Pohjoismaat erottuvat EU:ssa maallistuneina maina

Saako uskonto näkyä, kysytään eri puolilla Eurooppaa. Joissain maissa uskonnonharjoittamista on jo ehdotettu rajattavaksi vain kirkkojen seinien sisälle. Kuvassa kristillinen kulkue Lontoossa. Kuva: Shutterstock
Saako uskonto näkyä, kysytään eri puolilla Eurooppaa. Joissain maissa uskonnonharjoittamista on jo ehdotettu rajattavaksi vain kirkkojen seinien sisälle. Kuvassa kristillinen kulkue Lontoossa. Kuva: Shutterstock
Krusifiksit pois koulujen ja sairaaloiden seiniltä. Jumala-maininnat pois lainsäädännöstä.
Tässä keskeiset uskonnonvapausvaatimukset, joita sekularisoituneet poliitikot asettavat lähes kaikissa EU-maissa.

– Meneillään on taistelu positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauskäsityksen välillä, määrittelee keskustalainen Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkula.

Positiivisen uskonnonvapauden kannattajat, joista useimmat ovat tunnustavia kristittyjä, näkevät mielihyvin kristillisiä symboleja julkisessa tilassa. Ne taas ärsyttävät valtioiden tunnustuksettomuutta arvostavia sekularisteja.

Kysymykset voivat olla käytännön elämän mittakaavassa pieniä, mutta periaate- ja symbolitasolla suuria.

Linjaa tehtiin krusifikseilla

Eurooppa linjaa uskonnonvapauskysymyksiä pitkälti oikeuskäytännön avulla.

Kesällä 2014 Ranskassa astui voimaan niin sanottu burkhalaki, joka kielsi kasvot kokonaan peittävät asut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, ettei laki ole linjassa Euroopan
uskonnonvapauskäsitteen kanssa. Samalla se kuitenkin totesi burkhalain kuuluvan Ranskan oman suvereniteetin piiriin, eikä antanut asiassa velvoittavaa tuomiota.

Hannu Takkula pitää vuosikymmenen vaihteessa tehtyä krusifiksiratkaisua merkittävänä. Siinä suomalainen Soile Lautsi vaati krusifikseja poistettavaksi italialaisten koulujen luokkahuoneiden seiniltä vedoten negatiiviseen uskonnonvapauteen.

Krusifiksit määrättiin aikanaan Italiassa luokkien seinille Mussolinin diktatuurin aikana.

Italialaisten oikeusistuimien jälkeen asia otettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi, joka päätyi vuonna 2011 toteamaan, ettei krusifiksi luokan seinällä edusta syrjintää.

– Kysymyksessä oli merkittävä ennakkotapaus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asettui positiivisen uskonnonvapauden taakse, Hannu Takkula sanoo.

Pienet kirkot ahtaalla

Euroopan unionin perustuslain – jota ei koskaan lopulta muodostettu – johdannosta kiisteltiin vuosituhannen vaihteessa. Jotkin maat vaativat Jumalan nimen mainitsemista  perustuslaissa. Viimeisimmässä luonnoksessa mainittiin unionin ”hakevan innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä”.

Samansisältöinen lause sisällytettiin Lissabonin sopimukseen, joka vilahtaa EU-jargonissa säännöllisesti. Sopimus viittaa Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, joka on virallisesti osa EU:n lainsäädäntöä. Siinä uskonnonvapaus määritellään nimenomaan positiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Lissabonin sopimuksessa ”Unioni kunnioittaa kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa, eikä puutu siihen”.

– Kaikissa eurooppalaisissa valtioissa on voimassa uskonnonvapaus, kansanedustaja, aiempi europarlamentaarikko Sari Essayah (kd) sanoo.

– Käytännössä monissa maissa on kuitenkin vahva enemmistökirkko, joka vaikuttaa pienempien kirkkojen liikkumatilaan.

Tämän ovat helluntailaisetkin saaneet kokea muun muassa vahvasti ortodoksisessa Kreikassa, sekä etenkin takavuosina katolisissa Välimeren alueen maissa.

Suomi maallistumisen etujoukossa

Euroopan parlamentissa toimii kristillisten ryhmien ohella uskonnoton, sekulaarin tunnustuksettomuuden puolesta puhuva ryhmittymä.

– Ryhmä aloitti toimintansa viime kaudella. Se sai toisaalta kristilliset edunvalvojat, kuten evankelisen allianssin ja katolisen kirkon aktivoitumaan, Sari Essayah kertoo.

Pohjoismaat ja Benelux-maat erottuvat EU-tasolla maallistuneina alueina.

– Itä- ja Etelä-Euroopan maista tulevat edustajat puoluetaustasta riippumatta ovat ylpeitä katolilaisuudestaan. Suomalaiset, ruotsalaiset, hollantilaiset ja belgialaiset eivät halua
puhua omasta uskonnollisesta taustastaan oikeastaan mitään, Hannu Takkula kuvailee.

Takkula tai Essayah eivät kumpikaan usko siihen, että EU:n suunnalta tulisi Suomeen jokin sekularisoitumisen aalto, joka laittaisi kristityt ahtaalle.

– Keski-Euroopassa kristillisyys näkyy paljon vahvemmin poliittisessa kulttuurissa, Hannu Takkula sanoo.

– Suomi kuuluu Ruotsin ja Beneluxmaiden kanssa pikemminkin jonkinlaiseen maallistuneeseen etujoukkoon, joka erottuu eurooppalaisten maiden joukosta.

Islamista saa ja ei saa puhua

Pakolaiskriisin keskellä kärvistelevässä Euroopassa islam luo uuden haasteen.

Takkula viittaa joihinkin tutkimuksiin, joissa islam olisi enemmistöuskonto Euroopassa 2050-luvulla.

– Turkin ja EU:n suhde on ollut murroksessa Turkin käännyttyä katsomaan enemmän muiden islamilaisten maiden suuntaan. Vanha Kemal Atatürkin määrittelemä ihanne sekulaarista valtiosta on siellä muuttunut, Hannu Takkula sanoo.

Vaikka islamin haaste on ilmeinen, siitä puhuminen ei poliittisissa piireissä ole aina relevanttia.

– Mieluummin Turkin kohdalla puhutaan niin sanotuista Kööpenhaminan kriteereistä, kuten korruptiosta tai vähemmistöjen suojasta yleisemmin. Islamia ei sinänsä nosteta esiin uhkana, Sari Essayah sanoo.

Islamin haaste liittyy eurooppalaisen hyvinvoinnin murenemiseen ja ihmisten eriarvoistumiseen.

– Maallistuminen jättää aina arvotyhjiön. Sitä ei Euroopassa täytä niinkään ateismi, vaan yhä enemmän islam, Hannu Takkula sanoo.


Anssi Tiittanen


34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja