Muut mediat 17/2016

Helena Salakka pohtii kolumnissaan Jumalan johdatusta (Sana.fi 14.4.2016).

Kuulin kerran myös eläkeläisparista, joka halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Heitä ei sitonut vanhassa asuinpaikassa enää mikään. Ei työpaikka eivätkä ihmiset. Omat lapset olivat jo aikuisia ja asuivat paikkakunnalla, jonne he halusivat muuttaa. Mutta he eivät voineet muuttaa, koska he eivät olleet saaneet omasta mielestään siitä tarpeeksi merkkejä Jumalalta. Sitten he vuodesta toiseen valittelivat, että voi, kun emme vieläkään pääse muuttamaan.

Mikä on kristityn vastuu omasta elämästään? Jäädäkö odottamaan ihmeellistä johdatusta vai ollako myös itse aktiivinen toimija? –– Voiko Jumalan johdatus olla ihan arkista toimintaa? Työpaikkahakemusten täyttämistä? Koulun pääsykokeeseen lukemista? Ystäviltä avun pyytämistä?


Vartija, mikä hetki yöstä on? kysyy Jürgen Bühler maalis-huhtikuun 2016 Sana Jerusalemista -lehdessä.

Iltatähtikristityt ja kointähtikristityt lukevat samaa Raamattua. Toiset näkevät vain lähestyvän pimeyden, kun taas toiset ovat täynnä toivoa. Vartija näki molemmat. Hän oli tarpeeksi realisti nähdäkseen, että yö oli tulossa, mutta ensimmäinen vastaus hänen huuliltaan oli ilmoitus saapuvasta aamunkoitosta.

Yksi seurakunnan tärkeimmistä tunnusmerkeistä on, että se tuo toivoa. Toivo ei saata häpeään ja tarjoaa ankkurin sieluillemme. Jumalaa kutsutaan toivon Jumalaksi, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala itse määrittelee omaksi luonteenpiirteekseen toivon. Tämän vuoksi meidän ei koskaan pitäisi luopua toivosta. Ei ole väliä sillä, mitä sanomalehdet kirjoittavat, poliitikot tai edes lopunajan ekspertit sanovat, älä koskaan luovu toivosta!


Professori Don Carson: Pelkkä uskon puolustelu ei riitä (seurakuntalainen.fi 16.4.2016).

Don Carson sanoi kuitenkin huomanneensa, että kaksi asiaa herättää yleensä tänä päivänä närkästystä. Toinen on puhe Kristuksen ainutlaatuisuudesta ja toinen on puhe synnistä. Jos kristitty menee väittämään, että Jeesus on ainoa tie taivaaseen tai että jokin asia on väärin kaikkien ihmisten kohdalla, tällainen puhe tuomitaan suvaitsemattomana. ”Tuo on vain sinun mielipiteesi”, kuuluu tyypillinen vastaväite. ––

Carsonin mukaan uskoa haastavat vastaväitteet on kohdattava ––. Professori painotti kuitenkin, että pelkkä puolustautuminen vastaväitteiden singotessa ei riitä. ––

– Emme tarvitse ainoastaan vastauksia tiettyihin ongelmiin, vaan vaihtoehtoisen kertomuksen ja maailmankuvan, joka vaikuttaa ja luo.

Carsonin mukaan Raamatun suuri kertomus, pelastushistoria, joka alkaa luomisesta ja  syntiinlankeemuksesta ja joka huipentuu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, on kristittyjen vaihtoehtoinen kertomus, jota on pidettävä esillä pelkkien yksittäisten apologeettisten vastausten lisäksi