Muut mediat 13/2016

Nyrkkeilijä Niklas Räsänen on avoimesti kristitty (hs.fi 19.3.).

Uskostaan Räsänen on puhunut vuosien varrella usein esimerkiksi kristillisille lehdille.

Hän sanoo, että urheilu ja usko kulkevat hyvin rinnakkain.

”Täysin. Uskon, että Luoja on antanut minulle lahjat ja saan toteuttaa itseäni”, Räsänen sanoo.

”Asenteeni aamulla on mennä kiitoksella ja auttaa tukea tarvitsevaa. Siitä tulee itsellekin paras olo. En minä mikään pyhimys ole.”


Sairaalapastori Maarit Kolsin työ on tukemista ja keskusteluapua (Sana 11/16).

Aloittaessani työssäni ajattelin, että hengelliset kysymykset nousevat esiin kuin itsestään elämän loppuvaiheessa. Mutta ei se niin ole. Heille, joille hengellisyys on ollut tärkeää elämän aikana, se on sitä myös kuoleman lähestyessä. Silloin tuttu virsi ja rukous voivat olla merkityksellisiä.

Kaikilla näin ei ole, mutta olemassaoloon liittyviin kysymyksiin voi silti kaivata tukea. Tässä työssä on osattava kuunnella herkästi, mitä potilas kertoo, ja on oltava kykyä kuulla myös se, mitä hän ei kerro. Sielunhoidolliset kohtaamiset tapahtuvat potilaan ehdoilla ja hänen hengellisyyttään ja elämänkatsomustaan kunnioittaen.


Onnellisuusprofessorina tunnetulle Markku Ojaselle kaksi Jeesuksen vertausta ovat erityisen tärkeitä (Kirkko & kaupunki 10/16).

Vertaus laupiaasta samarialaisesta muistuttaa siitä, miten uskonnossa sisällä olevat voivat sokeutua. Hurskaat juutalaiset eivät auttaneet ryöstettyä, mutta harhaoppinen samarialainen piti hänestä huolen.

Vertaukseen tuhlaajapojasta taas kiteytyy se vähä, mitä Ojanen haluaa sanoa Jumalasta. Kun perheensä jättänyt ja kaikkensa törsännyt poika palaa, isä järjestää juhlat.

– Minun jumalakuvaani kuuluu vahvasti armo. Tämä välittää sen, Ojanen selittää.


Istanbulin luterilaisen seurakunnan kastekurssilaiset opiskelevat kristinuskon perusasioita (Kylväjä 3/16).

Tiukimmalle kurssilaiset joutuvat synnin kanssa. On hurjaa joutua vastakkain sen tosiasian kanssa, että synti ei olekaan vain yksittäinen teko, niin kuin on koko siihenastisen elämänsä ajatellut, vaan että se yksittäinen teko johtuu siitä, että olen syntinen. ––

Viides ja kuudes käsky ovat ehkä helpoimpia ymmärtää. Yllättävän usein neljäs käsky – suhde omiin vanhempiin – sattuu kipeimmin. Kahdeksas käsky puolestaan saattaa kuulostaa aluksi naurettavalta kontekstissa, jossa on totuttu ajattelemaan, että älykkäästi huijaaminen on hyveellistä.