteen ainakaan kielteisesti. Helppoudestaan huolimatta mobiili­maksukaan ei ole anonyymi: ainakin kirjan­pitäjä näkee, kuka on lahjoittanut ja kuinka paljon. Toisaalta tämä pätee myös tilisiirtoihin.

Heli Väätäinen ja Kirsti Salakari arvioivat molemmat, että mobiilimaksu saattaa olla tulevaisuudessa ainakin suositumpi kuin sirukorttimaksaminen.

– Kyllä tässä on selvä suunta. Mitä pidemmälle mennään, tästä tulee vallitseva käytäntö, Heli Väätäinen arvioi. 

Anssi Tiittanen