Romanikyliä saatetaan jaloilleen

Suomalaisten joululahjat otettiin Euroopan köyhimpien keskuudessa kiitollisuudella vastaan.
Suomalaisten joululahjat otettiin Euroopan köyhimpien keskuudessa kiitollisuudella vastaan.
Fidan joulukeräyksen kasvona toiminut pieni romanialainen Denisa-tyttö avasi sydämiä Itä-Euroopan romanilasten hädälle. Tytön romaniyhteisö oli ensimmäisiä kohteita, joista joulukampanja aloitettiin.

Denisa menetti äitinsä ollessaan vasta parin vuoden ikäinen ja jäi yhdessä isänsä ja sisarustensa kanssa värjöttämään riukujen varaan kyhättyyn savimajaan. Peltikamiina ei pystynyt talvisin pitämään lämpimänä majaa, jossa oli maalattia ja vuotavat katto.

Kukaan Denisan sisaruksista tai köyhän romaniyhteisön muista lapsista ei ollut vielä käynyt koulua. Kaikkia lapsia ei ollut edes merkitty väestörekisteriin.

Denisan alakuloinen ja heikko olemus jäi suomalaisen avustajaryhmän mieleen jo ensimmäisellä tapaamiskerralla.

Majaan katto ja tyttö kouluun

Välittömän avun lisäksi Denisan kotimajaan rakennettiin Fidan tuella sateen pitävä katto. Paikallisten kekseliäisyydestä talon sadevedet johdettiin maansisäiseen vesisäiliöön, minkä jälkeen vettä ei tarvinnut enää kantaa pitkistä matkoista.

Suurin haaste oli saada Denisa kouluun. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen kyläkoulun johtaja suostui ottamaan hänet koeoppilaaksi. Saman tien koulun ovet avautuivat neljälle muullekin tytölle.

Vastoin opettajien ennakkokäsitystä lapset eivät häirinneet muiden koulunkäyntiä vaan osoittautuivat totteleviksi ja ahkeriksi. Menestyksen taustalla on Lidia-niminen nuori nainen, joka tukee lasten päivittäistä koulunkäyntiä. Pelokkaasta ja syrjään vetäytyvästä Denisasta on tullut koulussa iloinen ja avoin lapsi.

Viimeisin merkittävä käänne Denisan ja tyttöjen kohdalla tapahtui joulukampanjan yhteydessä. Läksyjen tekeminen oli kotiolojen vuoksi lähes mahdotonta, mutta koulun läheltä löytyi autotalli, josta lähiviikkoina kunnostetaan lämmin luokkahuone. Sinne Denisa ystävineen voi tulla päivittäin saamaan lisätukea. Köyhä romaniyhteisö on nyt saamassa tukikohdan, joka tulee palvelemaan monia lapsia.

Monenlaista avun tarvetta

Monissa muissakin kylissä lapset juoksivat sankoin joukoin joulutervehdyksen tuojia vastaan. Jotkut olivat kirpeässä pakkassäässä jo pitkään odottaneet ehkä ainoaa joululahjaansa. Eräs heistä oli 14-vuotias teiniäiti, jolla oli sylissään kahdeksan kuukauden ikäinen vauva. Jouluavustuksen sai myös telttakatoksen alla viiden lapsensa kanssa asuva äiti. Monilla lapsilla jalat ja kädet olivat paljaana. Siksi suomalaisten kutomat sukat, lapaset ja pipot olivat tervetulleita. Erityisen köyhässä yhteisössä eläville lapsille tullaan mahdollisuuksien salliessa hankkimaan myös uudet talvisaappaat.

Lasten lisäksi suurimpia kärsijöitä ovat usein vanhukset. Heitäkin löytyy, vaikka ankeissa oloissa ilman terveydenhoitoa elävien ihmisen elinaikaodote on matala. Kun eräs kylmässä värjöttänyt vanhus sai lämmintä päälle pantavaa, nuori romanimies tuli kiittämään siitä, että hänen isoäitiäänkin oli muistettu.

Erityisen riipaisevaa oli nähdä Karpaattien eteläpuolella sijaitsevassa yhteisössä elävä sokea romanivanhus, joka lämmitteli käsiään nuotion äärellä. Sen vieressä taivasalla oli hänen vuoteensa, joka oli peitetty muovilla.

Romanian myönteinen talouskehitys ei ole päässyt koskettamaan maan köyhiä romaneja, joiden asema on jopa heikentynyt. Aiemmin metsistä oli lupa kerätä polttopuita, marjoja ja sieniä. Suurten metsäalueiden siirtyminen ulkomaisten sijoittajien omistukseen on nyt monin paikoin sulkenut mahdollisuuden etsiä helpotusta toimentuloon metsän antimista. Etnisen taustan vuoksi työn löytäminen on monelle romanille käytännössä mahdotonta.

Toivon kipinöitä Euroopan köyhimmille

Toiminta Itä-Euroopan romanien keskuudessa vaatii päämäärätietoisuutta. Toivon kipinä-kampanja tähtääkin siihen, ettei uuden sukupolven enää tarvitsisi alistua edellisten sukupolvien näköalattomaan kohtaloon. Kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta ja jokaisen ihmisen kunnioittamisesta nouseva avustus- ja julistustyö on osoittanut tuottavansa parasta mahdollista tulosta.

Kaikki avustustyöntekijät esittävätkin sydämelliset kiitoksensa niille, jotka eri tavoin ovat olleet jakamassa toivon kipinöitä Euroopan köyhimmille lapsille.

www.toivonkipina.fi
FI4122871800005256
Viite: 3262 0100 000 00


Klaus Korhonen


51���52/2019

”Tul ny sääki kirkkoo!” – Porin helluntaiseurakunnassa tavataan kuukausittain uusia ihmisiä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja