”Tänne Jeesus olisi tullut” – Ruotsin ongelmalähiöissä vapaakristillinen työ on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan

Ruotsin ongelmalähiöitä leimaavat matala sosioekonominen status, rikollisuus ja väkivalta. (Shutterstock)

Tuula Pirinen

Ruotsissa julkaistu raportti Frikyrkan i orten nostaa esiin karun tosiasian: maassa on tällä hetkellä 61 poliisin vähintäänkin haavoittuvaksi luokittelemaa asuinaluetta (utsatta områden), mutta niistä kolmessa neljästä ei ole yhtään vapaakristillistä yhteisöä tai niitä on vain muutama.

Vapaiden suuntien yhteistyössä laatiman raportin taustalla on huoli syrjäytymisen lisääntymisestä. Poliisin listaamilla alueilla asuu 550 000 ihmistä, mutta ongelmat koskevat jo noin miljoonan ruotsalaisen asuinalueita.

Raportti haastaa vapaakristilliset yhteisöt evankeliointiin, diakoniaan, sosiaaliseen työhön ja seurakunnanistutukseen ongelmalähiöissä. Alueilla itse asuvat ja työskentelevät pastorit kannustavat ja antavat vinkkejä työn käynnistämiseen.

Pastori Johannes Stenberg on asunut seitsemän vuotta Skäggetorpin lähiössä Linköpingissä ja ollut mukana perustamassa Nygårdskyrkania, noin 30 hengen seurakuntaa. Monet alueen asukkaista ovat ulkomaalaistaustaisia, mallinukeilla on hunnut, matkatoimistot mainostavat matkoja Irakiin ja kampaamon kuvissa on miehiä, jotka näyttävät tulleen Lähi-idästä.

– Juuri tällaisiin alueisiin vapaakristillisen työn pitäisi nyt keskittyä. Resurssit tulisi laittaa tänne, missä tarve on suurin, sanoo Stenberg.

– Muutkin kirkot tekevät paljon hyvää, mutta ne tavoittavat pääasiassa omiaan. Meillä on erilainen näkökulma, olemme historiallisesti olleet heikkojen puolella ja lähetämme

lähetyssaarnaajia saavuttamattomien kansojen pariin. Nyt meidän on pystyttävä vastaamaan Ruotsin tarpeisiin, sillä juuri noita kansoja asuu suuret määrät omissa lähiöissämme.

Råslättin lähiössä Jönköpingissä Församlingsgemenskap-seurakunta täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta. Kaikki alkoi alueelle muuttaneiden kristittyjen yhteisöstä, jonka ajatuksena oli arjen jakaminen alueella asuvien kanssa ja jumalanpalveluksen viettäminen muualla. Ajan myötä näkökulma muuttui. Nykyään seurakunnassa toimii noin 70 henkilöä, ja sillä on oma esikoulu, nuorisotalo ja kielikahvila.

– Kukaan ei halua nähdä itseään haavoittuvana. Käytän mieluummin termiä ensisijaiset alueet, koska uskon, että Jeesus olisi asettanut nämä alueet etusijalle, pohtii pastori Robin Minshull.

Tavoitteena on, että alueen asukkaiden kohtaaminen rikastuttaa molempia osapuolia.

– Pyrimme läheisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen. Emme voi tulla tänne sillä asenteella, että tulemme vain antamaan. Olemme täällä myös oppimassa.

Pastoreita haastatteli Dagen-lehti.