Loppuuko lasten puuhateltta konferenssissa?

Juhannuskonferenssissa on lapsille omia tilaisuuksia, mutta lasten energiamäärän huomioiden se ei riitä. Lapset tarvitsevat toimintaa ja tekemistä, jotta he viihtyvät. Vuosien mittaan onkin todettu, että puuhateltta ja lastenkokoukset palvelevat hyvin toisiaan.

Konferenssin puuhateltta syntyi Pirjo ja Timo Raunion aloitteesta vuonna 2003. Toiminta on jatkuvasti kehittynyt, ja viime vuosina puuha-alue on koostunut kolmesta teltasta ja niiden lähellä olevasta ulkoalueesta. Alue sisältää runsaasti lapsia kiinnostavia välineitä ja monipuolista toimintaa. Paikan rakentaminen vaatii kuitenkin paljon työtä, ja siihen menee 3–6 päivää vapaaehtoisten määrästä riippuen.

Millainen tilanne oli tämän vuoden konferenssissa, puuhateltan äiti Pirjo Raunio?

– Tänä vuonna tilanne oli huonoin ikinä. Meillä ei ollut etukäteen tiedossa rakentajia kuin oma perhe ja pari muuta aikuista. Erityinen ilon aihe oli Kauhavalta ja Härmästä saapunut miesjoukko, muutoin olimmekin hyvin vähällä väellä. Myös juhlien aikaan töihin oli ilmoittautunut vähemmän väkeä kuin aiemmin. Emme saaneet ketään myöskään yövahdeiksi.

Mitä puuhateltalle tapahtuu, jos vapaaehtoisia ei saada tämän enempää?

– Tänä vuonna jaksaminen talkoolaisten puutteesta johtuen meni niin äärirajoille, että päätimme ilmoittaa jo nyt, että puuhateltta tällaisenaan jää ensi vuonna toteutumatta, jos emme saa enemmän apua.

Miten vapaaehtoisten apu voisi käytännössä parhaiten toimia?

– Mikäli muutamasta seurakunnasta löytyisi iskuryhmiä, jotka ilmoittautuisivat hyvissä ajoin meille ja tulisivat esimerkiksi päiväksi auttamaan, saisimme paljon aikaan. Tarvitsemme erityisesti miehiä, jotka jaksavat kantaa ja osaavat käyttää työkaluja. Useampi tehokas iskuryhmä saisi paljon aikaan.

– Jos joku haluaa varmistaa toiminnan jatkumisen, ilmoittautua voisi meille jo nyt tai viimeistään syksyn aikana. Toivomme erityisesti miehiä rakentamaan. Jos avun tarjoaminen jää ensi vuoden keväälle, puuhateltan kohtalo on jo sillä ratkaistu.