Lähetystyön muuttunut arki – Mitä tapahtui, kun seurakuntien ovet eri maissa menivät kiinni?

Ovaskan perhe Saksan Frankenthalissa kokoontuu säännöllisesti pienryhmien tapaamiseen netin välityksellä. Kuva: Ovaskaisten kotialbumi.

Koronavirus on vaikuttanut kaikkiin maihin, joissa Suomen helluntaiseurakunnat ja Fida tekevät lähetystyötä. Osa läheteistä on palannut tai on palaamassa kotiin, osa jää asemamaihin.

Kotikoulu, karanteeni, etäyhteydet, sairastumisen pelko ja sosiaalisten kontaktien puute määrittävät myös lähetystyön arkea. Uuden ja odottamattoman tilanteen keskellä lähettimme ympäri maailmaa pyrkivät kaikin tavoin välittämään toivon sanomaa, jonka tarve on nyt suurempi kuin koskaan.

Tavallinen koiran ulkoilutus muuttui tiukaksi poliisikuulusteluksi, eikä matkaa kotiovelle ollut kuin muutama sata metriä, kertoo eräs lähettimme Espanjasta. Lähi-idässä on muutamissa maissa otettu tiukemmat keinot käyttöön ja ulkonaliikkumiskieltoa on alleviivattu pidätyksillä. Ei käy kateeksi torikauppiaita, kommentoi Aasian aluejohtaja Ismo Salerto. He joutuvat asumaan myyntikojuissaan, jos meinaavat jatkaa tointaan. Monissa maissa myös ulkomaalaisviha on nostanut päätään, kun virus nähdään heidän tuomanaan vitsauksena.

Suurin osa läheteistämme työskentelee Euroopassa. Fidan Euroopan aluejohtaja Riku Turunen on jatkuvasti tiiminsä kanssa yhteydessä lähetteihin antaen tukea ja ohjausta.

– Nyt Euroopan 80 lähetistä reilu puolet on saatu kotimaahan, ja melkein kaikilla on mahdollisuus palata Suomeen niin halutessaan. Joidenkin maiden rajat on suljettu, ja toisaalta joillekin paluumatka olisi suurempi riski kuin maassa pysyminen. Samaan aikaan tapahtuu myös paljon hyvää, koska nyt saavutetaan niitä, jotka eivät astu jalallaan kirkkoihimme, Turunen summaa tilannetta.

– Olen saanut viime päivinä myös paljon rohkaisevia viestejä. Euroopassa lähettimme ja seurakunnat ovat löytäneet uudella tavalla sosiaalisen median monipuoliset käyttömahdollisuudet.

– Jumalanpalveluksia lähetetään livenä ja välitetään nauhoitettuna eri puolille maata ja kielialueita. Erityisesti espanjankielisellä alueella palvellaan yli mantererajojen. Lähes kaikilla seurakunnilla on pääjumalanpalveluksien rinnalla pienryhmärakenne, joka helpottaa yhteydenpitoa ja huolenpitoa jäsenistä.

Juuri Suomeen muuttaneet Daniel ja Veera Hug seuraavat mielenkiinnolla Euroopan tilannetta. He olivat pitkän lähetystyöjakson Saksassa ja toimivat nyt Credo Kirchen seurakunnanistuttajina ja pastoreina Vantaan Kivistössä.

Daniel ja Veera iloitsivat viestistä, jonka he saivat äskettäin saksalaiselta ystävältään Dominik Theisiltä: ”Perjantaina meillä oli historian ensimmäinen YouTube-nuortenilta, ja iloksemme mukana oli sata nuorta ja lähetyksessä vieraili yhteensä noin 400 nuorta. Lähetyksen aikana saimme viestin eräältä nuorelta: ’Tämä oli mun päivä, mä haluan elää Jeesukselle tästä eteenpäin.’ Tämä oli mahtavaa, ja odotamme innolla ensi viikon livelähetystä.”

– Dominik toimii Wuppertalin Credon nuorisopastorina, ja hänen tarinansa on vain yksi esimerkki siitä, mitä tapahtuu juuri nyt monissa Euroopan maissa. Nyt joudumme tekemään digiloikan pakon sanelemana, mutta tästä voi jää paljon hyvää seurakuntien arkeen, Daniel sanoo leveän hymynsä takaa.

Kiinasta alkunsa saanut virus ei ole vielä ehtinyt iskeä Itä-Afrikan maihin samalla lailla kuin Eurooppaan, mutta pelko taudista on kova myös Afrikassa. Terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen puute tekee monista Afrikan maista erityisen haavoittuvan pandemioille. Erityisesti pakolaisleirit ja urbaanit slummit, joissa miljoonat ihmiset asuvat, voivat toimia ”koronalinkoina”. Ebolakriisin aikaan Afrikan kirkkojen rooli oli merkittävä taistelussa tautia vastaan. Niiden toiminta määrittelee myös nyt Afrikan kohtalon.

Tero ja Virpi Mesiäislehto ovat Jyväskylän ja Alajärven helluntaiseurakuntien pitkäaikaisia lähettejä

ja työskentelevät Fidan humanitaarisen työn ja kehitysyhteistyön alueellisissa tehtävissä.

Rakkaus Tansaniaa ja itäistä Afrikkaa kohtaan sekä mahdollisuus ennaltaehkäistä ja lieventää inhimillistä kärsimystä kriisin aikana pitää Mesiäislehdon perheen ainakin vielä toistaiseksi maassa.

– Meiltä on kyselty, olemmeko palaamassa Suomeen Covid-19-tilanteen takia. Meille on tärkeää elää tansanialaisten rinnalla tässä tilanteessa, vaikka emme fyysisesti voikaan tavata, kuten ennen. Emme halua olla sankareita, ja olemme valmiita palaamaan Suomeen, jos tilanne sitä vaatii. Tilanne on kuitenkin sellainen, että avun tarve saattaa pian moninkertaistua, Tero ja Virpi pohtivat koronan vaikutuksia kehittyviin maihin.

– Siinä vaiheessa, kun jäimme ainoina ulkomaalaisina asuinalueellemme, oli tunnelma yksinäinen ja jotenkin epätodellinen. Pihat, jotka ennen täyttyivät elämästä, olivat yhtäkkiä tyhjiä, lähettipariskunta kertoo.

– Olemme tämän keskellä pyrkineet pitämään oman arkemme niin normaalina kuin se on mahdollista. Nykyinen lenkkeilyreitti kiertää asuinaluetta ympäri, ja onneksemme meillä on telttasauna, jota lämmitämme muutaman kerran viikossa.

Perheen lasten kotikoulu on sujunut yllättävän hyvin kansainvälisestä koulusta saatujen tehtävien parissa.

– Välttelemme asuinalueelta poistumista, koska ulkomaalaisiin kohdistuva vihamielisyys on lisääntynyt ja liikenteessä kuulee ”korona, korona” -huutelua. Tilanteen myötä olemme myös joutuneet panostamaan kodin turvallisuuteen, koska turismin hiivuttua ryöstely ja levottomuudet uhkaavat lisääntyä.

Tansaniassa ei järjestetä enää yli 50 hengen yleisötilaisuuksia. Poikkeuksena tähän ovat kirkot; niitä ei ole suljettu.

– Vaikka kirkkojen ulkopuolelle on laitettu käsienpesupisteitä, on tilanne mielestämme kovin huolestuttava. Maan johto haluaa, että ihmiset kokoontuvat rukoilemaan. Rukousta toki tarvitaan, mutta se ei kuitenkaan välttämättä vaadi kokoontumista fyysisesti samaan paikkaan, kuten esimerkiksi Suomessa on huomattu.

– Ajattelen, että se, millaiset rajoitukset asetetaan uskonnollisille yhteisöille, tulee täällä määrittämään viruksen leviämistä, Virpi toteaa vakavana.

Juha Lehtonen