Pastorit häirinnän kohteina - Erityisesti juorujen ja pahanpuhumisen kautta vaikutetaan seurakuntien pastorien maineeseen ja asemaan kielteisesti

Pastoreita vastaan käytetään sekä epäsuoria keinoja, kuten valheellisen tiedon levittämistä että suoraa vaikuttamista, kuten epäasiallista palautetta. Kuvituskuva.

Petri Mäkilä

Seurakunnallisessa työyhteisössä ei kaikki aina suju toivotulla tavalla ja erilaiset asiat kuormittavat henkilökuntaa. Häirintä, epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen ovat ehkä raskaimpia seurakuntien pastorien ja vastuunkantajien kokemia ilmiöitä. Jännitteitä voi olla niin johdon ja seurakunnan välillä kuin myös työntekijöiden kesken.

Kielteinen käyttäytyminen ilmenee usein esimerkiksi työnteon vaikeuttamisena ja jatkuvana arvosteluna, maineen kyseenalaistamisena, yhteisöstä eri tavoilla eristämisenä ja joskus jopa henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisena.

Tarvitaan rohkeutta tarttua asioihin.

Helluntaiseurakuntien neuvoa-antavien vanhimpien puheenjohtajalle Kauko Vehniäiselle seurakunnissakin esiintyvä epäasiallinen käytös työntekijöitä kohtaan on tullut tutuksi.

– Usein kiusaaminen on alkanut ”taustavaikuttamisesta”, jonka kautta esimerkiksi pyritään luomaan oppositiota jotakin työntekijää kohtaan. Tällainen tilanne on johtanut pitkittyessään joillakuilla jatkuvaan stressiin, jonka tähden on jouduttu jäämään jopa sairauslomalle, Vehniäinen kertoo.

Ennen kännykkäaikaa moni pastori kohtasi myös ”puhelinterroria”, jossa jatkuvilla ja jopa öisillä puheluilla häirittiin työntekijää. Vehniäinen on itsekin aikanaan kohdannut ilmiön.

– Tilanne jatkui yli kaksi vuotta, kun eräät henkilöt koettivat painostaa minua asemassani toimimaan heidän pyytämällään tavalla. Välillä tilanne vähän rauhoittui mutta jatkui taas myöhemmin. Kokemus oli raskas.

Jyväskylän helluntaiseurakunnan pastori Esa Hyvönen on myös työvuosiensa aikana kohdannut monenlaista kiusaamista. Juoruilu ja pahanpuhuminen on noussut ehkä eniten esille.

– Jostain syystä jouduin vuosia sitten eräiden seurakuntalaisten juorujen kohteeksi. Yhteen juoruun vanhimmisto joutui julkisesti ottamaan kantaa ja oikaisemaan väärää tietoa, koska asiaa oli levitetty laajasti.

Valheellisten tietojen levittäminen näyttää olevan joidenkuiden tapa reagoida esimerkiksi seurakunnan johtajien tekemisiin tai sanomisiin tilanteissa, joissa ollaan eri mieltä. Asiantilaan pyritään vaikuttamaan levittämällä tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa, tai pahimmassa tapauksessa hyökätään johtajien persoonaa vastaan. Sosiaalinen media antaa tähän laajat mahdollisuudet.

Hyvösen mukaan ikävintä tässä kaikessa on se, että nämä ilmiöt nousevat seurakunnan sisältä ja ovat näin osa seurakunnallisen työyhteisön synkkää puolta.

– Joskus tuntuu siltä, että seurakunnan ulkopuolella osataan käyttäytyä paljon paremmin kuin sen sisäpuolella. Siellä jopa pyydetään anteeksi, kun on toimittu asiattomasti, Hyvönen toteaa.

Sanallisen häirinnän lisäksi pastorit ovat kohdanneet myös fyysistä uhkaa ja henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamista.

– Olen joutunut pakenemaan väkivallalla uhkaavaa seurakuntalaista. Myös sellaista koskettelua olen kohdannut, joka on ainakin seksuaalisen häirinnän rajoilla, Hyvönen kertoo.

Pastorien kokema seksuaalinen häirintä on ollut esillä varsin vähän. Uutiskynnyksen ovat ylittäneet Suomessakin tapaukset, joissa hengellisen työn tekijät ovat itse syyllistyneet siihen. On syytä tiedostaa, että saman kohteeksi voivat joutua myös seurakunnan pastorit.

Viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikana on tehty useita tutkimuksia (esim. Uski 1999, Lehmuskoski 2015, Kärkkäinen 2016, Alanko 2020), joissa on pyritty selvittämään helluntailiikkeen työntekijöiden työhyvinvointia. Esille on toistuvasti noussut hengellinen väkivalta, joka on säilynyt sitkeästi helluntaiseurakuntien työntekijöiden työhyvinvointia heikentävänä tekijänä.

Ihmissuhteisiin liittyvät tilanteet lisäävät työntekijöiden kuormitusta työssä. Vaikka tutkimusten mukaan suurin osa työntekijöistä ei koe häirintää tai kiusaamista, huolestuttavaa on se, että joka kuudes työntekijä sanoo kokevansa sitä melko tai erittäin paljon. Häirintä on säilynyt sitkeästi työntekijöiden työhyvinvointia heikentävänä tekijänä.

Ennaltaehkäisevää työtä tarvitaan. Vehniäisen mukaan sitä on muun muassa se, että oikeat ihmiset löytävät oikeille paikoille seurakunnan tehtävissä. Myös kunnioituksen kulttuurin pitkäjänteinen rakentaminen ehkäisee tehokkaasti työyhteisössä ilmeneviä kielteisiä ilmiöitä.

– Täytyy ihan hämmästellä, kuinka täällä Jyväskylässä työntekijöitä ihan tietoisesti kannustetaan ja suojellaan, Hyvönen iloitsee.

Kaikkialla ei tilanne ole näin hyvä. Tarvitaan edelleen avoimuutta ja rohkeutta tarttua asioihin, jotta saavutettaisiin niin terve työyhteisö kuin mahdollista.

Häirintää ei saa hyväksyä

Turun helluntaiseurakunta on laatinut henkilöstöään varten erityisen Kotimaan työntekijän oppaan vuonna 2017. Opas pitää sisällään laajasti erilaisia työntekijöiden työsuhteita koskettavia toimintaperiaatteita. Oppaan kaksi liitettä pureutuvat työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen sekä työyhteisön piirissä mahdollisesti ilmenevän häirinnän ja epäasiallisen kohtelun hallintaan. Tähän pyritään oppaan mukaan kahden pääperiaatteen kautta: häirintää ei hyväksytä, ja häirintään puututaan.

Turun laatima opas on erinomainen esimerkki siitä, että seurakunta ottaa työntekijöidensä ja koko seurakunnallisen työyhteisön hyvinvoinnin vakavasti. Jokaisen seurakunnan olisikin syytä laatia vastaavat pelisäännöt, joiden pohjalta häirintään ja kiusaamiseen voidaan puuttua ajoissa.

(PM)