Onko usko uhattuna?

Suomessa tutkitaan tällä hetkellä useiden kansanedustajien tekstejä ja sanomisia jopa vuosien takaa. - Näyttää siltä, että nykyisessä muodossaan laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan jättää poliisille ja oikeuslaitokselle liikaa tulkinnanvaraa, Antero Laukkanen sanoo. Kuva: Shutterstock

Kristityt ovat joutuneet suurennuslasin alle, sanoo kansanedustaja. Helluntaikirkon johtaja uskoo, että kristittyjen täytyy tulevaisuudessa pitää vielä nykyistä enemmän yhtä.

Vaikka lainsäädäntötasolla uskonnonvapautta ei ole kavennettu, Suomessa vallitsee ilmapiiri, että usko on jokaisen ihmisen yksityisasia ja sellaisena sen pitää myös pysyä. Näin arvioi pastori ja kansanedustaja Antero Laukkanen (kd).

Toisaalta uskonnon- ja sananvapaus ovat kansanedustajille luovuttamattomia arvoja.

– Vapauden tulee olla kaikille yhtäläinen, mikä kyllä ymmärretään eduskunnassa. Koen, että virastani huolimatta voin puhua uskostani vapaasti. Eduskunnassa olen löytänyt rikkaita tapoja kertoa uskostani ”babylonian kielellä”.

– Yksityistymiskehityksellä näen kuitenkin vain huonoja seurauksia. Se on uskonnonvapauslain vastainen ajatus: laissa sanotaan, että jokaisella on oikeus myös tuoda julki omaa uskoaan, Laukkanen painottaa.

Suomen Helluntaikirkon johtajan Mika Yrjölän mielestä ajatus uskonnon yksityisyydestä on sekä uhka että mahdollisuus vapaakristillisille yhteisöille.

– Yksityisyys tuo mukanaan ajatuksen, että kaikki saavat uskoa niin kuin haluavat. Hyvää on siis tasa-arvoisuus. Toisaalta Jeesus sanoi, että häneen uskovat ovat maailman valo. Usko ei voi koskaan jäädä yksityisasiaksi, vaan kaikkien pitää saada tietää siitä.

Yrjölänkin mielestä Suomessa suhtaudutaan uskontoon ja uskosta kertomiseen varovaisesti.

– Indonesiassa ajokortissa on kolme tietoa: nimi, ikä ja uskonto. Uskonto on iso asia, joka vaikuttaa moneen ja jonka julkistamisella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Uskonnon perusteella esimerkiksi tietää jotakin ihmisen arvopohjasta.

”Olen huolissani”

Mika Yrjölä näkee Helluntaikirkon laajenemisen yhtenä tapana taistella yksityistymistä vastaan. Esimerkiksi Päivi Räsäsen oikeustapauksen valossa tulevaisuudessa saatetaan tarvita myös taistelua oikeuksista.

– Yksi syy, miksi Helluntaikirkko on olemassa, on se, että kirkko toimii ”puolustajana”
konfliktitilanteissa. Näimme jo aiemmin, että kristillisyyden tila Suomessa alkaa todennäköisesti kaventua, ja nyt niin näyttää alkavan käydä.

– Helluntaikirkko antaa suojaa kristityille esimerkiksi niin, että sen seurakuntiin sovelletaan
uskonnonvapauslakeja. Yhdistyslain alla toimiville seurakunnille ei ole turvattu kaikkia samoja oikeuksia kuin uskonnonvapauslain alla toimiville.

Antero Laukkasen mukaan suomalaisen yhteiskunnan henkinen tila on jo nyt se, että muut maailmankatsomukset saa ilmaista vapaasti mutta ei kristinuskoa.

– Olen huolissani, sillä kristityt näyttävät nyt olevan suurennuslasin alla. Muualla maailmassa on totuttu ajattelemaan, että Suomessa on toimivat perusoikeudet ja kristillisyys ei ole uhattuna. Räsäsen tapausta seurataan ihmeissään.

Mika Yrjölä kertoo, että suurin syy seurakuntien liittymiseen Helluntaikirkkoon ei tällä hetkellä ole uhatuksi tulemisen tunne tai paine uskonnon yksityistymiseen vaan tarve saada seurakunnalle edustaja suhteessa eri virallisiin toimijoihin kuten virastoihin. Kyse on siis uskottavuudesta ja vaikuttavuudesta.

– Jos 230 seurakuntaa yrittäisi jokainen lähettää edustajansa tapaamaan päättäjiä, se ei onnistuisi, Yrjölä huomauttaa.

Yrjölä kiistää tietoisen julkisuuden hakemisen ja mediastrategioiden olemassaolon, mutta hän iloitsee siitä, että Helluntaikirkko näyttää jo saavuttaneen virallisen aseman yhteiskunnassa.

– Nykyään esimerkiksi media osaa jo ottaa Helluntaikirkkoon yhteyttä kysyäkseen liikkeen virallista kantaa asioihin.

Lähentymistä tiedossa?

Sekä Antero Laukkanen että Mika Yrjölä painottavat sen tärkeyttä, että jokainen kristitty toisi
uskoaan julki omassa elämässään viisaalla tavalla. Siihen kun on tällä hetkellä edelleen lain suoma oikeus.

– Markkinatalous, joka on yhteiskuntamme perusperiaatteita, perustuu ihmisen täydelle oikeudelle valita, mitä hän itse haluaa. On farisealaista muulta yhteiskunnalta osoitella kristittyjä, että uskon pitäisi olla yksityisasia ja että emme saisi tarjota uskomisen mahdollisuutta toisille ihmisille, Laukkanen sanoo.

– On tärkeää, että jokainen kristitty välittää Jeesuksen rakkautta sanoillaan ja teoillaan. Puhumista ei ole kielletty yhteiskunnassa. Nyt me olemmekin usein äänekkäitä, mutta olemmeko myös rakastavia? Yrjölä haastaa.

Hän arvelee ja toivoo, että yhteiskunnan suunnasta tuleva paine voisi yhdistää kristittyjä eikä saada eri yhteisöjä kaivautumaan syvemmälle poteroihinsa.

– Jumala on kutsunut meidät toimimaan yhteisöissä niin paljon kuin mahdollista. Uskon, että kristityt tulevat viimeisinä aikoina lähentymään toistensa kanssa, mutta toivottavasti se tapahtuu vapaaehtoisesti eikä pakon edessä.

Artikkelissa on käytetty taustamateriaalina Hanna Tikkasen BA-päättötyötä Uskonnon yksityistämisen vaikutus helluntailaiselle seurakuntatyölle (2018).

Anna Lehtinen