Livenä, netissä, lehtien, äänikirjojen ja mobiilipelien parissa

Lapsityön lukuisat areenat

Kristilliset lastenlehdet hakevat paikkaansa muuttuvan yhteiskunnan ja seurakuntakulttuurin keskellä. Jees-lehti muuttui vastikään projektilehdeksi

 

– Päivä Oy:n kustantama JunnuHope puolestaan jatkaa näillä näkymin entisellään. Molempien kustantajat vetosivat viime kuukausien aikana lukijakuntaansa lastenlehtien säilymisen puolesta.

 

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Donkki-lehden tilaajamäärät ovat olleet loivassa kasvussa. Kasvua edelsi muutaman vuoden takainen uudistus, jossa lehden ulkonäköä, sisältöä ja hinnoittelua uudistettiin.

 

– Tuntuu, että varsinkin monissa seurakunnissa lehti on koettu hyödylliseksi ja käyttökelpoiseksi, kertoo päätoimittaja Jaska Palomäki.

 

Donkki-lehteä julkaisee Kansanlähetys yhdessä Raamatunlukijain liiton kanssa.

 

JunnuHopen päätoimittaja Marika Hakola toteaa kristillisten lastenlehtien vastaavan osaltaan seurakuntien tarpeisiin.

 

– Seurakunnan lapsityössä tarvitaan aina ideoita ja materiaalia.

 

Vaikka median murroksella on tuntuvat vaikutukset lasten elämään, niin kirjojen lukeminen yhdessä aikuisen kanssa on esimerkiksi monille päiväkoti-ikäisille ja alakoulun alottaneille mieluista tekemistä.

 

– Vanhemmilla on suuri merkitys lasten lukutottumusten syntymisessä. Lapsi ei välttämättä itse vaihda digilaitetta lehteen tai kirjaan, mutta lukisi mielellään aikuisen kanssa yhdessä, jos sellainen tilanne järjestetään, toteaa Päivi Isoaho, Jees-lehden viimeisin päätoimittaja.

 

Donkin päätoimittaja Jaska Palomäki nostaa esiin kristillisten lastenlehtien potentiaalin mediakasvatuksessa.

 

– Monissa perheissä vanhemmat eivät oikein tiedä lapsensa tekemistä netissä ja somessa. Lapset eivät välttämättä ota vastaan heidän ohjeitaan, koska hallitsevat asian paremmin.

 

– Lehdissä voisi yrittää opettaa sekä netin ja sosiaalisen median haasteista että hyödyllisestä käytöstä. Uskovat lapset eivät elä erillisessä uskovaisten saarekkeessa netistä ja somesta erillään, vaan sen parissa.

 

 

Mobiilipelejä ja äänikirjoja kaivataan

Lehtien ja kirjojen rinnalle kaivataan myös muuta.

 

– Lapsille suunnattuja hengellisiä äänikirjoja on tosi vähän saatavilla. Niitä tarvittaisiin lisää, Päivi Isoaho toteaa.

 

– Lapset viettävät paljon aikaa autossa matkalla päivähoitoon, kouluun, harrastuksiin ja lomille. Matkalla olisi aikaa tehdä muutakin kuin katsoa lastenohjelmia.

 

– Aika vähän lapsille on myöskään kristillisteemaisia mobiilipelejä, joissa vaikkapa perehdyttäisiin raamatunkertomuksiin, Isoaho harmittelee.

 

– Tarvitsisimme monipuolista kristillisen median tarjontaa kaikissa niissä kanavissa, joita lapsetkin käyttävät, kiteyttää Jaska Palomäki.

 

 

Lapsityö vastaa ajan haasteisiin

Helluntaiherätyksen lapsityövaliokunnassa on parhaillaan tekeillä valtakunnallinen lapsityön strategia, ensimmäinen laatuaan. Valiokunta on tähän mennessä tuottanut kattavan materiaalin seurakuntien lapsityön käyttöön. Jatkossa se pyrkii löytämään toimivia linjauksia itse toiminnan järjestämiseen.

 

– Jos Helluntaiherätys aikoo jatkossa menestyä, niin tarvitaan luovuutta, Päivi Isoaho toteaa.

 

– Ei lähdetä siitä, että meillä on aina tehty näin, vaan ennemminkin siitä, että ketä meillä tällä paikkakunnalla on ja löytyykö halua ja rakkautta tehdä lapsityötä.

 

Yhteiskunnan ajankohtaiset haasteet tulevat vastaan myös seurakuntien lapsityössä, ja niistä muistutti myös Suomen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tapaamisessaan Päivi Isoahon ja IK-opiston Tero Järventaustan kanssa.

 

Miten esimerkiksi huomioida monikulttuuriset perheet paremmin seurakunnan toiminnassa?

 

– Se voi lähteä liikkeelle pienistäkin asioista: huomioimisesta jumalanpalveluksessa, perheen kohtaamisesta naulakon luona. Kohtaamisen lisäksi muuta toimintaa voi järjestää resurssien ja lahjojen mukaan. Jokainen voi tehdä jotakin.

 

Kurttila nosti esiin myös lapsiköyhyyden ja lastensuojelukysymykset. Isoaho toteaa seurakuntien lapsityön jo lähtökohtaisesti vastaavan lapsiköyhyyden haasteeseen.

 

– Seurakunta järjestää matalan kynnyksen toimintaa, joka on luonteeltaan ennaltaehkäisevää. Kaikki toimintamme on yleensä maksutonta, Isoaho huomauttaa. Perheen taloudellisen tilanteen niin edellyttäessä esimerkiksi leirimaksun voi saada sosiaalitoimiston maksettavaksi.

 

– Tausta huomioidaan, mutta lapsia ei kohdella arvottavasti sen mukaan.

 

Lapsiköyhyyden ongelmaan voidaan vastata myös diakoniatyöllä.

 

– Meillä monessa seurakunnassa tehdään diakoniatyötä. Sen yhteyteen voidaan liittää lapsi- ja perhetyön diakonia. Yleisesti ottaen olisi hyvä pohtia, millä keinoilla seurakunta voisi tavoittaa perheitä, joilla on monenlaisia elämänhallinnan ongelmia, Isoaho sanoo.

 

Lapsityössä tarvitaan paloa ja innostusta mutta myös seurakunnan johdon panosta.

 

– Lapsityön täytyy näkyä myös päätöksenteossa. Lapsityölle on tärkeää määritellä oma budjetti ja antaa toimijoille valtuutus työhönsä. Myös säännölliset tapaamiset seurakunnan johdon kanssa ovat tärkeitä.

 

 

Inkeri Tuikka