Seurakunnat voimistuvat Sierra Leonessa

Maailman köyhimpiin kuuluva maa on kärsinyt sisällissodasta ja Ebola-epidemiasta.

Läntisen Afrikan Sierra Leonessa pääkaupunki Freetownissa on koulu, joka kantaa nimeä Pakarinen Secondary School International.

Osmo ja Saara Pakarinen toimivat perheineen lähetystyössä Sierra Leonessa 1990-luvulla. He olivat perustamassa Free Pentecostal Mission -helluntailiikettä aluksi vain reilun kymmenen paikallisen kristityn kanssa. Kun he poistuivat maasta sisällissodan jaloista vuonna 1995, aluillaan oli kahdeksan seurakuntaa.

Nykyisin liikkeeseen kuuluu eri puolillla maata 80 seurakuntaa, 162 pastoria ja kastettuja jäseniäkin on 6.200. 

Yksi ilonaiheista on 23 helluntailaisten perustamaa koulua, joista yksi nimettiin nyt suomalaispioneerien mukaan.

– Kyllä työ on siellä mennyt upeasti eteenpäin, kiitos Jumalalle, nykyisin Ruotsissa eläkepäiviä viettävä Osmo Pakarinen sanoo.

Pakariset olivat lähetystyössä ensin itäisessä Afrikassa Keniassa vuosina 1979–82, lännessä Liberiassa 1984–87 ja Sierra Leonessa 1990–1995.

Sierra Leone on muslimienemmistöinen maa: noin 75 prosenttia asukkaista tunnustaa islamia. Kristittyjä on kymmenisen prosenttia, ja koko maan väestöstä helluntailaisiin seurakuntiin kuuluu pari prosenttia ihmisistä.

– Sierra Leonessa on todistettu jonkinlainen Länsi-Afrikan ihme. Jokainen, joka tulee uskoon, tuntuu olevan vakavissaan. Siellä ei ole samanlaista kuin vaikkapa Tansaniassa, missä tulee jatkuvasti paljon ihmisiä uskoon, Osmo Pakarinen kuvailee.

Seitsemän miljoonan asukkaan Sierra Leonessa tarvitaan koulutusta kipeästi, ja tähän haasteeseen helluntailaisetkin ovat pyrkineet vastaamaan. Inhimillisen kehityksen indeksissä Sierra Leone kuuluu surullisimpaan kärkikymmenikköön maailmassa. Muun muassa lukutaitoisuus on surkealla tasolla. Lääkäreitä on vain muutama sata.

Vuonna 2015 tehdyn tilaston mukaan jopa 90 prosentille tytöistä tehtiin ympärileikkaus.

Vapautettujen orjien perustama pääkaupunki Freetown kukoisti 1980-luvulle asti. Britannian vallan alta itsenäistynyt maa ajautui ensin diktatuuriin, sitten sisällissotien kierteeseen.

– Meidänkin aikanamme radiossa juoksi tämän tästä joku uusi presidentti kertomassa uudesta vallasta, Osmo Pakarinen muistelee.

Polttoaineena levottomuuksille ovat yleensä olleet timantit ja jalometallit.

2010-luvulla Länsi-Afrikasta kantautui uutisia Ebolasta, johon menehtyi noin 4 000 sierraleonelaista.

Vaikka Sierra Leone on muslimienemmistöinen valtio, kristityt saavat toimia maassa vapaasti.

– Muslimit Afrikassa ovat jotenkin pehmeämpiä kuin vaikkapa Lähi-idässä, Osmo Pakarinen luonnehtii.

Tavallinen seurakunnanistutus tehdään niin, että tiimi tekee kampanjan kylässä. Kampanjaan kuuluu evankelioivia kokouksia ja avustustyötä. Uskoontulleet kootaan yhteen ja seurakunta aloittaa toimintansa. 

Kuten kaikkialla, uskovat tarvisevat opetusta ja sitoutuneita paimenia.

Muun Afrikan tavoin Sierra Leonessa työn hidasteena ovat heimojen keskinäiset skismat.

– Tuntuu, että uskoon tulleidenkin on vaikeaa hyväksyä muita heimoja.

Kirkoissa tulkataan puheita eri kielille. Työtä yhteyden saavuttamiseksi on silti vielä tehtävä.

– Kun aikanaan aloitimme, tulkkaus saattoi olla kuudelle heimokielelle. Nyt vierailullamme puhe tulkattiin kahdelle eri kielelle.

Englannin ohella maan tärkeä käyttökieli on krio, jolle on hiljattain käännetty myös koko Raamattu.