Suunnannäyttäjä itäisellä maalla

Usko siirtää vuoria – ja vahva hengellinen näky voi muuttaa vaikka Venäjän.

Eduard Grabovenko, 46, on hyvä esimerkki tästä. Kun hänet seitsemän vuotta sitten valittiin johtamaan Venäjän Helluntaikirkkoa, yhteisöön kuului 1 670 seurakuntaa. Nyt jäsenseurakuntia on 3 170 eli melkein kaksinkertainen määrä.

– Rupesimme puhumaan siitä, että tavoite on 10 000 seurakuntaa. Eihän se loppujen lopuksi niin valtavan vaikea tehtävä ole, Grabovenko huomauttaa.

Lausahduksen takana kytee ilmiselvä evankelioimisnäky. Vain sellainen voi sytyttää uskomaan, että jättikokoinen kommunismin kasvatti kuulisi Jeesuksesta kattavasti.

Niinpä naureskeluista huolimatta helluntaiseurakuntien evankeliointitiimit ovat kuudessa vuodessa kiidättäneet ilosanoman jo lähes 18 000 paikkakunnalle. Tätä ”Venäjän kansat Jeesukselle” -nimistä työtä tehdään 37:llä maan 80 hallintoalueesta, pikkukyliä ja -kansoja unohtamatta.

– Yli 10 miljoonaa ihmistä on kuullut evankeliumin ja noin kolme miljoonaa lausunut ääneen syntisen rukouksen, Grabovenko summaa.

“Kotimaamme on taivaassa”

Ukrainalaiset juuret ovat saaneet Eduard Grabovenkon tuntemaan tietynlaista jatkuvaa muukalaisuutta: Venäjällä häntä pidetään ukrainalaisena ja Ukrainassa venäläisenä. Kipeä kokemus on kuitenkin auttanut häntä etsimään ja edistämään ensin Jumalan valtakuntaa.

– Vuonna 1990 Jumala kutsui minut Venäjälle. Tulin tavallaan Neuvostoliiton raunioille tekemään lähetystyötä. Jo tuolloin jouduin tekemään ratkaisun, kumpi on minulle tärkeämpi: ukrainalaiset juuret vai Jumalan kutsu tehdä evankelioimistyötä Venäjällä.

– Ymmärsin, että uskollisuus Jumalalle ja hänen valtakuntansa työ ovat tärkeämpiä kuin kansallisuusaate. Ja Venäjällä eläessäni olen todennut, että kotimaamme on taivaassa.

Vaativaa tehtävänantoa on koeteltu moneen kertaan. Ukrainassa Grabovenko menetti puolet ystävistään, koska nämä eivät ymmärtäneet hänen kutsuaan. Venäjälle tultuaan 22-vuotias tuore maahanmuuttaja sai kotiovelleen Permin apulaiskaupunginjohtajan, joka käski miestä poistumaan paikkakunnalta.

– Hän sanoi: ”Työmuotonne ei sovellu tänne, venäläiset eivät tule ymmärtämään teitä”, Grabovenko kertaa.

– Otin Raamatun ja ajattelin, että ehkä he eivät ymmärräkään minua, mutta on tärkeää, että he ymmärtäisivät Raamattua.

Koetuksia riitti myös Permin seurakuntaa perustettaessa. Samaan aikaan kun lehdistö panetteli perustajia, Grabovenkon vaimo Larissa synnytti kaksoset Ukrainassa vain 1 150-grammaisina keskosina.

Tästä huolimatta perhe lähti tekemään Venäjällä lähetystyötä.

Nyt-hetken arvo

25 vuoden aikana Eduard Grabovenko on nähnyt itänaapurissa sekä hengellisen vapauden että sen hiipumisen. Heinäkuussa 2016 maassa astui voimaan terrorisminvastainen laki, joka yllättäen muun muassa rajoittaa kristillisten yhteisöjen lähetystyötä.

– Mielestäni ei ole syytä paniikkiin. Olemme historian aikana tehneet työtä paljon vaikeammissakin olosuhteissa, Grabovenko sanoo.

Hän kuitenkin myöntää huolensa tilanteesta ja toteaa, että Venäjällä tulee nyt evankelioida yhä rivakammin, kun se on vielä mahdollista. Neuvostoajan lapsena piispa ymmärtää laajemminkin, mihin lakimuutos voi johtaa.

– Muistan, kun 10-vuotiaana koulussa kysyttiin, pakotetaanko minua kotona lukemaan Raamattua. Jos olisin myöntänyt, minut olisi otettu lastenkotiin. Niinpä sanoin, että ei pakoteta, vaikka totta kai vanhemmat käskivät lukea Sanaa ja rukoilla. Naisopettaja raivostui tästä ja hakkasi minua lehdellä, hän muistelee.

– En halua tähän aikaan takaisin. Emme tiedä, mihin laki johtaa, mutta se on signaali minulle, että tulee arvostaa aikaa, jonka Jumala antaa tänään.

Helppouden koetus

Piispa Grabovenkon mielestä uusi topakka laki saattaa olla hänen yhteisölleen jopa tarpeen.

– Viime aikoina olemme ehkä vähän veltostuneet evankeliumin työssä. Uskovien ongelma on se, että he ajattelevat: ”No, aina tulee olemaan niin kuin on ollut tähänkin asti.” Monien usko on väljähtynyt.

– Olen sanonut seurakuntalaisille, että isiämme koeteltiin puutteella. Nyt koetellaan muilla asioilla, kuten elämän helppoudella. Jotkut seurakunnan jäsenetkin käyvät kolmessa eri työpaikassa, jotta voisivat näyttää, että minä pärjään.

Vastaavia uskovien vaurauteen liittyviä ongelmia Grabovenko on huomannut myös Ukrainassa. Lisäksi poliittiset kipupisteet jäytävät venäläis- ja ukrainalaisuskovien välejä.

Grabovenko sanoo tämäntyyppiselle kyräilylle suorat sanat.

– Uskovien tehtävä ei ole harrastaa politikointia vaan pelastaa syntisiä ja valmistaa heitä iankaikkisuutta varten.

Hän toteaa, että maailmanlaajuiset jännitteet ja niiden mediamyllytys saa uskovatkin helposti valitsemaan puolia.

– Tämän takia en enää edes katso televisiota. Suosittelen samaa seurakunnassani ja Suomessakin: Älkää katsoko telkkaria vaan lukekaa Raamattua. Kaikki uutiset ovat siinä kirjassa.

Kirje Putinilta

Venäjän evankeliset seurakunnat koettavat sopeutua nyt nopeasti muuttuvaan maisemaan, jossa uskovia värvätään raportoimaan viranomaisille seurakuntansa ihmisistä, pastorien saarnoja syynätään ja yksilö voi saada lähetystyöstä 5–50 000 ruplan ja yhteisö jopa miljoonan ruplan sakot.

– Se merkitsee seurakunnalle konkurssia, Grabovenko huomauttaa.

Hän kirjoitti hiljattain presidentti Vladimir Putinille kirjeen, jossa hän esitti näkökulmansa uuteen lakiin ja pyysi ymmärrystä.

– Sain hyvin kauniin vastauksen, jossa sanottiin: ”Turhaan olette huolissanne. Meidän perustuslakimme pohjalta tämä ei vaikeuta työtänne.” Mutta kuitenkin ongelmia on jo ilmaantunut.

Grabovenko sanoo, että työ Venäjällä ei ole koskaan ollut helppoa. Hän kutsuukin maata ”lumiseksi Nigeriaksi”, jossa kulissit ovat kauniit mutta jossa salaperäinen puhelu jostakin sinetöi lopullisen lain.

Piispa onkin oikeastaan hyvillään siitä, että helluntailaisia ei ole viime aikoina edes pyydetty uskontoasian komiteaan, joka käy vuoropuhelua viranomaisten kanssa.

– Ehkä koska synnyin uskovaan perheeseen, minulla on aina viranomaisten kutsuessa tunne, että mitähän nyt. Joten mitä vähemmän minua kutsutaan, sitä siunatumpi oloni on, Grabovenko tunnustaa.

Tästä vapautuvan ajan piispa käyttää mieluummin vaikka hyppäämällä evankelioimistiiminsä kanssa moottorikelkan rekeen ja matkaamalla Pohjois-Komiin tavoittamaan nenetsejä, yhtä Venäjän noin 200 vähemmistökansasta.

– Siellä murramme yhdessä leipää uskovien kanssa ja viemme lahjoja. Joku lopettaa juomisen ja ottaa Kristuksen vastaan. Tämän takia sinne kannattaa mennä, Grabovenko tietää.

– Jos Raamattu sanoo, että evankeliumi saarnataan kaikille kansoille, ei sillä ole mitään merkitystä, mitä lakeja tulee. Venäjä ilman Jumalaa on erittäin vaarallinen maa. Parasta mitä voi tehdä, on viedä sinne evankeliumia, hän toteaa.

Kuka

Eduard Grabovenko
» Venäjän Helluntaikirkon johtaja vuodesta 2009
» käynnisti syksyllä 2010 Venäjän kansat Jeesukselle (aiemmin Vuosi Jeesukselle) -evankeliointikampanjan, jonka tavoitteena on kasvattaa Helluntaikirkon jäsenseurakuntien määrä 10 000:een vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä seurakuntia on noin 3 200.
» Kampanjan aikana lähes 50 tiimiä on kohdannut kuudessa vuodessa henkilökohtaisesti 10 miljoonaa ihmistä noin 18 000 paikkakunnalla.
» syntyisin Ukrainasta, asuu perheineen Uralin Permissä


Ruut Ahonen