Migri ja kirkot etsivät yhteistä säveltä

”Helluntaiseurakunnan pastorin antamaa lausuntoa henkilön kristillisestä vakaumuksesta voidaan pitää lähinnä yksityishenkilön näkemyksenä asiasta, eikä sille voida antaa suurta painoarvoa vakaumuksen uskottavuutta arvioitaessa.” Näin tylysti todetaan Ristin Voiton  haltuunsa saamassa, Maahanmuuttoviraston eli Migrin viime syksynä laatimassa asiakirjassa.

Asiakirja liittyy erään kristityksi kääntyneen ja Suomessa helluntaiseurakuntaan kasteen kautta liittyneen turvapaikanhakijan tapaukseen. Dokumentissa Migri perustelee, miksi se ei pitänyt henkilön kääntymystä ja siitä hänelle hänen kotimaassaan aiheutuvaa turvallisuusuhkaa todellisena eikä katsonut henkilön siksi tarvitsevan turvapaikkaa.

Asiakirjassa todetaan lisäksi, että ”helluntaiseurakunnan antama kastetodistus ei välttämättä osoita vakaumuksen aitoutta samalla tavalla kuin luterilaisen kasteopetuksen saaminen”. Kaiken kaikkiaan asiakirjasta huokuu epäilys, että helluntaiseurakunnissa kastetaan kevyin perustein, henkilöiden vakaumusta tarkemmin selvittämättä.

Se, kohdistuiko Migrin epäluulo laajemminkin vapaakristillisiin yhteisöihin, ei tekstistä käy ilmi. Sittemmin virastossa on kuitenkin vaihtunut toinen ääni kelloon; kiitos loppuvuodesta järjestettyjen tapaamisten, joissa Migrin ja kirkkojen edustajat keskustelivat muun muassa edellä mainituista asenteista.

Syyskuussa maahanmuutovirastossa vieraili laaja kirkonjohtajien delegaatio, ja joulukuussa tapasivat Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mari Pöntinen, Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen sekä Migrissä turvapaikkapuhutteluista vastaavat johtajat Hanna Helingon johdolla.

Joulukuun tapaamisessa Migrin edustajat lupasivat ottaa vakiintuneiden yhteisöjen kastetodistukset huomioon aiempaa vakavammin, kunhan seurakunnat liittävät mukaan riittävän kattavan kuvauksen siitä, miten henkilö on kääntynyt ja kuinka paljon ja millaista opetusta hän on saanut.

– Keskustelut olivat erittäin hedelmällisiä. Saimme runsaasti lisää tietoa siitä, miten eri seurakunnat ja kirkot selvittävät kääntyneiden vakaumusta ennen kastetta ja jäseneksi ottamista, Hanna Helinko toteaa.

Aloitteen tapaamisten järjestämiselle oli tehnyt SENin pakolaistyöryhmä.

Epäoleellisia kysymyksiä

Turvapaikanhakijoita kohtaavat kristillisten yhteisöjen edustajat ovat kritisoineet Migriä paitsi seurakuntien lausuntojen vähättelystä myös siitä, millä tavalla henkilöiden vakaumusta on turvapaikkapuhutteluissa arvioitu.

Esimerkiksi vapaakristillisiin yhteisöihin kuuluvien hakijoiden uskon aitoutta on saatettu tentata kysymällä kirkollisista juhlapyhistä tai liturgisista väreistä. Luterilaiselta on puolestaan voitu kysyä, milloin hänestä tuli kristitty, ja kun hän on vastannut luterilaisen opetuksen mukaisesti, että kasteessa, se on tulkittu vääräksi vastaukseksi, Mari Pöntinen luettelee.

– Maahanmuuttovirastossa on ollut paljon uskonto-osaamisen vajetta, mikä on tehnyt turvapaikkapuhuttelut heikkolaatuisiksi. Tämä on ollut meille suuri huoli, onhan kyse kirkkojemme jäsenistä, Pöntinen sanoo.

Islamista kristityksi kääntyneiden tapauksissa yksi ongelma on ollut myös se, että tulkit ovat usein olleet muslimeja, jolloin kääntyneen voi haastattelutilanteessa olla äärimmäisen vaikea sanoa mitään entisen uskontonsa vastaista.

Migrin sinänsä oikea tavoite arvioida kääntymysten uskottavuutta yhteneväisin kriteerein on vääntynyt irvikuvakseen.

Kirkkokuntarajojen hahmottaminen vaikeaa

Hanna Helinko tunnistaa edellä mainitut ongelmat, vaikka korostaakin, ettei turvapaikkapäätöstä ole koskaan tehty yksittäisen knoppikysymyksen perusteella.

Migrin näkökulmasta seurakuntien kastetodistusten suurin ongelma on ollut se, että osa kasteista näyttää toimitetun ilman kastettavan kunnollista tuntemista. Tämä on noussut esille etenkin tapauksissa, joissa henkilö on kääntynyt kristityksi Suomessa ja vetoaa sitten siihen, että on kotimaassaan vaarassa joutua vainotuksi. Tällöin joudutaan arvioimaan sitä, pyrkiikö henkilö näennäisen kääntymyksen avulla hankkimaan itselleen turvapaikkaperusteen, Helinko kertoo.

– Näillä ihmisillä on suuri motivaatio jäädä Suomeen. Jos henkilö on jo kotimaassaan harjoittanut kristinuskoa ja sen vuoksi tullut vainotuksi, se on selkeämpi tapaus.

Pöntisen ja Matikaisen mukaan näennäisten kääntymysten vaara tiedostetaan kirkoissa.

– Kerroimme, että emme mekään voi hyväksyä pikakasteita: ne ovat ongelmallisia vielä enemmän meille. Ehdotimmekin, että jos turvapaikkakäsittelyssä tulee tällaiselta vaikuttava kastepaperi vastaan, käsittelijä ottaisi yhteyttä kyseisen kirkon johtoon, Esko Matikainen toteaa.

Migriläisillä oli tapaamisessa mukanaan kastetodistuksia, joita virastossa oli pidetty epäilyttävinä. Ilmeni, että monet niistä olivat seurakunnista, jotka eivät kuulu mihinkään vakiintuneeseen kirkkokuntaan tai liikkeeseen.

Matikaiselle ja Pöntiselle syntyi mielikuva, että Migrissä on ollut erityisiä vaikeuksia erottaa helluntailais-karismaattisia yhteisöjä toisistaan, ja käytännössä kaikki nopeasti, ilman kasteopetusta kastavat seurakunnat on rinnastettu helluntaiseurakuntiin.

– Kerroin, että helluntailiike on tehnyt pitkään ja vastuullisesti työtä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden parissa, Pöntinen toteaa.

Matikainen puolestaan kuvasi sitä, miten uskoontuloa helluntaiseurakunnissa arvioidaan samalla tavalla niin kantasuomalaisten kuin maahanmuuttajienkin tapauksessa.

– Sanoin, että vaikka emme sataprosenttisesti kastettavien vakaumuksen selvittämisessä onnistukaan, yleensä kuitenkin.

– Migrin tulisikin keskittyä arvioimaan sitä, onko kastetodistuksen antanut taho luotettava, eikä asettua seurakuntien yläpuolelle arvioimaan niiden jäsenten vakaumuksen aitoutta.

Koulutusta virkamiehille

Keskustelun aikana sovittiin, että jatkossa Migrin turvapaikkapuhuttelijat pyrkivät kiinnittämään huomiota niihin näkökohtiin, joita kirkot itse pitävät tärkeinä kristityksi kääntymisessä. Kirkkojen edustajia on menossa kouluttamaan Migrin työntekijöitä nyt tammikuussa.

Arvioinnin kehittämiseen tähtää myös Maahanmuuttoviraston organisaatioon perusteilla oleva erillinen uskontoasiantuntijan virka.

Pöntinen ja Matikainen puolestaan lupasivat ohjeistaa seurakuntia ja kirkkoja siitä, mitä asioita kristityksi kääntyneen turvapaikanhakijan puolesta annettavissa lausunnoissa on syytä ottaa esille.

Kaksikko pitää Migrin muuttunutta suhtautumistapaa tärkeänä, vaikka se tapahtuikin kovin myöhään: toissa vuonna jätetyistä yli 30 000 turvapaikkahakemuksesta käytännössä kaikki on jo käsitelty.

Hanna Helinko vakuuttaa, että ketään ei haluta palauttaa vainottavaksi kotimaahansa eikä sitä lain mukaan saa tapahtuakaan.

– Tämä on meidän ja kirkkojen yhteinen intressi, samoin tapausten hyvä selvittäminen.


Heikki Salmela

Uskonvaino keskeinen turvapaikkaperuste

Vuosina 2015 ja 2016 Suomeen saapui noin 38 000 turvapaikanhakijaa. Maahanmuuttoviraston oikeus- ja maatietoyksikönjohtajan Hanna Helingon mukaan uskonnollisiin syihin liittyvä vaino on keskeisiä hakemuksissa toistuvia turvapaikkaperusteita.

– Suomessa kristinuskoon kääntyneet muodostavat näistä yhden ryhmän. Sitten ovat henkilöt, jotka jo kotimaassaan ovat edustaneet vähemmistöuskoa ja kokeneet vainoa sen vuoksi. Tähän ryhmään kuuluu runsaasti myös sunnien ja shiiojen välistä konfliktia paenneita muslimeja, Helinko kertoo.