"Minäkö evankelista - onko tää mun juttu?"

Pekka Simojoki (vas.), Juha Parkkinen, Mirja Ikonen, Mari Turunen, Mervi Karikko ja Timo Hakanen pohtivat omassa kanavassaan evankelistan kutsumusta. Kuva: Merja Larkkonen

Evankelistojen valtakunnalliset yhteyspäivät järjestettiin viime viikolla Jyväskylässä. Paikallisen evankelis-luterilaisen seurakunnan, helluntaiseurakunnan ja vapaaseurakunnan yhdessä valtakunnallisen työryhmän kanssa suunnittelema tapahtuma keräsi reilusti yli kolmesataa maksanutta osallistujaa. Kymmeniltä paikkakunnilta ympäri Suomea ja useista eri seurakunnista saapuneita uskovia yhdisti yksi asia: Jeesus ja halu kertoa hänestä muillekin.

Evankelista Kalevi Lehtisen aloitteesta 1990-luvulla syntynyt tapahtuma on vuosien aikana laajentunut eri kirkkokuntiin. Se kokoaa joka elokuussa evankelioinnista eniten innostuneen joukon muutamaksi päiväksi yhteen.

Jyväskylän Evankelistapäiviä leimasivat aikaisemmilta vuosilta tutut piirteet: aito kristittyjen yhteys, vahva rukouksen ilmapiiri, keskittyminen evankelioimistyön ytimeen, omien kokemusten jakaminen sekä laadukas opetus ja musiikki. Myös ekumeeninen huumori kukoisti.

”Jumala käyttää meitä hyvin eri tavoin”

Tapahtuman kanavatyöskentelyssä syvennyttiin seitsemään eri teemaan. Mirja Ikonen Jyväskylän helluntaiseurakunnasta osallistui päivien ytimessä olevaan kanavaan ”Minäkö evankelista – onko tää mun juttu?”

– Saimme kuulla kanavassa Pekka Simojoen ja Mari Turusen kokemuksia Jumalan yksilöllisestä johdatuksesta, Ikonen kertoi.

Hänellä itselläänkin on samanlaisia kokemuksia.

– Kerran koin, että Jumala kehotti minua menemään sairaalaan tapamaan erästä henkilöä. Sain myös tietyt sanat hänelle välitettäväksi. Se oli rohkaisevaa itselleni, koska en olisi tiennyt, mitä ja miten hänelle olisi pitänyt puhua.

Ikosen mukaan oma kutsumus löytyy rukoillen ja odottaen. Joskus omien lahjojen tunnistamiseen tarvitaan myös toisia ihmisiä.

– Olemme erilaisia persoonia, ja Jumala käyttää meitä hyvin eri tavoin evankeliumin välittämisessä. Saamme jokainen toimia omana itsenämme ja omilla lahjoillamme.

Vapaaseurakuntaan kuuluva Timo Hakanen oli mukana Evankelistapäivillä ensimmäistä kertaa. Hän kertoi kiinnittäneensä huomiota siihen, miten ennestään toisilleen tuntemattomat ja eri kirkkokuntiin kuuluvat ihmiset olivat kuin samaa perhettä keskenään.

– Minua kosketti puhujien aitous ja myös pimeiden päivien avoin tilitys, Hakanen kommentoi.

Hän sanoi huomanneensa, että erilaisista taustoista tulevien evankelistojen elämäntarinoista paljastui yhteinen ydin: Jeesuksen kohtaaminen ja häneltä saatu palvelutehtävä.

– Jokainen uskova voi olla evankelista jollekin ihmiselle. Hyvän uutisen välittämisen tapoja on rajaton määrä, Hakanen pohti.

Mervi Karikko evankelis-luterilaisesta seurakunnasta kiinnitti huomiota siihen, että monet päivien puheenvuorot olivat yllättävän avoimia. Myös evankelistan omaa rikkinäisyyttä, väsymistä ja epäilyä uskallettiin tarkastella rehellisesti – ja se kosketti.

– Kanavassa, johon osallistuin, ei puhuttu vain uskoon tulleiden määristä tai suurista voitoista. Siellä muistutettiin siitä, miten Jeesus tuli ja kosketti ihmisiä juuri silloin, kun he sitä eniten tarvitsivat, Karikko sanoi.

Hänen mukaansa Jeesuksesta kertominen ei ole välttämättä aina helppoa.

– Silloin voi aloittaa rukoilemalla hiljaa mielessään Jeesuksen kohtaamista niille ihmisille, joita arjessa tapaa. Keinoja välittää evankeliumia on varmasti yhtä monia kuin meitä erilaisia uskoviakin.

Mirja Ikonen sanoi olevansa samaa mieltä.

– Jumala haluaa käyttää kotimaamme evankelioimiseen jokaista kristittyä, ei vain harvoja ja valittuja.

Leevi Launonen