"Minäkö evankelista - onko tää mun juttu?"

Evankelistojen valtakun­nalliset yhteyspäivät jär­jestettiin viime viikolla Jyväskylässä. Paikallisen evan­kelis-luterilaisen seurakunnan, helluntaiseurakunnan ja vapaa­seurakunnan yhdessä valtakun­nallisen työryhmän kanssa suun­nittelema tapahtuma keräsi rei­lusti yli kolmesataa maksanutta osallistujaa. Kymmeniltä paikka­kunnilta ympäri Suomea ja useis­ta eri seurakunnista saapuneita uskovia yhdisti yksi asia: Jeesus ja halu kertoa hänestä muillekin.

Evankelista Kalevi Lehtisen aloitteesta 1990-luvulla syntynyt tapahtuma on vuosien aikana laa­jentunut eri kirkkokuntiin. Se ko­koaa joka elokuussa evankelioin­nista eniten innostuneen joukon muutamaksi päiväksi yhteen.

Jyväskylän Evankelistapäiviä leimasivat aikaisemmilta vuosil­ta tutut piirteet: aito kristittyjen yhteys, vahva rukouksen ilmapii­ri, keskittyminen evankelioimis­työn ytimeen, omien kokemusten jakaminen sekä laadukas opetus ja musiikki. Myös ekumeeninen huumori kukoisti.

”Jumala käyttää meitä hyvin eri tavoin”

Tapahtuman kanavatyöskente­lyssä syvennyttiin seitsemään eri teemaan. Mirja Ikonen Jyväsky­län helluntaiseurakunnasta osal­listui päivien ytimessä olevaan kanavaan ”Minäkö evankelista – onko tää mun juttu?”

– Saimme kuulla kanavassa Pekka Simojoen ja Mari Turu­sen kokemuksia Jumalan yksilölli­sestä johdatuksesta, Ikonen kertoi.

Hänellä itselläänkin on saman­laisia kokemuksia.

– Kerran koin, että Jumala ke­hotti minua menemään sairaa­laan tapamaan erästä henkilöä. Sain myös tietyt sanat hänel­le välitettäväksi. Se oli rohkaise­vaa itselleni, koska en olisi tien­nyt, mitä ja miten hänelle olisi pi­tänyt puhua.

Ikosen mukaan oma kutsumus löytyy rukoillen ja odottaen. Jos­kus omien lahjojen tunnistami­seen tarvitaan myös toisia ihmisiä.

– Olemme erilaisia persoonia, ja Jumala käyttää meitä hyvin eri tavoin evankeliumin välittämi­sessä. Saamme jokainen toimia omana itsenämme ja omilla lah­joillamme.

Vapaaseurakuntaan kuulu­va Timo Hakanen oli mukana Evankelistapäivillä ensimmäistä kertaa. Hän kertoi kiinnittäneen­sä huomiota siihen, miten ennes­tään toisilleen tuntemattomat ja eri kirkkokuntiin kuuluvat ihmi­set olivat kuin samaa perhettä keskenään.

– Minua kosketti puhujien aitous ja myös pimeiden päivien avoin tilitys, Hakanen kommentoi.

Hän sanoi huomanneensa, että erilaisista taustoista tulevien evankelistojen elämäntarinoista paljastui yhteinen ydin: Jeesuk­sen kohtaaminen ja häneltä saatu palvelutehtävä.

– Jokainen uskova voi olla evankelista jollekin ihmiselle. Hy­vän uutisen välittämisen tapoja on rajaton määrä, Hakanen pohti.

Mervi Karikko evankelis-lute­rilaisesta seurakunnasta kiinnitti huomiota siihen, että monet päi­vien puheenvuorot olivat yllättä­vän avoimia. Myös evankelistan omaa rikkinäisyyttä, väsymistä ja epäilyä uskallettiin tarkastella re­hellisesti – ja se kosketti.

– Kanavassa, johon osallistuin, ei puhuttu vain uskoon tullei­den määristä tai suurista voitois­ta. Siellä muistutettiin siitä, miten Jeesus tuli ja kosketti ihmisiä juu­ri silloin, kun he sitä eniten tarvit­sivat, Karikko sanoi.

Hänen mukaansa Jeesukses­ta kertominen ei ole välttämättä aina helppoa.

– Silloin voi aloittaa rukoile­malla hiljaa mielessään Jeesuk­sen kohtaamista niille ihmisil­le, joita arjessa tapaa. Keinoja vä­littää evankeliumia on varmasti yhtä monia kuin meitä erilaisia uskoviakin.

Mirja Ikonen sanoi olevansa sa­maa mieltä.

– Jumala haluaa käyttää koti­maamme evankelioimiseen jo­kaista kristittyä, ei vain harvoja ja valittuja.

Leevi Launonen