Operaatio toivo

Vielä viisi vuotta sitten oli harvinaista kuulla ihmiskaupasta. Nyt siitä puhutaan mediassa enemmän. Silti tuntuu aina yhtä vastenmieliseltä tajuta, että nytkin miljoonia ihmisiä orjuutetaan siksi, että toiset saavat heistä hyödyn. Jos se ei ole väärin, niin mikä sitten on?

Tämäntapainen ajatuksenjuoksu on herättänyt etenkin monet nuoret tekemään jotakin ihmiskaupan vähentämiseksi, ja aiheesta on tullut trendi.

– Luulen, että aikamme on sellainen, että olemme tietyllä tavalla heränneet omaan vastuuseemme. Ihmiset ovat heränneet eettiseen ajatteluun ja siihen, että on väärin käyttää toista ihmistä hyväksi, Maija Joki miettii.

Joki toimii tällä hetkellä Suomessa ihmiskaupan vastaista työtä tekevän V.A.L.O. ry:n puheenjohtajana. Hän arvioi, että ihmiskauppa on tullut pintaan samoihin aikoihin vastuuseen havahtumisen kanssa, mikä on tehnyt siitä trendin.

– Ilmiö ei näy pelkästään kristillisessä maailmassa vaan myös sen ulkopuolella.

Haavoittuvuus alkujuuri

Vuonna 2012 Turussa yksittäisestä tukiperhetapauksesta syntynyt V.A.L.O. toimii seitsemällä paikkakunnalla. Yhdistyksen pieni ja ketterä vapaaehtoisten verkosto levittää Suomessa tietoisuutta ihmiskaupasta muun muassa tapahtumien ja koulutyön kautta. Vaikka yhdistys tekee pääosin tiedottavaa työtä, sen jäsenet käyvät myös säännöllisesti tapaamassa haavoittuvassa asemassa olevia naisia osoittaakseen heille armoa ja ystävyyttä.

Maija Joen mukaan kansainvälisestikin ihmiskaupan yhteinen nimittäjä on juuri haavoittuvaisuus.

– Thaimaassa pitkään ihmiskaupan vastaista työtä tehnyt Lauren Bethel on sanonut, että ”ihmiskauppa on haavoittuvaisuuden hyväksikäyttöä”. Mielestäni se on yksi paras määritelmä.

Puhuttiinpa sitten seksuaalisesta tai työvoimaperäisestä hyväksikäytöstä, elinkaupasta, pakkoavioliitoista tai muusta orjuuttavasta toiminnasta, kaikkeen liittyy altavastaajuuden vaistoaminen.

– Jos näkee, että joku on haavoittuvainen ja painamalla tuosta voin nousta hänen yläpuolelleen ja käyttää häntä, ihmisestä tulee hyödyke, Joki kuvailee.

– Kyllä siinä on aika lailla sellainen valta-asema kyseessä.

Etelä-Afrikka jätti jäljen

Maija Joki sanoo, ettei olisi ihmiskaupan vastaisessa työssä ilman Jumalan selkeää kutsua.

– Olin 19-vuotiaana Etelä-Afrikassa, jossa teimme OM:n kanssa katutyötä. Siellä kadulla tapasimme naisia ja prostituution uhreja.

Nuo kohtaamiset jäivät elämään sydämeen Suomeen paluun jälkeen.

Tuolloin ei vielä puhuttu ihmiskaupasta missään. Eikä Suomessa edes vielä reilu kolme vuotta sitten, kun Maija Joki palasi opiskelujaksolta Liettuasta, jossa hän oli ollut myös perustamassa sikäläisen yliopiston sisälle ihmiskaupan vastaista järjestöä. Tai niin hän luuli, kunnes ymmärsi, että piilossa ollut ilmiö on nyt räjähtämässä esiin täälläkin.

Nuorena saatu haastava kutsu pelotti ensin Jokea, mutta kun Jumala vahvisti sen, hän otti pois myös pelon. Lisäksi Jumala on lujittanut eri tavoin kutsuaan, vaikka työssä ei tule pikavoittoja.

– Yksi ihminen kerrallaan pelastuu ja yksi ihminen kerrallaan saa tietää, että ihmiskauppaa on olemassa, Joki tiivistää mission.

Valoisa tulokulma

V.A.L.O:ssa ollaan hyvin kartalla kauheuksista, joita ihmisen pahuus saa aikaan ihmiskaupan muodossa Suomessakin, globaalista kuvasta puhumattakaan. Vaikka kuva on järkyttävä, synkkä ja lohduton, yhdistys ei mässäile mustilla mainoskuvilla. Sen missio on lisätä ymmärrystä aiheesta nimensä mukaisesti, valon kautta.

– Tämä on aika rankka aihe, jota on tosi vaikea käsitellä. Jos se tulee raakana silmille, ihmiset saattavat helposti säikähtää eivätkä halua olla missään tekemisissä aiheen kanssa. Ehkä se on yksi syy, miksi teemme asioita aika lailla toivosta ja valosta käsin. Se maailma on niin toivoton, että haluamme viedä sinne toivoa.

Kutsumuksesta huolimatta asian rankkuus ja laajuus uuvuttavat välillä ja mieleen vyöryy epäusko työn mielekkyydestä. Silloin Maija Joki palaa rukoillen peruskalliolle.

– Jos minun sydämestäni katoaa se toivo, että tämä on mahdollista, miten voin olla viemässä sitä niille ihmisille? Kun pidän toivon keskiössä siinä mitä teen tai mitä Valo tekee, sitten uskon siihen, että tämä on mahdollista.

V.A.L.O:n toivon vire on huomattu myös ei-kristillisten samaa työtä tekevien parissa.

– Meitä on sanottu valoisaksi ja toivoa herättäväksi järjestöksi. Mielestäni se kertoo aika paljon. Jos joku toinen toimija, joka ei ole kristitty, kutsuu meitä näillä sanoilla, silloin olemme onnistuneet jossain.

Kaikki lahjat kelpaavat

Lauantaina 14. toukokuuta V.A.L.O. ry tuikki Helsingin kaduilla Run for Freedom -joukkueensa keltaisten juoksupaitojen muodossa. Joukkue kasattiin jo kolmatta kertaa Helsinki City Run -puolimaratonille. Osallistumismaksut tilitettiin suoraan ihmiskaupan vastaiseen työhön, ja samalla joukkue ”puhui” juoksemalla jokaisen Luojan luoman ihmisen vapauden puolesta.

Vaikka ihmiskauppa-aihe kouraisee usein nopeimmin naisten sydäntä, myös miehiä on sen vastaisessa työssä yhä enemmän.

– Esimerkiksi Run for Freedom on ollut sellainen, mihin miesten on ollut helppo lähteä mukaan. Se on mielekästä tekemistä ja miehekkäämpi tapa lähteä tekemään tätä, Maija Joki uskoo.

– On ollut mahtavaa nähdä, kuinka nuoret lähtevät liikkeelle ja haluavat tehdä jotakin.

Maija Joen mielestä ihmiskaupan vastaisen työn mielekkyyttä lisää se, että siinä voi ottaa käyttöön niin erilaisia lahjoja. Etenkin nuoriin vetoaa se, että rakkaan harrastuksen ja toimimisen toisten hyväksi voi yhdistää.

– Jos vaikka urheilu on oma intohimo ja sitä tekemällä voi viedä eteenpäin tietoisuutta ihmiskaupasta, Joki havainnollistaa.


Ruut Ahonen

Lue myös: