Rekkakiertue vetreytti aivot ja jalat

Eväät elämään -teemarekan vierailut osuivat hyvään aikaan eli loppukevääseen, jolloin koulujen tiukka viikkorytmi jo rakoilee. Harjavallan yläkoululla moni toimintapiste pidettiin ulkona. Kuva: Hanna Hokkanen

Suomalaisnuoren arki poikkeaa aika reippaasti nepalilaisen teini-ikäisen elämästä. 12.–19. toukokuuta ympäri Suomea kiertänyt Fidan Eväät elämään -rekka sai koululaiset miettimään kaukaisten ikätovereidensa lähtökohtia – ja huomaamaan, miten hyvin heidän asiansa ovat.

– Kiersimme kahdeksan paikkakuntaa ja yhdeksän koulua, joiden oppilasmäärä vaihteli 45–300:n välillä. Tavoitimme yhteensä reilut 1 000 nuorta, enimmäkseen yläkoululaisia, Fidan kansainvälisyyskasvatushankkeen koordinaattori Hanna Hokkanen kertoo.

Rekkakiertue tarjosi kouluille kansainvälisen elämyspäivän, jossa olivat esillä myös nuorten oma terveys ja muun muassa urheilun merkitys. Lavaksi avautuvan rekan kyydissä kulki esiintymislava, äänentoisto, kirpputorivaatteita muotinäytöstä ja kierrätysaiheen käsittelyä varten sekä sählykaukalo ja sählytutka.

– Sillä pystyimme mittaamaan, kuka vetää kovimmat vedot, Hokkanen mainitsee.

– Osalla kouluista oli myös säbäturnaus osana tapahtumaa.

Urheilun ohessa oppilaat tutustuivat aasialaislasten arkeen erilaisin leikein ja pelein.

– Meillä oli kyläpeliharjoitus, jossa pääsee vierailemaan kambodzalaisessa kylässä ja näkemään esimerkiksi siellä olevia uhkia. Epäreilu peli -lautapelissä taas yritetään päästä slummioloissa koulutie loppuun. Nämä tutustuttavat muiden maiden lasten kouluelämään, ja niiden niputtava idea on se, että koululaiset miettivät, millaiset eväät elämään he ovat saaneet ja miltä pohjalta itse ponnistavat. Näin he oppivat arvostamaan esimerkiksi omaa terveyttään.

Uusi OPS suosii teemoja

Ulkoministeriön rahoittama rekkakiertue on uusi tulokas Fidan ja helluntaiseurakuntien Koulupalvelun pitkään jatkuneessa kehityskasvatusyhteistyössä. Siinä Fidalta tuleva materiaali muuntuu peruskoulun oppitunneiksi, joita koulutyöntekijät pitävät ympäri maata.

– Suunnittelemme tunnit yhdessä helluntaiseurakuntien Koulupalvelun kanssa ja koulutamme heitä kehityskasvatusaiheista, Hokkanen kertoo.

Nykyinen opetussuunnitelma tuo Eväät elämään -rekkakiertueen tapaiset tempaukset yhä ajankohtaisemmiksi.

– Uusissa opetussuunnitelmissa painotetaan monialaista yhteistyötä sekä elämys- ja teemaoppimista. Niinpä halusimme tarjota sekä koulupalvelun että seurakuntien kanssa Eväät elämään -teemapäivän ja laitoimme rekan peliin.

Kiertueen ensimmäisen viikon etappeja olivat Ylöjärvi, Lahti, Kihniö ja Harjavalta. Toinen kiertueviikko alkoi Seinäjoelta ja jatkui Kaustisten kautta Ouluun ja sieltä Kuusamon Rukalle. Koko matkan mukana olivat Hokkasen lisäksi Leevi Ahopelto helluntaiseurakuntien Koulupalvelusta ja rekkakuskina Ville Turkkinen. Lisäksi kullakin paikkakunnalla remmiin hyppäsi alueellinen koulutyöntekijä, joka kantoi päävastuun koulun suuntaan käytännön järjestelyistä. Apuna oli välillä myös joitakin seurakuntien vapaaehtoisia.

”Tuntui tosi epäreilulta”

Hanna Hokkasen mukaan parhaat oppimistilanteet antavat koululaisille tilaisuuden samaistua, jolloin ne jättävät heihin myös syvemmän jäljen. Esimerkiksi nyt käytetty Epäreilu peli näytti herättävän lapsissa ja nuorissa vahvan oikeudenmukaisuuden tajun.

– Yhdellä koululla meillä oli harjoitus, jossa seiskaluokkalaiset viettivät koko päivän kastittomina. Heillä oli eri vessat, ja he pääsivät ruokajonoon viimeisinä. Kun seiskat myöhemmin kertoivat kokemuksiaan, sieltä nousi aika lailla sellainen ajatus, että tuntui tosi epäreilulta, kun toiset vaan kulkivat ohi eivätkä edes katsoneet heihin päin. Osasta tuntui tosi pahalta, kun omat kaveritkaan eivät mitenkään huomioineet heitä, Hokkanen kertoo.

– Siitä sitten käytiin keskustelu, että tämä on joittenkin arkea Nepalissa ja hindulaisissa maissa. Jos satut syntymään väärään perheeseen, et olekaan mitään.

Hanna Hokkasen mielestä kehityskasvatuksessa tulisikin aina luoda silta lasten ja nuorten omaan arkeen.

– Olemme esimerkiksi liittäneet kastijärjestelmän koulukiusaamiseen, koska se ikään kuin noudattaa samaa logiikkaa eli sitä, että jollain ei muka ole arvoa, Hokkanen havainnollistaa.

– Samalla olemme tuoneet esiin kristillistä ajatusta ihmisen arvosta: sitä, että olemme kaikki Jumalan luomia ja siksi mittaamattoman arvokkaita.

Seurakunnille lisää roolia

Hanna Hokkasen mukaan seurakuntien kannattaisi ottaa rohkeasti suurempaa roolia kouluissa.

– Siellä on paljon vuorovaikuttamista oppilaitten kanssa ja kasvatustyötä tehtävänä, hän arvioi.

Tällä hetkellä Fida ja Koulupalvelu saavuttavat vuosittain noin 8 000 koululaista, mikä on verrattain vähän Suomen mittakaavassa.

– Haaveilemme, että niissäkin maakunnissa, joissa ei ole Koulupalvelun työntekijää, löydettäisiin keino pitää meidän tunteja.

Tuntien pitämisen kautta seurakunnista tulee yksi kasvattaja etenkin niiden lasten ja nuorten elämään, joita kirkot eivät tavoita. Kansainvälisyyskasvatus on puolestaan nykykouluihin sopiva konsepti, josta on saatu hyviä kokemuksia.

Koska koulutyöntekijäresurssit ovat rajalliset, Fida ja Koulupalvelu ovat valmiita perehdyttämään tuntien pitoon myös seurakuntien vapaaehtoisia – samalla tapaa kuin nytkin heistä muutamia oli teemapäiviä tekemässä.

– Voi olla, että syksyllä tai ensi keväänä tehdään toinen vastaava kiertue eri kouluille. Kouluja riittää kyllä valloitettavaksi!

Ruut Ahonen