Maahanmuuttajatyö vakiintumisvaiheessa – haasteena aidon monikulttuurisuuden saavuttaminen

Helluntaiseurakuntien maahanmuuttajatyössä eletään aikaa, jossa osa seurakunnista jo muistelee menneitä kiireisiä vuosiaan maahanmuuttajien parissa, kun taas osassa seurakuntia on tarvetta koko seurakunnan kulttuurin kehittämiseen monikulttuurisemmaksi.

Tilanne on jo melko vakiintunut noin viiden vuoden takaisen turvapaikanhakijapiikin jäljiltä. Maaseudun vastaanottokeskukset on enimmäkseen suljettu ja oleskeluluvan saaneista suurin osa on muuttanut isompiin kaupunkeihin.

– Seurakuntien monikulttuurisuustyö etenee yleensä kolmessa vaiheessa: on usein yllättäen alkava ensivaiheen maahanmuuttajatyö, joka hiljalleen vakiintuu seurakunnan toimintamuodoksi. Kolmas vaihe on aidosti monikulttuurisena elävä seurakunta, jossa eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset toimivat yhdessä, kuvailee vuoden alussa Helluntaikirkon monikulttuurisuustyön asiantuntijan osa-aikaisessa pestissä aloittanut Juha Lehto.

Lehdon tehtävänä on muun muassa tukea ja varustaa seurakuntia niiden tiellä kohti aitoa monikulttuurisuutta. Lehto työskenteli aiemmin vastaavassa roolissa Fidassa, kunnes todettiin, että luontevampi paikka helluntailiikkeen monikulttuurisuustyön ”tukiyksikölle” olisi Helluntaikirkon puolella, jossa toimii myös monikulttuurisuustoimikunta.

Maahanmuuttajatyön viime vuosien kysymys on ollut, miten pitää uskoontulleet maahanmuuttajat seurakunnan yhteydessä erityisesti muuttotilanteessa.

Helluntaikirkon monikulttuurisuustoimikunnan puheenjohtajan Pirjo Raunion mukaan ihmisiä häviää seurakuntayhteydestä eniten juuri paikkakunnan vaihdon yhteydessä mutta myös oleskeluluvan saamisen jälkeen. Hän ei silti usko, että ainoa syy häviämisiin olisi se, että seurakunnassa olisi käyty vain turvapaikan toivossa.

– Olemme huomanneet, että saattaen vaihtoon seurakunnasta toiseen pitäisi panostaa vielä enemmän ja esitellä uusi seurakunta muuttajalle kädestä pitäen, eikä antaa evästykseksi vain ”etsi Muayad” [Helsingin Saalem-seurakunnan arabityöntekijä].

Toisaalta joillekin maahanmuuttajille on syntynyt niin tiivis suhde pieneenkin paikallisseurakuntaan, että erityisesti perheitä on palannut suuremmista kaupungeista takaisin maaseudulle.

Pirjo Raunion mielestä avain maahanmuuttajajäsenten juurruttamisen seurakuntaan on saada heidät mahdollisimman pian mukaan ihan tavalliseen arjen toimintaan suomalaisten rinnalle – eli elää aidosti monikulttuurisena seurakuntana.

– Ei suoriteta ohjelmaa toisillemme vaan tehdään yhdessä, Raunio tiivistää.

Korona on ravistellut muutenkin seurakuntien tapoja toimia, joten se voi auttaa myös kasvussa monikulttuurisemmaksi yhteisöksi, Juha Lehto arvelee.

– Prosessi on pitkälti sama kuin nuoren sukupolven valtuuttamisessa seurakunnan johtoon, Lehto mainitsee.

Hän kertoo, että helluntailiikkeen monikulttuurisuustyöhön tavoitellaan samanlaista alueellista yhteistyötä kuin Helluntaikirkossa ja Hyvä Sanoma ry:ssä jo on. Yhden ihmisen kun on haastavaa hahmottaa koko maan tilannetta.

Helluntaiseurakunnilla on Lehdon mielestä hyvä mahdollisuus olla tiennäyttäjiä seurakuntien monikulttuuristumisessa.

– Toivon, että näky kaikkien kansojen kodista voisi syttyä helluntailaisten sydämissä.

Anna Vuorinen

Etäraamattupiiri kerää osallistujia ympäri maailman

Helsingin Saalemissa alkoi helmikuussa arabiankielinen etäraamattupiiri, joka kerää kahdesti viikossa 30–50 osallistujaa. Osa katselee lähetystä Suomen rajojen ulkopuolella, esimerkiksi USA:ssa, Hollannissa tai Lähi-idässä.

Helsingin Saalem-seurakunnan arabityöntekijän Muayad Namroodin organisoima piiri on palvellut erityisesti korona-aikana muidenkin seurakuntien maahanmuuttajatyötä ympäri Suomea.

– Perustin arabityötä tekeville yhteisen WhatsApp-ryhmän, jossa tiedotetaan tilaisuuksista ja jonka kautta tieto tunneista leviää arabiankielisille uskoville, Namrood kertoo.

Etäraamattutunteja on järjestetty kesä- ja joulutaukoja lukuun ottamatta joka viikko tiistai- ja torstai-iltaisin, jotta päivän työt ovat takana itse kullakin. Muayad Namrood kertoo, että osallistujat ovat hyvin aktiivisia ja kesä- ja joulutauot ovat harmittaneet monia. Zoomissa pidettyjä tapaamisia onkin tarkoitus jatkaa, vaikka koronarajoitukset lakkaisivat.

Namrood kertoo kuitenkin olevansa huolestunut korona-ajan vaikutuksista yhteisöllisyydestä nauttivien arabikristittyjen uskonelämään. Omankieliselle raamatunopetukselle on tarvetta, jotta ihmiset pääsisivät kasvamaan uskossaan.

– Suurin osa kurssilaisista on asunut Suomessa jo useita vuosia mutta ottaa vasta ensiaskeleita uskontaipaleellaan. Olemme käyneet läpi esimerkiksi syntiinlankeemusta, Raamatun merkitystä, jumalakuvaa, armoa ja Pyhää Henkeä.