Rahankeräyslain tulkinta hämmentää nyt toden teolla

Poliisihallituksen esittämä uusi tulkinta rahankeräyslaista on herättänyt hämmennystä helluntaiseurakunnissa.

Viranomaisen näkemyksen mukaan rekisteröidyn yhdistyksen muodossa toimivilla seurakunnilla ei ole oikeutta kolehdinkantoon tilaisuuksissaan ilman rahankeräyslupaa.

– Näköpiirissä ei ole viranomaisten halua rajoittaa hengellisen toiminnan rahoittamista, vaan kysymys on enemmänkin lainmuutoksen aiheuttamasta lakiteknisestä muutoksesta, sanoo varatuomari Markku Luoma.

Yhdistykset ovat lainsäädännössä eri asemassa kuin uskonnolliset yhdyskunnat, joille kolehdinkanto-oikeus on merkitty lakiin. Yhdistystaustaiset seurakunnat, joita helluntaiseurakunnista on valtaosa, ovat jo sadan vuoden ajan rahoittaneet toimintansa kolehdeilla, eikä toiminnan laillisuudessa ole aikaisemmin nähty ongelmia.

Yleisistä kokouksista yleisötilaisuuksiin

Aikaisemmin hengelliset tilaisuudet katsottiin yleisiksi kokouksiksi, joissa tilaisuuden järjestäjällä on oikeus rahankeräykseen läsnäolijoiden keskuudessa. Vuonna 2006 annettu kokoontumislaki jakaa väenkokoukset yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin, ja Poliisihallitus katsoo tilaisuuksien kuuluvan nyt yleisötilaisuuksiin, joissa samanlaista keräysoikeutta ilman rahankeräyslupaa ei ole.

– Uudesta tulkinnasta ei ole olemassa oikeuskäytäntöä eikä tuomioistuimen ratkaisuja. Tulkinnasta on mahdollista olla perustellusti myös toista mieltä, Markku Luoma sanoo.

– Kolehdin kerääminen liittyy läheisesti perustuslain turvaamaan uskonnonvapauteen, ja kolehti voidaan katsoa uskonnonvapauslain turvaamaksi oikeudeksi yleisen kokouksen järjestäjän oikeuden tapaan riippumatta seurakunnan järjestäytymismuodosta.

Tilanne on kuitenkin osoittautunut epäselväksi. Ristin Voitolla on tiedossaan yksi helluntaiseurakunta, joka on lopettanut kolehdin keräämisen reaktiona Poliisihallituksen linjaukselle.

Luparumba ei houkuttele

Seurakunnat ovat nyt joutuneet pohtimaan, miten uhrivarojen kerääminen järjestetään uudessa tilanteessa. Poliisihallituksen tulkinnan perusteella mahdollisuuksia järjestää kerääminen laillisesti on kaksi: järjestäytyminen uskonnollisen yhdyskunnan seurakunnaksi tai rahankeräysluvan hakeminen.

Monissa helluntaiseurakunnissa järjestäytyminen uskonnonvapauslain mukaisesti ainakaan Suomen Helluntaikirkon seurakunnaksi ei ole saanut vielä periaatteellista hyväksyntää tai asian käsittely on kesken. Rahankeräysluvan hakeminen toistuvasti määräajoittain kolehdinkantoa varten taas on ratkaisumallina ongelmallinen. Viranomaiskäytännössä on epävarmaa, voiko lupaa edes saada yhdistyksen hallinnon ja perustoimintojen kuten kiinteistökulujen tai palkkojen kattamiseen, kun keräysvaroilla pitäisi aina olla lupaehtojen mukainen täsmällinen yleishyödyllinen käyttökohde.

”Ei syytä lopettaa kolehdinkantoa”

Helluntaikirkon hallitus on ryhtynyt auttamaan seurakuntia asian ratkaisemiseksi, vaikka kysymys ei koskekaan sen jäsenseurakuntia.

Asiasta on oltu yhteydessä poliittisiin vaikuttajiin ja maan korkeimpaan virkamiesjohtoon. Sisäministeriö on aloittanut lain kokonaisuudistusta selvittävän hankkeen.

– Mielestäni tässä epäselvässä tilanteessa ei ole syytä lopettaa kolehdinkantoa seurakunnissa, Markku Luoma sanoo.

– Tilanteen koko ongelmallisuutta ei voida ratkaista yksittäisen seurakunnan toimenpiteillä. Ymmärrän, että seurakunnat haluavat olla varmoja toimintansa laillisuudesta, mutta näen parempana hakea tilanteeseen valtakunnallista ratkaisua.

Uusi lakiesitys on tarkoitus antaa kuluvan vaalikauden aikana.


Anssi Tiittanen

Ilmoitusmenettely mahdollinen

Sisäministeriön järjestämässä kuulemistilaisuudessa esiteltiin viime viikolla kolme mahdollista mallia yhdistysten rahankeräykselle jatkossa.

Ensimmäisessä keräyskohteen yleishyödyllisyys ja nykyinen lupamenettely säilytettäisiin, mutta hakukäytänteisiin tehtäisiin merkittäviä parannuksia hakemisen ja raportoinnin sujuvoittamiseksi. Myös toisessa vaihtoehdossa yleishyödyllisyys säilyisi, mutta luovuttaisiin kokonaan ennakkoon haettavasta rahankeräysluvasta, ja siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn, jossa järjestöt tekisivät ilmoituksen rahankeräyksestä viranomaisen ylläpitämään julkiseen rekisteriin.

Kolmannessa vaihtoehdossa keräyskohteen yleishyödyllisyydestäkin luovuttaisiin, ja kielletyistä kohteista säädettäisiin lailla.

Useimmissa puheenvuoroissa kannatettiin ilmoitusmenettelyyn siirtymistä mutta yleishyödyllisyyden säilyttämistä.

Helluntailaisia tilaisuudessa edustivat varatuomari Markku Luoma sekä Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen, joka puheenvuorossaan toi julki Helluntaikirkon kannan: rahankeräyskohteet säilyisivät yleishyödyllisinä mutta varsinaisen rahankeräyksen aloittamiseen riittäisi ilmoitus viranomaisen ylläpitämään julkiseen rekisteriin. Rahankeräyslakia uudistettaessa hengellisten tilaisuuksien kolehdinkeräykselle olisi saatava selkeä ja tarkoituksenmukainen lainsäädännöllinen kehys.

– Seurakuntatyölle vieraalta tuntuu myös se, että kolehdeilla kerättyjen rahojen käyttämisestä olisi raportoitava poliisille vuosittain