Muut mediat 6/2017

Leena Hietamies esittelee teologi, sielunhoitaja Leif Andersenin kirjan Kun Jumala vaikenee (Kotimaa 4/17).

Tärkeä ohje kärsivän lähellä olevalle on tämä: älä etsi syitä, tarkoitusta, mahdollisia selityksiä toisen kärsimykselle. Anna hänen olla vihainen ilman syyllisyyttä. Anna hänen surra ja kysellä. Pysy lähellä.

Jumala kestää ihmisen miksikysymykset, vihan ja epäuskon. Andersen antaa ohjeen: kuuntele, mitä Raamattu sanoo eri kohdissa ja vaikene niiden kysymysten kohdalla, joista Raamattukin vaikenee.


Päivi Räsäselle oli ratkaisevaa tajuta, että Jumalaa voi palvella myös maallisessa työssä (Uusi Tie 4/17).

– Nuorena, vasta uskoontulleena lääkäriopiskelijana olin niin innoissani hengellisen elämän piiristä, että pohdin lääketieteen opintojen keskeyttämistä. Mietin, olisiko oikein hoitaa esimerkiksi ihmisen yskää, jos tämä ei vielä tunne Jeesusta ja taivaan tietä. Voisin ryhtyä vaikka siivoojaksi ja omistautua evankelioimistyölle. Näin ajattelin tosissani, hän tunnustaa.

Sitten Räsänen oivalsi, että Jumala toimii sekä maallisten että hengellisten virkojen kautta. ––

– Oivallukseni vapautti minut. Ymmärsin, että minun tehtäväni on käyttää lahjojani, tietojani ja taitojani vaikkapa sen yskän parantamiseen.

Tästä avautui myös perhe-elämä Jumalan antamana kutsumuksena.


Dosentti Esko M. Laine pohtii työn ja armon suhdetta suomalaisen yhteiskunnan vaiheissa (seurakuntalainen.fi 26.1.).

– Korostaessaan työtä luterilaisuudesta kehittyi jokseenkin armoton niille, jotka olivat työkyvyttömiä tai varsinkin työhaluttomia, kirkkohistorioitsija Esko Laine toteaa.

Yhteisön apuun saattoi turvautua vain se, joka pystyi osoittamaan olevansa työkyvytön. Pappien tehtävänä oli arvioida, oliko köyhä aidosti köyhä ja siten avuntarpeessa. Köyhät piti erottaa laiskoista. Laiskoille oli varattuna yhteisön silmissä häpeällinen rangaistus – jalkapuu. Yleisesti ajateltiin, että sokeus, vakavat ruumiin vammat, sotavammat, alaikäisenä turvattomuus yhdistettynä sairauteen ja vanhuus olivat syitä saada avustusta. Todellisiksi köyhiksi katsotut saivat mahdollisuuden päästä osalliseksi seurakunnan köyhäinrahoista. Seula oli hyvin tiukka ja hyvin harva läpäisi sen.

Työn ylikorostunut arvostus ja sen kääntöpuoli leimaa suomalaista luterilaisuutta vielä tänäkin päivänä. Se näkyy siinä, että esimerkiksi työttömyyteen liittyy usein häpeän ja syyllisyyden tunteita.