Kysely: Tarvetta keskusteluille vanhojen kirkkojen kanssa

Helsingissä toimivan Studium Catholicum -keskuksen ekumeenisiin aamuhartauksiin osallistuu myös vapaakristillisten yhteisöjen jäseniä. Dominikaanisen sääntökunnan ylläpitämä kultturikeskus sai Suomen Ekumeenisen Neuvoston vuoden 2016 Ekumeeninen teko -tunnustuspalkinnon. Kuva: Sirpa-Maija Vuorinen
Helsingissä toimivan Studium Catholicum -keskuksen ekumeenisiin aamuhartauksiin osallistuu myös vapaakristillisten yhteisöjen jäseniä. Dominikaanisen sääntökunnan ylläpitämä kultturikeskus sai Suomen Ekumeenisen Neuvoston vuoden 2016 Ekumeeninen teko -tunnustuspalkinnon. Kuva: Sirpa-Maija Vuorinen
Suomen helluntailiikkeen olisi hyvä pyrkiä keskinäiseen tutustumiseen tähtääviin keskusteluihin sekä katolisen että ortodoksisen kirkon kanssa.

Näin totesi selvä enemmistö Ristin Voiton pastorikyselyyn vastanneista seurakuntien johtavista pastoreista ja yhteyshenkilöistä.

– Olisi hyvä löytää yhtäläisyydet ja alueet, joissa voimme olla toistemme tukena. Välillä oltuani katolilaisten kanssa tekemisissä, jää tuntu, että olemme joissain kysymyksissä lähempänä heitä kuin luterilaisia. Myös vanhoissa kirkkokunnissa on hyvin pitkälle luotaavaa teologiaa ja ajattelua, eräs keskusteluihin myönteisesti suhtautuva vastaaja totesi.

Euroopassa ainakin Ruotsin ja Hollannin helluntailiikkeet ovat käyneet katolisen kirkon kanssa dialogia hyvin samaan tapaan kuin Suomen helluntaiherätys on keskustellut maamme luterilaisen kirkon kanssa.

Sähköpostitse tehtyyn kyselyyn vastasi 36 henkilöä. Heistä 22 (61 prosenttia) kannatti keskusteluja sekä katolilaisten että ortodoksien kanssa, yksi vastaaja vain ortodoksien kanssa ja 12 ei pitänyt keskustelujen käymistä mielekkäänä kummankaan kanssa.

Vastanneiden määrä on niin pieni, ettei vastauksista voi tehdä yleistyksiä kaikkien helluntaipastoreiden kannoista.

Turvallista vuoropuhelua

Useimmiten vastaajat perustelivat keskustelujen tarpeellisuutta vastavuoroisen tutustumisen ja oppimisen tarpeella sekä sillä, että Suomessa tarvitaan konservatiivisten kristillisten piirien yhteisrintamaa. Sanoipa joku ekumeenisten keskustelujen vahvistavan omaa uskoakin.

– On aika rakentaa siltoja periaatteistamme ja Raamatun ilmoituksesta tinkimättä, Kuhmalahden helluntaiseurakunnan paimen Seppo Virtanen toteaa.

Nakkilan helluntaiseurakunnan pastori Vesa Leinonen näkee vapaakristityillä ja vanhoilla kirkoilla paljon yhteistä.

– Kun kumpikin osapuoli pitäytyy omaan oppiinsa, voi neuvotteluja käydä aika turvallisesti käsitys- ja kokemuspiirin laajentamiseksi. Vaikka molemmilla vanhoilla kirkoilla on oma traditionsa, jonka sisällön emme katso vastaavan aina Raamatun ohjeistusta, on noissa kirkoissa myös vielä paljon konservatiivista, jopa raamattu-uskollista moraaliopetusta, joka yhdistää. Eikä niissä esiinny liberaalis-kriittistä raamattunäkemystä ollenkaan siinä mittakaavassa kuin luterilaisessa kirkossa.

– Kannatan kristittyjen laajaa yhteistä rintamaa tässä jälkikristillisessä Euroopassa, vaikka moni näkeekin kyseiset kirkot luopumuksen ääriesimerkkeinä.

Kriittisesti keskusteluihin suhtautuvat perustelivat kantaansa keskustelujen tarpeettomuudella

– ”herätysliikkeellä on tärkeämpääkin tekemistä” – ja varovaisuudella: katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat joissakin opinkohdissa kaukana Raamatun totuuksista.

– En näe keskusteluista mitään hyötyä. Totuuden julistaminen kaventuisi, ja isojen tavoite on lopulta sulauttaa pienemmät itseensä, pastori Esa Vainionpää Jurvan helluntaiseurakunnasta arvioi.

”Paikallistasolla dialogia käydään jo”

Suomen Helluntaikirkon johtaja Usko Katto pitää kyselyn tuloksia mielenkiintoisina. Hänen mukaansa keskusteleminen on aina paikallaan.

– Ei ole hengellistä ajatella, että ei halua kohdata eri tavalla ajattelevia, kun kyse on kuitenkin kristityistä. Vuoropuhelu on aina hyvää, ja ekumenia on mielestäni terveen ja kypsän kristillisyyden merkki: että emme yhteisönä lahkoudu vaan olemme läpinäkyviä toisille kristityille.

– Paikallisesti liikkeiden välillä on jo yhteyksiä, ja voikin sanoa, että dialogia toteutetaan jo paikallistasolla. Miksi se ei siis valtakunnallisestikin olisi mahdollista?

Katto ei näe tällaisissa keskusteluissa vaaroja.

– Eikö meillä ole niin vahva opillinen identiteetti, että voimme keskustella rohkeasti. Luulen, että vanhoissa kirkoissa pelätään meitä enemmän kuin me pelkäämme heitä.

Katon mukaan epävirallisia tunnusteluja dialogin aloittamisesta on ortodoksisen kirkon puolelta tehtykin, mutta toistaiseksi asia ei ole edennyt.

Kun Ristin Voitto vuonna 2015 kysyi katolisen kirkon piispalta Teemu Sipolta ja ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leolta vapaakirkkojen ja vanhojen kirkkojen välisten kansallisten keskustelujen tarpeesta, molemmat suhtautuivat ajatukseen myönteisesti.

– Kyllä, se olisi mielenkiintoista. Jo yhteydenotto ja keskustelumahdollisuuksien tunnusteleminen voisi olla positiivinen asia, piispa Teemu Sippo sanoi tuolloin.

– Tarvetta keskusteluille voi olla. Emme sulje siltä ovia. Dialogilla dialogin vuoksi ei kuitenkaan ole merkitystä: kanssakäymisessä pitää olla aito, rehellinen henki, arkkipiispa Leo puolestaan totesi.

Kansainvälisesti helluntailaiset ovat käyneet kahdenvälisiä oppikeskusteluja roomalaiskatolisen kirkon kanssa vuodesta 1972, ja viime vuosina on valmisteltu keskustelujen aloittamista ortodoksien kanssa.

Päämääränä kaikissa helluntailaisten käymissä dialogeissa on ollut oppia tuntemaan toista osapuolta paremmin sekä edistää keskinäistä kunnioitusta ja vuorovaikutusta.


Heikki Salmela


34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja