Ison Kirjan lähetyslinjalla on tänä vuonna vain kuusi opiskelijaa, ja kato koskee myös luterilaisten opistojen linjoja, selviää RV 38:n uutisesta. Opiskeluintoon ovat voineet vaikuttaa valtion kehitysyhteistyötukien leikkaukset ja niistä seuranneet yt-neuvottelut.
Seurakuntien lähetysintokaan ei ole kiitettävässä jamassa, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Fidan kotimaan osaston johtaja Jarmo Saarni kertoo, että lähetyskandidaatti joutuu varaamaan jopa vuoden tarvittavan kannatuksen löytämiseksi ja etsimään sitä pääsääntöisesti itse. Päätöksenteko seurakunnissa saattaa kestää jopa vuoden.
– Lähettävän lähetystyön uudistumista tarvitaan. Onko lähetystyö vielä seurakunnan DNA:ssa? Saarni kyselee.
Lähetystyön rahoitus monimuotoistuu samalla kun lähetystyökin. Yhä enemmän lähdetään esimerkiksi teltantekijäksi suljettuun maahan, jolloin rahoitus tulee leipätyöstä saatavasta palkasta tai omasta yrityksestä.
Jarmo Saarni pitää liiallista tukeutumista yhteiskunnan tarjoamiin tukiin kestämättömänä ratkaisuna. Työttömyyskorvaus ja vuorotteluvapaa sopivat pääsääntöisesti vain lyhytaikaisten tehtävien rahoitukseen.
– Turvallinen ja tukevin pohja lähetystyölle on se, että seurakunta lähettää ja tarjoaa lähtijälle myös työsuhteen ja palkan.
Omin varoin lähtemistä Saarni ei nimittäisi ihanteiden mukaiseksi ”uskon varaan heittäytymiseksi”.
– Olisin todella tarkka siitä, siunaisinko jonkun lähtemään lähetystyöhön omin varoin. On promilletason poikkeus, että lähtijän rahat riittävät esimerkiksi kolmen vuoden jaksoon. Niukalla rahoituksella energia ja voimat voivat mennä nipin napin selviämiseen, ja kukaan ei kanna huolta lähetin hyvinvoinnista. Yksikin kentältä rampana palannut on liikaa. Omin varoin lähteminen myös vaikeuttaa kannatuksen löytämistä myöhemmin. Tukemista harkitsevat tahot ajattelevat, että kun lähetti on jo lähtenyt, miksi enää ottaa vastuuta.
Saarnin mukaan Suomessa on noin kaksitoista helluntaiseurakuntaa, jotka yksin pystyvät järjestämään työntekijän palkan. Loppujen pitäisi tehdä yhä laajempaa yhteistyötä toistensa kanssa.
Anna Lehtinen