”On järkyttävä tunne, kun kaikki viedään” – Tulva huuhtoi Etiopiassa Tedderien omaisuuden ja muistot, mutta Jumala varjeli perheen elossa

Tiistai-iltapäivänä 17. elokuuta Samuel ja Helena Tedderin lähettiperhe Etiopian Addis Abebassa puuhaili vuokratalossaan arkisia asioita, kun ulko-oven alta alkoi pulputa ruskeaa vettä sisälle.

Viime lokakuusta maassa asuneet Tedderit tiesivät, että alueella tulvii joskus. Sotkevan likaveden pyrkiminen sisälle kuitenkin aluksi lähinnä ärsytti.

– Kun wc-pönttö muuttui suihkulähteeksi ja ovi pamahti auki, heräsi taju, että nyt tässä tapahtuu jotakin. Huusin Helenalle, että nyt täytyy lähteä ulos, Samuel muistelee.

Perhe ei ehtinyt pelastaa kotoaan mitään mukaansa. Ulkona taloa saarsi korkea vesimassa, eikä kuivalle maalle päässyt enää ilman apua.

Onneksi eräs alueella raamattukoulua käyvä opiskelija oli huomannut Tedderien hädän ja ojensi heille viereiseltä rakennustyömaalta nappaamaansa monimetristä metallitankoa. Siihen tarttumalla Tedderit pelastuivat vesimassan armoilta.

– Emme tienneet, että tilanne voi eskaloitua niin nopeasti, Helena Tedder sanoo.

– On Jumalan ihme, että olemme tässä. Tulva sattui kello 16.30 aikaan, kun oli vielä valoisaa. Kaksi tuntia myöhemmin olisi jo ollut pimeää, saati jos se olisi tapahtunut yöllä.

 

Tedderien Facebookiin jakamat kuvat ja videot kertovat lohdutonta kieltään. Parissa minuutissa perheestä tuli koditon. Kuukausia rakkaudella rakennettu koti ja kotimaahan heitä linkittävä irtaimisto hävisi veden ja paksun, haisevan mudan myötä. Ilman oikea-aikaista apua myös henki olisi mennyt.

– On järkyttävä tunne, kun sinulta viedään kaikki. On kuin riisuttu kaikesta, Samuel sanoo.

– Näimme, kuinka lähellä kuolema oli. Lapsilla oli tilanteessa selkeä kuolemanpelko, mutta Helena sanoi heille, että ”ei, me selvitään”. Huusimme ja itkimme, kun kävelimme märkinä sateessa tiellä. Se oli hurja se alkukokemus.

 

Nyt elämä on rakennettava nollasta. Moni muisto on kadonnut, mutta mutavellistä löydettiin muun muassa tärkeimmät asiapaperit, kuten passit ja oleskeluluvat. Se on herättänyt kiitollisuutta.

Myös ihmisten ystävällisyys ja tuki on lohduttanut. Monet paikalliset ovat auttaneet. Kuka on siivonnut taloa, kuka halunnut yrittää pestä haisevasta viemärimudasta löytyneitä tavaroita. Lisäksi muun muassa lähettäjien ja Fidan tuki sekä kahden paikallisen kirkkokuntakumppanin eleet ovat lämmittäneet. Toisen kumppanin edustaja tapasi perheen jo tulvailtana. Seuraavana päivänä kodin raunioille asteli toisen kirkkokuntakumppanin hallitus puvut päällä.

– He tulivat läsnäolollaan lohduttamaan ja kertomaan, että ovat rinnallamme, sekä kiittämään Jumalaa pelastumisestamme. He sanoivat tukevansa meitä ja antoivat heti paikallista käteistä merkittävän summan, Samuel kuvailee.

 

Ensimmäisiä tehtäviä on löytää asumiskelpoinen koti.

– Yksi talo on harkinnassa. Siinä on asunut lähettiperhe, joka ei ole päässyt palaamaan Amerikasta.

Lisäksi tarvitaan myös irtaimisto ja muut välttämättömyydet. Osa kodin jälleenrakennukseen tarvittavasta tuesta saadaan Fidan kautta, mutta lisäksi Facebook-verkostoissa kiertää tätä varten perustettu keräys, jolle on saatu rahankeräyslupa.

Tedderit tarvitsisivat myös auton, joka heiltä on puuttunut yksityisomistusrajoitusten vuoksi. Nyt auto on osoittautunut yhä tärkeämmäksi jo turvallisuustekijänä.

Varojen lisäksi tarvitaan rukousta. Jo ennen tulvaa perheellä on ollut Etiopiassa eritasoisia vaikeuksia, joille ainoa selitys tuntuu olevan työn luonne, jota he tekevät maassa.

– Koemme, että näissä auttaa rukoustuki ja uskossa Jumalaan tarrautuminen. Olemme tulleet tänne palvelemaan Jumalan päämääriä ja Jeesusta, Tedderit sanovat eteenpäin katsoen.

 

Tulvasta selviäminen herättää Teddereissä kiitollisuutta Jumalan varjeluksesta ja avusta. Toisaalta se korosti kuoleman läheisyyttä ja elämisen luonnetta köyhällä ja luonnonkatastrofeille alttiilla seudulla.

– Suomessa olemme olleet niin etuoikeutettuja, nyt olemme riisuttuja. Olemme päässeet vähän lähemmäs sitä, mitä paikalliset kokevat usein, että heillä ei ole paljon mitään, Samuel miettii.

– Joskus lähetystyöstä puhutaan, että se on seikkailua ja jännää elämää ja mitä siitä itse saa. Kyllä ne riisutaan pois tässä. Jos ei ole syvemmällä kantavaa motivaatiota ja ajatusta siitä, mitä tämä on ja miksi tässä ollaan, eihän tässä kestäisi.

 

Ruut Ahonen

 

 

Pupu pelastuksen välikappaleena

Tulvan jälkeen Tedderit kuulivat tarkasta Jumalan johdatuksesta, joka toi somalialaisen raamattukoululaisen heidän talolleen juuri oikeaan aikaan.

– Opiskelija oli ollut huoneessaan, kun hänen huoneeseensa oli yhtäkkiä hyppinyt pupu. Alueellamme ei ole koskaan nähty jänistä. Hän nosti dokumenttinsa, kuten passin, sängyn alta turvaan, ettei jänis ala syödä niitä, Helena Tedder kuvailee.

– Sitten opiskelija meni kirjastoon, jossa hän kuuli, että tulva on tulossa. Hän muisti, että dokumentit ovat turvassa eikä hänen tarvitse palata kotiinsa. Hän juoksi katsomaan naapuriamme, ruotsalaisen lähetyksen perhettä. Kun hän näki perheen olevan täysin turvassa, hän jatkoi talollemme ja näki, että me tarvitsemme apua.

Ilman oikea-aikaista tapahtumasarjaa Tedderit eivät olisi pelastuneet vesimassan alta.

– Oli todella rohkaisevaa tiedostaa, että Jumala pitää huolta meistä, Helena sanoo kiitollisena.