Muut mediat 7/2016

Taiteilija Miina Äkkijyrkkä löysi uskon uudestaan aikuisiällä (Sana 3/16).

Nuoruuden kapinavaiheessa 16-vuotiaana Äkkijyrkkä liittyi ateistien yhdistykseen.

– Halusin kokeilla sitäkin vaihtoehtoa, varmaan sen takia että tuijotin isän ja äidin luonteen heikkouksiin. Uskovaisten olisi pitänyt olla mallikansalaisia ja erikoisen hyviä ihmisiä. Mutta eiväthän uskovaiset ole olleet kautta historian sen parempia. Ihan samat heikkoudet heillä on kuin muilla. – –

– Jos Jumala katsoisi vain tekoja, kukaan meistä ei pääsisi taivaaseen, mutta sitä Jumala kyllä katsoo, miten kohtelemme lähimmäisiä, etenkin lapsia.


Luterilainen toimittaja tutustui Hyvän sanoman iltaan Las Palmasin Turistikirkossa (Kotimaa 5/16).

Erityisesti jäi mieleen Hellevi Riipan pitämä todistuspuheenvuoro. Se oli vanhan helluntaityöntekijän sympaattinen tervehdys.

Tilaisuus oli kovin tuttavallinen, jopa liiankin. En täysin tuntenut kuuluvani joukkoon. Ihmiset muistelivat asioita tavalla, johon oli vaikea samastua. Meno oli uskonnollista, mutta ei yltiöpäistä. Jotenkin ei silti tehnyt mieli jäädä kahville, vaikka lomalaisella aikaa olikin.

Suosittelenko: kyllä, tosin tietyin varauksin.


Annukka Niemelä pohtii kolumnissaan toivon merkitystä mielenterveydelle (Psykologi 1/16).

Toivo parempien aikojen koittamisesta on se, jonka voimalla ihminen kestää yli kroonisten sairauksien, jatkuvan väkivallan tai varattomuuden. Keskitysleiriltä selvinnyt psykologi Viktor Frankl määritteli toivon vankien selviytymisen edellytykseksi. APA Monitor On Psychology -lehteä lukiessa selviää, että tieteen piirissä toivo on liitetty onnellisuuteen ja sen on havaittu selittävän paremmin hyvinvointia ja menestystä kuin optimismi.


Fida Internationalin työ Albaniassa kantaa hedelmää (Maailman Kuvalehti 2/16).

Baltez valikoitui yhdeksi Fidan tukemaksi kyläksi siksi, että siellä romaniyhteisön johtaja oli erityisen innostunut ja sitoutunut kylän kehittämiseen, Fidan paikallinen projektijohtaja Argon Ara kertoo.

Läheisessä Fierin kaupungissa on evankelinen kirkko, jonka piiriin Baltezin kylä kuuluu. Siellä Baltezin romaniyhteisön päällikkö Latif Kazanxhiu koki herätyksen, joka johti hänet tekemään omasta ja yhteisönsä elämästä parempaa, kuin mihin he olivat aiemmin tyytyneet. ––

”Olisittepa nähneet, millainen tämä kylä oli ennen. Roskainen, likainen, ihmiset juovuksissa, riitelyä, surkeaa elämää... Olin itsekin alkoholisti, mutta uskon kautta paranin ja halusin itselleni ja koko kylälle uuden elämän”, Kanzanxhiu sanoo.