Sananvapautta puolustamassa

Päivi Räsäsen twiitissään lainaamat Paavalin Roomalaiskirjeen sanat ovat johtaneet laajentuvaan taisteluun sananvapauden rajoista. Kuva: Petri Mäkilä

Kysymys sananvapauden kaventumisesta mietityttää monia.

Monikaan ei osannut kuvitella, millaiseen mylläkkään kansanedustaja Päivi Räsäsen kesäkuussa julkaisema twiitti tulisi johtamaan. Julkisuudessa käytävä keskustelu viittaa siihen, että monet kantavat nyt huolta sananvapauden tilasta.

Kaventuuko sananvapaus?

Kysymys sananvapauden kaventumisesta ei ole ihan yksinkertainen, varsinkin kun siihen liittyy myös uskonnonvapauden näkökulma.

– Vaikuttaa siltä, että sananvapauteen kohdistuu nyt paineita, jotka saattavat johtaa sen kaventumiseen. Vielä emme ehkä siinä tilanteessa ole, toteaa Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen.

Suomen Helluntaikirkontoiminnanjohtaja Esko Matikainen varoittaa myös mahdollisesta itsesensuurista.

– Sananvapautta uhkaa syyteharkinnan aiheuttama pelko kielteisestä julkisuudesta, ja sen aiheuttamasta itsesensuurista. Samalla voi syntyä tarve koetella sananvapauden rajoja, joka johtaa äärimielipiteiden nousuun ja yhteiskunnallisen keskustelun kovenemiseen.

Kansanedustaja Antero Laukkanen (KD) arvioi sananvapauden kaventuvan tällä hetkellä. Se näkyy hänen mukaansa jo siinä, että oikeuslaitoksen ja oikeusoppineiden nyt käydessä keskustelua sananvapauden merkityksestä ja tarkoituksesta, esillä ovat erityisesti kristittyjen oikeudet mielipiteeseen ja uskonnonvapauteen.

– Jopa koulujen kristillisestä perinteestä nousevat juhlat ovat silmätikkuna, saako niissä olla kristillistä ainesta ja millä tavalla.

Julkisia kannanottoja

Monet kristilliset toimijat ovat myös havahtuneet tilanteeseen ja julkistaneet harkitun kannanoton huolestaan sananvapauden tilasta. Sellaisia ovat viime päivinä julkistaneet muun muassa Suomen Vapaiden Kristittyjen Neuvosto (SVKN) ja Suomen Evankelisen Allianssin verkostona toimiva Kristittyjen Ihmisoikeusryhmä (KRIO).

– SVKN:oon kuuluvien kuuden suomalaisen vapaan kristillisyyden yhteisöjen ääntä tarvitaan tässä moniäänisessä ja -arvoisessa yhteiskunnassa. Kannanotto on yksi tapa osallistua keskusteluun ja esittää mielipiteensä julkisesti, sanoo Hannu Vuorinen.

Esko Matikaisen mukaan yhteinen kannanotto määrittelee sitä arvopohjaa, jota lausunnonantajat pitävät yhteisenä ja johon ne voivat sitoutua.

– Kirkkojen on yhteisönä syytä muotoilla ääneen arvonsa, eikä sitä voi jättää vain uutiskommenttien ja niistä tehtävien tulkintojen varaan.

Myös Antero Laukkanen pitää yhteisiä kannanottoja merkityksellisinä.

– Ne noteerataan ja niitä lainataan mediassa. Pidän niitä merkittävänä osana yhteiskunnallista keskustelua. Kristillisillä toimijoilla on oltava selkeä ja yhtenäinen ääni näissä isoissa, meitä koskevissa arvokysymyksissä.

Kutsu hyväntekemiseen ja vaikuttamiseen

Open Doors -järjestön toiminnanjohtaja ja KRIO:n puheenjohtaja Miika Auvinen on huolissaan kehityksestä.

– Valitettavasti yleiseurooppalainen trendi on se, että maallistumisen myötä kristilliset arvot koetaan yhä vieraampina. Islamisaation ja toisaalta nationalististen ääriliikkeiden ristiaallokossa sananvapauden asemaa joudutaan vielä pohtimaan.

Hannu Vuorinen rohkaisee kuitenkin kristittyjä kaikenlaiseen hyvän tekemiseen kaikenlaisille lähimmäisille.

– Sen rinnalla käytetään vapauttamme kertoa näkemyksemme ja mielipiteemme, jotka kumpuavat kristillisen uskon ja Jumalan sanan perustalta. Käytetään myös äänioikeuttamme valitaksemme sellaisia päättäjiä, jotka mahdollistavat sen.

SVKN:n kannanotto on luettavissa tämän lehden sivulla 14.

Petri Mäkilä