Tähtäimessä kristillinen asuinyhteisö

Kristillisen asuinalueen kaavaillaan nousevan Järvenpäähän Ratsastuskeskus Ainon naapuriin, takana näkyvän Keski-Uudenmaan kristillisen koulun tuntumaan, kertovat Hanna-Leena Forsman (vas.) ja Tiia Lehtonen. Kuva: Ruut Ahonen
Kristillisen asuinalueen kaavaillaan nousevan Järvenpäähän Ratsastuskeskus Ainon naapuriin, takana näkyvän Keski-Uudenmaan kristillisen koulun tuntumaan, kertovat Hanna-Leena Forsman (vas.) ja Tiia Lehtonen. Kuva: Ruut Ahonen

Keski-Uudellamaalla pit­kään kytenyt ajatus eri sukupolvien uskovi­en rinnakkainelosta on tulos­sa ratkaisevaan vaiheeseen. Jos niin sanottu Laiho-hanke toteu­tuu, Järvenpäähän nousee nel­jän korttelin kokoinen, kymme­niä asuntoja käsittävä yhteiskris­tillinen asumisyhteisö.

 

Yhdessä korttelissa toimisi jo nyt alueella sykkivä kristillinen koulu ja päiväkoti, joiden elämään ikäihmiset voisivat halu­tessaan osallistua ”varaisovan­hempina”. Asuinkortteleista yksi tulisi tavallisille perheille, toinen vireille senioreille ja kolmas per­hehoitoyksikölle, jossa kunnol­taan heikenneet vanhukset sai­sivat viettää viimeiset vuotensa kodinomaisissa oloissa kristilli­sessä ilmapiirissä.



Tontit pian myynnissä

Laiho-hankkeelle vuonna 2013 perustettu yhdistys on vuosi­en aikana tiedottanut kaupun­kia suunnitelmistaan. Vähitel­len sielläkin on alettu lämmetä hankkeelle, johon liittyy kodin­omainen vanhustenhoito.

 

– Perhehoitoyksikössä on ide­ana yksi iso asunto, jossa neljäl­le vanhukselle on omat huoneet ja hoitajalla tai hoitajapariskun­nalla on omat tilat. Tällaisia talo­ja on 4–5, joiden sisäpiha on ym­päröity aidalla, alusta asti hank­keessa mukana ollut hoitotyön ammattilainen Tiia Lehtonen kuvailee.

 

Jotta kuokka voidaan iskeä maahan, tarvitaan kuitenkin vie­lä rakennuttaja- ja rahoittajata­hot. Niiltä toivottaisiin yhteistä arvopohjaa mutta ei almuja ar­vojen varjolla.

 

– Mitään avustuksiahan me ei olla tässä hakemassa, Lehtonen sanoo.

 

– Seniorikortteli on ihan taval­lista, normaalirahoitteista asu­mista. Perhehoitokorttelin osal­ta emme odota, että vanhuksia hoitava perhe ostaisi rakennuk­set, vaan ajatus on saada niille rakennuttaja- ja omistajataho, joka vuokraisi niitä.

 

Rakennuttajan ja rahoituksen löytymisellä on jopa kiire, sillä osa alueen tonteista tulee myyn­tiin jo kesäkuussa ja loput elo­kuussa.



Muuallakin samoja ajatuksia

Vastaavanlaista yhteisöajattelua on vireillä muuallakin Suomessa.

 

– Muuallakin on toisistam­me tietämättä alkanut herätä sa­manlaisia ajatuksia siitä, että tällaista syntyisi kristillisen kou­lun ja päiväkodin läheisyyteen, hankkeessa mukana oleva Keski-Uudenmaan kristillisen kou­lun opettaja Hanna-Leena Forsman sanoo.

 

– Tampereella samantapaista toimintaa on ollut jo pidemmän aikaa, hän kertoo.

Uusista hankkeista Järven­päässä suunnitelmat ovat pi­simmällä. Siellä ideaa liputtavat etenkin vireät, noin 60–70-vuo­tiaat seniorit, jotka touhuaisivat mieluusti yhteisön varaisovan­hempina ja voisivat nähdä itsen­sä osallistumassa vaikkapa kou­lun iltapäivätoimintaan. Alueelle kaavaillaan myös kappelin sisäl­täviä yhteiskäyttötiloja, jotka oli­sivat ainakin osin yhteisiä kou­lun kanssa.

 

Forsman näkee mutkitta ny­kyoppilaat ja vanhukset samas­sa kuvassa.

 

– Tosi paljonhan yhteys on kiinni siitä, miten lapset kasva­tetaan ajattelemaan, kunnioittamaan ja kohtaamaan ikäihmisiä. Mutta hyvää hedelmää siitä var­masti saisi syntymään. Ideam­me on rakentaa suhteita jo päi­väkodista alkaen ja jatkaa siihen asti, kun se tuntuu sopivalta ja luontevalta.

 

 

Ruut Ahonen

 




34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja