”Meitä ei pelasta Hillsong eivätkä vanhat helluntaiperinteet”

Sillanrakentaja tätä aikaa varten

"Paimen hakee uusia laitumia eikä siksi pysy paikallaan. Hänen pitäisi pystyä pitämään lauma kasassa muutostenkin keskellä”, kuvailee Aikamedian lehtien uusi vastaava päätoimittaja Petri Mäkilä.

 

Hän ottaa juhannuksena vastaan helluntailiikkeen tärkeimmän viestintäkapulan sitä 13 vuotta kantaneelta Leevi Launoselta, joka on jäämässä eläkkeelle.

 

Mäkilällä, 50, sen sijaan viralliseen eläkeikään on 13 vuotta. Hän haluaa käyttää ne paimenen sauva kädessä Jumalaa kuunnellen. Toive toteutuu seuraavaksi painetun sanan kautta, kun Mäkilä saa luotsattavakseen Ristin Voiton lisäksi viisi muuta lehteä; Paimen Plussan, Hyvän Sanoman, Jeesin, Verson ja Kultalyhteen.

 

Näiden vastuiden valossa uusi vaikuttaja on syytä esitellä myös lukijoille.

Perjantaitreffejä 26 vuotta

Mäkilän perheen kotona Helsingissä tikittää kello. Muutoin on hiljaista, sillä vaimo Merja on töissä ja kesälomalla oleva Joonatan, 15, vasta heräilee yläkerrassa. Esikoinen Johanna, 24, on jo naimisissa, mutta perhekuvista voi vakoilla, että tytär on perinyt paljon äitinsä piirteitä.

 

Mäkilät viettivät äsken 26-vuotishääpäiväänsä. Jotakin yhteiselosta kertoo se, että he ovat käyneet treffeillä viikoittain koko avioliiton ajan, yleensä perjantaisin.

 

– Päätimme, että koko elämä deittaillaan. Siitä on pidetty kiinni. Pariskunta tapasi toisensa raamattukouluaikoina. Raamatun on annettukin viitoittaa yhteistä polkua myös pienissä valinnoissa – kuten siinä, ettei anneta auringon laskea vihan yli, vaan riidat sovitaan samana päivänä.

 

– Raamattuhan puhuu katkeruuden juuresta. Uskon, että jos nukkuu asioiden yli, alkaa juurtua jotakin sellaista, jonka Jumala haluaisi meidän välttävän, Mäkilä miettii.

 

– Kun vähän lapsenomaisestikin suhtautuu moniin Raamatun lupauksiin ja ottaa ne sellaisina, ne toimivat silloin parhaiten, hän tietää.

Muutoksiin vaaditaan luottamusta

Haastavasta uudesta tehtävästä huolimatta Petri Mäkilä on levollinen. Hän haki päätoimittajaksi todettuaan, että haluaisi palvella omaa herätysliikettä. Tämän hän aikoo nyt tehdä yksityiselämänsä tavoin Raamattu kädessä.

 

– Sanon suoraan, että kuulun siihen sarjaan, joka pitää Raamattua Pyhän Hengen inspiroimana ja erehtymättömänä Sanana.

 

Mäkilällä on merkillinen kyky yhdistää suora puhe ja rauhoittavan sielunhoidollinen asenne. Hän ei tunnu salailevan mitään tai laskettelevan korulauseita imagoa rakentaakseen.

 

Monet herätyskristilliset yhteisöt potevat elinvoiman ja suunnan puutetta. Mäkilän mielestä hengellinen kriisi johtuu Sanan ja rukouksen sivuuttamisesta. Helluntailaisten elämässä niistä etääntyminen alkoi jo 1990-luvulla, minkä Mäkilä näkee lisänneen myös sukupolvien välistä kuilua ja epäluottamusta.

 

– Uskon, että monet vanhemmat ihmiset eivät sinänsä vastusta muutoksia, mutta kyse on siitä, että sydämet eivät ole löytäneet toisiaan, Mäkilä arvioi.

 

– Nyt keskinäistä luottamusta ei juuri ole. Ja se ei johdu siitä, että nuorempi sukupolvi olisi pettänyt luottamuksen, vaan sitä ei ole koskaan päässyt syntymäänkään, kun ei ole menty yhdessä.

 

 

Ratkaisua nykytilanteeseen päätoimittaja ei löydä äärilaidoista vaan paluusta perusasioihin. Niitä ovat Sana, rukous ja yhteys – eivät vanhaan tai uuteen tyyliin tarrautuminen.

 

– Meitä ei pelasta Hillsong eivätkä vanhat helluntaiperinteet. Meitä ei pelasta myöskään Helluntaikirkko eikä yhdistysrakenne.

Menneisyyden möröt

Petri Mäkilä on hyvin tietoinen myös häneen liitetyistä leimoista ja epäluuloista. Osa palautuu vuoteen 1989, jonka hän vietti Livets Ordin raamattukoulussa Ruotsissa. Sinne hän päätyi helluntaipastoriisänsä ja äitinsä lähettämänä juuri uskossa uudistuttuaan.

 

Osa salaliittoteorioista juontaa pitkään työuraan Patmos Lähetyssäätiössä. Joku yhdistää miehen myös uudempiin karismaattisiin piireihin, joissa hän toimi 1990-luvun alusta lähtien kymmenisen vuotta.

 

Mäkilä arvelee, että suurin pelko kohdistuu hänen teologiaansa, jonka päätellään kumpuavan Livets Ordista.

 

–Jotkut pelkäävät, että olen menestysteologi. Mutta enhän minä teologista pohjaani ottanut sieltä. Sen vuoden anti oli nimenomaan se, mitä Pyhä Henki teki siellä.

 

Jos on lukenut Mäkilän tekstejä tai kuunnellut radiosta hänen raamatunopetustaan, väite on helppo uskoa. Poissa ovat menestysteologia, torontolaisuus tai hengellinen uhoaminen.

 

Patmos-pelot puolestaan nousevat Leo Melleriin liitetyistä asioista, kuten hänen uhkaavista Venäjä-tulkinnoistaan, henkilökohtaisen elämän ongelmistaan 1980–90-luvuilla ja amerikkalaistyyppisestä viestinnästään kohauttavine otsikoineen.

 

Mäkilän mukaan näiden mielikuvien takana on kuitenkin innostava ja eri ajattelutapoja salliva työyhteisö, jossa opetetaan Raamattua, pidetään esillä Israelia sekä otetaan kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin monia perusseurakuntia rohkeammin.

 

– Minulla ei ollut minkään valtakunnan vaikeuksia siellä, vaan sain tehdä oman työni ilman minkäänlaisia vääriä valjaita, Mäkilä summaa lähes 17 työvuottaan Patmoksessa.

Yhteys sallii palautteen

Mielikuvat, juorut, päivittely ja väärät todistukset toisista uskovista eivät ole vähenemään päin. Siitä some pitää huolen.

 

Lääkkeenä epäluuloihin Mäkilä lisäisi erilaisten uskovien keskinäistä yhteyttä ja tuntemista. Niitä tarvitaan myös silloin, kun on aihetta palautteen antamiseen.

 

– Tunnustan toiset uskoviksi, mutta kyllä haluan voida sanoa myös, jos tulee jotakin epätervettä. Kyse on vain siitä, miten se sanotaan, Mäkilä uskoo.

 

Hänen mukaansa somekriittisyys ei rakenna ketään.

 

 

– Se ei tuo yhteyttä, eikä siihen sisälly mitään välittämistä.

 

Juorumyllyn sijaan Mäkilä keskittyisi luomaan rakkaudellisia siteitä sekä seurakuntien sisällä että uskovien kesken muutenkin. Ja olemaan vilkuilematta liikaa maailmalla puhkeileviin herätyksiin.

 

– Suomessa katselemme hirveän paljon muualle, vähän väärässäkin mielessä. Aikoinaan matkustin herätysten perässä itsekin, mutta olen tajunnut myöhemmin, että ei herätys ole tuontitavaraa, Mäkilä tilittää.

 

– Meidän pitäisi kuulla itse Herralta, mitä hän haluaa, että me teemme.

Perustus on tallella

Helluntaiherätyksen elinvoimakriisistä huolimatta Petri Mäkilä näkee liikkeen perustuksissa valoisan tulevaisuuden aineksia.

 

– Vanhimmisto, seurakunnan johto ja pastorit tekevät terveellä tavalla yhteistyötä. Mielestäni siinä on seurakuntaperustus, joka on vahva ja hyvä ja jonka päälle voisi rakentaa.

 

Mäkilä vertaa perustusta uuskarismaattisiin seurakuntiin, jotka rakentuvat paljolti yhden johtajan varaan.

 

– Se ei ole tervettä. Jos yhdelle tapahtuu jotakin, se on usein koko seurakunnan loppu, kun taas laajempi pohja suojelee koko seurakuntaa. Tosin se voi olla jarrukin, ellei porukassa ole eteenpäin katsovia yksilöitä.

 

Lähetysseurakunnan johtajana Petri Mäkilä koki nahoissaan muutosten kivut. Hänestä koko seurakuntakulttuurikriisissä onkin pitkälti kyse siitä, että kun kymmeniin vuosiin ei ole liikuttu eteenpäin lainkaan, pienikin nytkähdys laukaisee kulttuurisokin.

 

– Seurakuntien pitäisi olla liikkeessä koko ajan.

 

Muuttua siis tulisi, mutta ei millä vauhdilla ja hinnalla hyvänsä.

 

– Mielestäni luottamuskysymys on tässä todella iso juttu. Tämä voi tapahtua, jos eri-ikäiset rukoilevat yhdessä löytääkseen toistensa sydämen sykkeen. Ilman tätä muutokset repivät, Mäkilä uskoo.

 

 

 

 

Kuka

Petri Mäkilä

» Aikamedian lehtien vastaava päätoimittaja 18.6.2018 alkaen

» yo-merkonomi ja teologian maisteri; toiminut seurakuntatyössä, 17 vuotta toimittajana ja lähetyspastorina, Helsingin Lähetysseurakunnan johtaja 2014–2016

 

» eri luottamustehtäviä, mm. Suomen Evankelisen Allianssin puheenjohtaja ja Helluntaikirkon hallituksen jäsen

» perheeseen kuuluvat Merja-vaimo, tytär, poika ja koira

 

 

 

Ruut Ahonen