Ideapäivillä rakennettiin säikeistä verkostoa

Uutta intoa lapsityöhön

Lapsityön ideapäiville tuli upea joukko osallistujia ympäri Suomen ja jopa Aasiasta asti. Katja Castillo Oulun helluntaiseurakunnasta oli yksi kouluttajista. Kuva: Anniina Jakonen

Nelisenkymmentä lapsityöntekijää kokoontui marraskuun puolivälissä Keuruulle saamaan ideoita ja voimaantumaan yhteisestä näystä.

Minä olen matokauppias, lapsityön konkari Timo Raunio sanoo pilke silmäkulmassaan esitellessään itsensä puuhapelipisteellä. Ympärillä olevat lapsityöntekijät naurahtavat aluksi hämillään, mutta nimitys on kyllä osuva, kun katsoo sitä härveleiden ja vempainten määrää, joka Rautiolla on mukanaan: nämä ovat houkuttimia, joilla saadaan saalista lapsityöhön.

Työpajan aikana lapsityöntekijät pääsevät paitsi kokeilemaan vekottimia, myös laatimaan kuvalliset ohjeet, joiden avulla he voivat rakentaa samanlaiset omaan seurakuntaansa.

Kalastusteema kulkee mukana läpi koko viikonlopun, sillä tämänvuotiseksi ideapäivien pääteemaksi on valittu osuvasti ”Säikeistä verkostoksi”. Yksin olemme yksittäisiä säikeitä omissa seurakunnissamme mutta yhdessä olemme kokonainen verkko yhteisessä työssä.

Myönteinen vire ja innostava sisältö

Lapsityöntekijöiden koulutusviikonlopun taustavaikuttajina olivat IK-opiston lapsityövaliokunta ja -toimikunta Tero Järventaustan johdolla. Ideapäiviä oli suunniteltu aktiivisesti kesästä lähtien, ja ohjelmassa olikin nostettu monipuolisesti esiin nykyajan lapsityön osa-alueita.

Timo Raunion nikkaroimien puuhapelien vastapainona mediakasvattaja Milka Myllynen opasti sähköisten sovellusten saloihin. Helluntaiseurakuntien Koulupalvelun koordinaattori Henna Orava puolestaan tarjosi askeleita koulutyön aloittamiseen, ja Oulun helluntaiseurakunnan lapsityön koordinaattori Katja Castillo pureutui seurakunnan ja kunnan välisen yhteistyön kehittämiseen.

– Ideapäivät on tarkoitettu niin palkatuille kuin vapaaehtoisille lapsityöntekijöille mutta myös pastoreille, vanhimmille ja kaikille asiasta kiinnostuneille, jotka haluavat aloittaa lapsityön tai tukea ja kehittää sitä seurakuntansa toiminta-alueella, Tero Järventausta vinkkaa.

Lapsityön aloittamista varten on vastikään julkaistu myös uudistettu Tästä se alkaa -opas, jonka voi ladata maksutta IK-opiston lapsityön materiaalipankista.

Osallistuja Kaakkois-Aasiasta

Lapsityön haasteena tuntuu monin paikoin olevan arvostuksen puute. Työ saatetaan seurakunnan johdon tasolla nähdä askarteluna ja pienenä puuhasteluna aikuisten ”tärkeämmän” toiminnan aikana, vaikka lapsityöntekijät olisivat korkeasti koulutettuja kasvatusalan ammattilaisia.

Arvostuksen puute näkyy myös lompakossa: nuorisopastoreita palkataan, mutta lapsityö toimii edelleen pääosin vapaaehtoisvoimin. Resurssit ovat vähäiset, ja etenkin pienissä seurakunnissa vastuunkantajia on vaikeaa löytää jakamaan työkuormaa. Toimitilatkaan eivät aina ole lapsi- ja nuorisoystävällisiä.

Silti murheet ovat pieniä, kun niitä vertaa Aasian haasteisiin. Koulutuspäivien kaukaisin osallistuja tuli Kaakkois-Aasiasta maasta, jossa kristittyjä vainotaan. Alkeellisissa oloissa lautamökkien nurkissa lapset saavat silti kuulla Jeesuksesta – ja uutinen muuttaa heidän sydämensä. Lauantain yhteysillassa saliin ei jäänyt ehkä yhtäkään kuivaa silmää, kun saimme kuvaterveiset kaukaa idästä.

Verkkoon kiinnitettiin kaloja, jotka kuvaavat oman seurakunnan lapsityötä. Mukana oli muun muassa pulleita pusukaloja, piikikkäitä ahvenia ja hurjia haukia. Kuva: Anniina Jakonen
Verkot veteen

Joskus kalaverkot ovat solmussa ja vaativat selvittelyä. Toisinaan taas turhauttaa, kun saalista ei tule, vaikka olisi kalastettu koko yö. Mutta juuri silloin Jeesus saattaa huutaa rannalta heittämään verkot vielä kerran.

– Aivan ihanat päivät, huokaa Kainuun lapsityön yhdyshenkilö Erja Konttinen kotiinlähdön kynnyksellä sunnuntaina.

Hänen mukaansa koko viikonloppua sävytti lämmin ilmapiiri ja tietynlainen kotikutoisuus.

– Ulkomaisilla puhujilla ja suurilla konferensseilla on paikkansa, mutta lapsityössä tarvitaan myös juuri tällaisia kokoontumisia, joissa oman kenttämme osaavat ja idearikkaat työntekijät jakavat tietoaan ja kokemuksiaan käytännön tasolla, hän kiteyttää.

Nyt onkin aika lähteä taas kotiin heittämään verkkoja. Sillä paraskin verkko on hyödyllinen vasta vedessä.

Anniina Jakonen