Rukouksesta uskoville elämäntapa

Joensuun helluntaiseurakunnan johtava pastori Matti Niemelä toimi Gayle Claxtonin tulkkina. Kuva: Anni Havukainen

Joensuussa 20.–22. huhtikuuta järjestetty valtakunnallinen rukouskoulu keräsi runsaasti väkeä eri puolilta Suomea ja myös maan rajojen ulkopuolelta. Opettajina tapahtumassa toimivat Suzette Hattingh ja Gayle Claxton Voice in the City -järjestöstä. Mukana oli myös pastori Martti Kallionpää Seinäjoelta.

Rukouskouluun osallistui kaikkiaan noin viisisataa rukouksesta kiinnostunutta. Osanottajia oli eri puolilta aina Lappia, Länsi-Suomea ja Ruotsia myöten. Etäisin tapahtumavieras tuli Etiopiasta.

Evankelioivissa iltatilaisuuksissa Joensuun urheilutalolla kävijämäärät vaihtelivat samoin viidensadan molemmin puolin.

Joensuulainen Peter Vatanen, yksi rukouskoulun koordinaattoreista, kertoo tapahtuman suunnittelun alkaneen jo vuosia aikaisemmin.

– Ilmaisimme halukkuutemme rukouskoulun järjestämiseen ensimmäisen kerran Voice in the City -järjestölle noin viisi vuotta sitten, Vatanen muistelee.

– Kun Pohjois-Karjalassa järjestetään jotakin isompaa, se on aina uskon hyppy. Näen kuitenkin selvän Jumalan johdatuksen tämän tapahtuman järjestämisessä.

Olosuhteet eivät määritä rukousta

Viikonlopun tarkoituksena oli löytää rukoukseen uusia merkityksiä ja näkökulmia, niin että se todella vaikuttaa. Suzette Hattingh korosti rukoilemisen tärkeyttä uskovan arjessa.

– Rukous on elämäntapa, ja rukouselämää eivät määritä olosuhteet, Hattingh totesi.

– Uskovien rukouksesta noin 90 prosenttia on rukousta ongelmien tai projektien vuoksi, vaikka siinä tulisi keskittyä ylistykseen. Rukouksen perusta on palvonta. Sen kautta rauha tulee sydämeen ja asiat selviävät.

Suzette Hattinghin työpari Gayle Claxton opetti rukouksen aikaperspektiivin merkityksestä.

– Kun meillä on ongelma tai mikä tahansa ylittämätön asia elämässämme, voimme päästä luvattuun maahan rukouksen avulla. Mutta ennen sitä on odotuksen maa. Se on myös paikka valinnoillemme, Claxton opetti.

– Herätys tulee Suomeen suomalaisten ja heidän rukoustensa kautta, mutta Jumalan tahto on, että seurakunta menee ensin tulen läpi.

Paljon hyödyllistä oppia rukouksesta

Pitkään Japanissa toiminut lähetyssaarnaaja Markku Ollikainen sanoi opetuksen olleen hänelle tuttua jo aikaisemmin.

– Rukous on prosessi, joka johtaa näkymättömästä näkyvään. Länsimaisessa rationalismissa ollaan maistereita ja tohtoreita, mutta me emme tarvitse omia järkeilyjämme. Tarvitsemme rukousta, Ollikainen määritteli.

Joensuun helluntaiseurakunnan vanhimmiston jäsen, teologian tohtori Harri Koskela piti opetuksen sisältöä erinomaisena.

– Opetus oli teologisesti raitista. Erityisesti mieleen jäivät seuraavat opetuksen tiivistykset: ”Elämän tarkoitus on olla Jumalan ystävä” ja ”Esirukoilija on Pyhän Hengen toiminnan kanava”.

– Hattinghin esiintymistyyli, johon kuului kovaäänisyyden lisäksi taputusten, kädennostojen ja aamenten ”kerjääminen”, häiritsi kuitenkin opetuksen vastaanottamista. Claxtonin huumorinkäyttö oli puolestaan lämmintä, Koskela arvioi.

Jyväskylän Vapaaseurakunnan pastori Timo Koivisto kertoi, että rukouksen monipuolinen maailma tuli häntä lähelle.

– Sain tästä paljon myös omaan palvelutehtävääni. Joensuulainen mainosalan yrittäjä Jukka Tuunanen muistutti puolestaan rukoilijan rohkeudesta.

– Radikaalit rukoukset tuovat radikaaleja vastauksia. Kristityt tarvitsevat radikaaleja rukouksia!

Martti Havukainen