”Kypsemmän pitää tulla vastaan”

Lunta on vielä maassa enenevässä määrin, mutta Tero Järventausta ajattelee jo ensi kesän Fifteen-leirejä. - Haluan nähdä, mikä merkitys leirillä on nuoren elämässä. Kuva: Anna Lehtinen
Lunta on vielä maassa enenevässä määrin, mutta Tero Järventausta ajattelee jo ensi kesän Fifteen-leirejä. - Haluan nähdä, mikä merkitys leirillä on nuoren elämässä. Kuva: Anna Lehtinen
Seurakunnissa pitäisi ymmärtää nuoruutta ikävaiheena, sanoo Ison Kirjan nuorisotoiminnoissa vuodenvaihteessa koordinaattorina aloittanut Tero Järventausta.

– Silloin tehdään isot linjanvedot elämää ajatellen; kasvetaan tietyn perheen lapsesta  omaksi itseksi. Seurakunnan pitää kestää se, että nuoret ”riuhtovat” itsensä irti. Yhteisön täytyy ensisijaisesti tarjota turvaa, jatkuvuutta ja rakkautta. Se, joka on kypsempi, tulee vastaan, Järventausta haastaa.

Järventausta on toiminut muun muassa seurakunnanistuttajana ja pastorina Suomessa, raamattukoulutyössä Afrikassa ja opettajana raamattukoulussa. Kaikki alkoi kuitenkin Lempäälästä, jossa helluntaiperheen kasvatti osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan.

Seurakunnan tarjoama verkosto tuki hyvin vanhempien hengellistä kasvatustyötä.

Lukion jälkeen kutsua Jumalan valtakunnan työhön kokeva nuori mies suuntasi opiskelemaan Isoon Kirjaan. Lopputulos oli maisterintutkinto, mutta päätös opiskelusta ei ollut kivuton eikä tie hengelliseen työhön suoraviivainen.

– En kokenut ollenkaan olevani kykenevä. Suuntasin vieraaseen ja vähän pelottavaankin, mikä oli toisaalta myös hyvin merkittävää. Huomasin, että työssä voi kasvaa ja kehittyä.

Järventaustan ensimmäinen hengellisen työn pesti oli harjoittelu juuri perustetussa Kaarinan Kotikirkossa. Tuoreessa yhteisössä suuntauduttiin vahvasti lapsiin.

– Soitin nallepuvussa rumpuja, esimerkiksi, Järventausta muistelee hymyillen.

Kaarinan jälkeen hän oli edelleen ajatellut hakeutuvansa oppipojaksi jollekin kokeneelle pastorille. 26-vuotias kutsuttiin kuitenkin Anjalankoskelle, ja hän sai vastuulleen paikallisen helluntaiseurakunnan ”koko homman”.

Se oli yhtä aikaa hienoa ja haastavaa.

– Sai tehdä kaikenlaista. Olen kokenut myös pastorin yksinäisyyden ja nähnyt tuen merkityksen. Onneksi oli tukijoita.

Pioneerista sparraajaksi

Tero Järventaustalla oli sydämessään palo seurakuntien istuttamiseen. Hän ehti jo irtisanoutua Anjalankoskelta perustamaan tiimin kanssa ”ostoskeskusseurakuntaa”, kun tiloja ei äkkiä saatukaan.

Tyhjän päälle jäänyt hengellisen työn ammattilainen huomasi lehdessä ilmoituksen kehitysyhteistyöntekijöille tarkoitetusta koulutuksesta. Itä-Afrikassa raamattukoulutyössä kului vajaa vuosi.

Afrikan-vuoden jälkeen Järventausta oli Isossa Kirjassa ensin äitiyslomansijaisena.  raamattuopistopesti on venynyt kahdeksaksi vuodeksi, ja nyt mies jakaa työaikansa opettamisen ja nuorisotoimintojen koordinoinnin välillä.

Unelma seurakunnanistutustyöstä on toteutunut mutta saanut uudet uomat.

– Asian tutkiminen ja siitä opettaminen sekä uskovien ”sparraaminen” sopii luonteelleni paremmin kuin pioneerina puskassa oleminen. Koen voivani vaikuttaa näin paremmin, sanoo uuden työn aloittamisessa niin Sansibarilla kuin Petäjävedellä mukana ollut teologi.

Luontevaa yhdessä toimimista

Ison Kirjan nuorisotoimintojen lippulaiva ovat Fifteen-leirit. Tero Järventausta kertoo olevansa itsekin noviisi Fifteen-ympyröissä ja odottavansa ensi kesän leirejä innolla.

– Haluan nähdä, miten merkittävä viikon jakso voi olla nuoren elämässä; miten he saavat kokemuksen Jumalasta ja kristinuskosta.

Järventausta kertoo, että karkeiden laskelmien mukaan helluntaiperheiden nuorista noin 40 prosenttia käy tällä hetkellä Fifteen-leirin. Osuus on ihan hyvä, mutta on siinä nostamisen varaakin.

– Parissakymmenessä vuodessa on päästy jo pitkälle. Leirejä ja konseptia on ollut vuosien varrella kehittämässä monia hyviä tyyppejä.

Nuoruus ja erityisesti ikävuodet viidentoista molemmin puolin ovat hyvin merkittäviä  aikuiseksi kasvamisen kannalta. Järventausta ei silti halua glorifioida nuoruutta: itse hän muistaa olleensa silloin epävarma, ylpeä ja lakihenkinenkin. Toisaalta nuorten vahvuuksia ovat idealismi ja rohkeus.

– Mutta kaikki ikävaiheet ja kaikenikäiset ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja tarpeellisia seurakunnissa.

Hän haluaisi kauttaaltaan nähdä seurakunnissa enemmän toisten kannustamista. Yhdessä tekemisen henkeä pitäisi saada tuotua seurakunnan arkeen.

– Esimerkiksi kesäleireillä eri sukupolvet kohtaavat mielekkäällä tavalla ja valtuuttaminen ja kasvattaminen tapahtuvat luonnollisesti.

– Lapsille toimii vielä sen suuntainen opettaminen, että ”Raamattu sanoo näin”, mutta nuorten kanssa pitää aidosti käydä läpi heitä askarruttavia kysymyksiä. Paras tapa vaikuttaa nuoreen hengellisesti on olla lähellä ja näyttää itse esimerkkiä.

Missä miehet lapsityöstä?

Yhden asian Tero Järventausta on jo nuorisotoimintojen koordinaattorin pestissään muutamassa kuukaudessa huomannut: seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä on mukana  todella hyviä miehiä, mutta erityisesti lapsityössä heitä on valitettavan vähän. Ehkä syy on seurakuntien toiminnan hieman feminiininen luonne.

Järventausta mainitsee, että joillakin paikkakunnilla Ison Kirjan nuorisotoimintojen alaisuudessa olevasta Royal Rangersista on tullut toimiva muoto, joka näyttää houkuttelevan niin miehiä kuin poikiakin.

– Omaan taustaani kuuluu poikakerho, jota veti mies. Se piti minut kriittisessä vaiheessa mukana seurakunnan toiminnassa.

Paikallisseurakuntavetoisuus on helluntaiherätykselle ja sen nuorisotyölle sekä haaste että mahdollisuus: toisaalta voi tehdä vahvaa omaa juttua, mutta toisaalta työ vaarantuu helposti, jos esimerkiksi vastuunkantajat vaihtavat paikkakuntaa. Jokaisen työhön tulevan on myös ”keksittävä pyörä uudelleen”.

– Ison Kirjan rooli tulee säilymään seurakuntia ja lapsi- ja nuorisotyöntekijöitä tukevana, kouluttavana ja sparraavana tahona, Järventausta toteaa oman koordinaattorikautensa alussa.

Haastetaan toisiamme

Koordinaattori löytää nuorisotyöstä ja seurakunnanistutuksesta paljon yhteistä.  Ensimmäinen iso yhtäläisyys on identiteetin luominen.

– Nuori miettii luonnostaan samoja asioita, joita uuden seurakunnankin pitää pohtia: miksi olen olemassa, mikä on tehtäväni, miten voin saavuttaa tavoitteeni.

Toinen merkittävä nuoria ja uusia seurakuntia yhdistävä tekijä on uudistus.

– Meidän kaikkien, niin yksilöiden kuin seurakuntien, pitää uudistua. Uusi sukupolvi on aina mahdollisuus tähän. Heille uudistuminen on luonnollista ja kuuluu elämänvaiheeseen.  Samalla tavalla uudet seurakunnat haastavat vanhoja.

Tällä hetkellä helluntailiikkeessä uudistusmieltä ei osata hyödyntää, vaan niin nuoret kuin uudet seurakunnatkin kasvavat erilleen helluntailiikkeestä.

– Myös nuoret menettävät tässä: yhteydessä heitä voitaisiin koko ajan tutustuttaa kristilliseen traditioon, joka on koeteltu läpi vuosituhansien.

Tero Järventausta sanoo, että häntä harmittaa eniten se, jos missä tahansa ryhmässä identiteettiä luodaan vastakkainasettelun kautta: me olemme oikeassa, nuo väärässä.

– Olen täysin varma siitä, että nuoret tarvitsevat vanhoja ja vanhat nuoria, nuorisotoimintojen koordinaattori rohkaisee.


Anna Lehtinen




Kuka

Tero Järventausta
» 39-vuotias teologian M.A.
» Lempäälän helluntaiseurakunnan kasvatti
» asuu Tampereella
» naimisissa, puolivuotias poika
» kirjoista suurimman vaikutuksen on tehnyt Linus Morrisin Seurakunnan läpimurto.


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja