”Valitettavasti ihmiset eivät enää koe rukouspalvelua tärkeänä osana kokousta. Ehkä siihen liittyy pelkoa paljastaa toiselle ihmiselle itseään.”
Kommentissa kiteytyy monen helluntaiseurakunnan vastuunkantajan kokemus niin sanotun alttarisielunhoidon nykytilasta. Helluntaiseurakuntien vastuunkantajilta kysyttiin näkemyksiä aiheesta kesäkuussa Ristin Voiton gallupissa. Vastauksia tuli 78 eri puolilta maata eri kokoisista seurakunnista.
Alttarisielunhoidolla tarkoitetaan jumalanpalveluksen loppupuolella tarjottavaa rukouspalvelua salin etuosassa. Lähes kaikissa seurakunnissa on katumuspenkiksi kutsuttu paikka, johon henkilö voi polvistua, ja hänen kanssaan rukoilemaan ja keskustelemaan tulee yleensä tehtävään osoitettu henkilö, kuten pastori tai sielunhoitaja.
– Pidän [ongelmana] sitä, että koulutuksista ja asian esillä pitämisestä huolimatta rukouspalvelussa ei kohdata ihmistä. Kuunnellaan pikaisesti hetki, ja sitten on jo kiire rukoilemaan, jotta hankalasta tilanteesta päästään irti, eräs nimetön vastaaja kuvaili.
– Yhtenä syynä saattavat olla ylilyönnit joidenkin "erikoismiesten" tilaisuuksissa. Terveeseen rukouspalveluun, esimerkiksi vanhinten öljyllä voiteluun, ei mielestäni satsata, toinen vastaaja kirjoitti.
Jotkut kiinnittivät huomiota kokouskulttuurin muuttumiseen.
– Nykyisin tilaisuuksien tavoite on aiempaa harvemmin alttarin täyttyminen, eräs vastaaja kuvaili.
– Olisikohan niin, että helluntaiseurakunnissa saarnat ovat nykyään aiempaa sielunhoidollisempia, ja ihmiset ”hoidetaan penkkeihin”. Toinen vähentynyt esille tulemisen syy voi olla se, että pienryhmäkokoontumiset ovat lisääntyneet, toinen kirjoitti.
Esille tulemisella tarkoitetaan rukouspalveluun julkisesti menemistä.
Osassa vastauksista arvioitiin, että saarnat ovat muuttuneet.
– Ihmiset saavat vastauksia ja sielunhoitoa jo saarnasta. Se on hyvä, eräs vastaaja kannusti.
Noin neljäsosa katsoi, ettei alttarisielunhoitoon tulevien määrä ole olennaisesti viime vuosina vähentynyt.
– Oma kokemukseni kolmen vuosikymmenen aikana on se, että kävijämäärä on suunnilleen sama, ja se vaihtelee puhujien ja tilaisuuksien mukaan.
Kysyttäessä, onko henkilöillä itsellään korkea kynnys mennä alttarisielunhoitoon, vastaukset jakaantuivat suunnilleen kahtia.
- Itselleni asiassa ei ole mitään sellaista, ettenkö voisi mennä rukoiltavaksi, joku kiteytti.
– Se on luonnollinen osa kokouksiamme, ja kristillistä elämää ja käytäntöä. Omalta puoleltani kynnys on matala, toinen kuvaili.
– Kun koen tilanteen ja asian sellaisena, että tarvitsen esirukousta, niin menen, eräs vastaaja totesi.
Osalle kynnys on selvästi korkeampi.
– Henkilökohtaisesti kynnys on minulle hyvin korkea, mutta tämä asia on oman pääni sisällä ja koskee vain minua itseäni, eräs vastaaja kirjoitti.
– Pastorina siihen liittyy jonkinlaista yleisen uteliaisuuden herättämistä oman yhteisön keskellä, joka tulee otettua huomioon, toinen vastaaja kuvaili.
Vastaajat olivat melko laajasti havainneet myös ilmiön, jossa seurakuntalaiset eivät tohdi mennä oman seurakuntansa alttarisielunhoitoon vaan käyvät esirukousta saadakseen muissa seurakunnissa ja suurtapahtumissa.
– Tämä viestii mielestäni jonkinlaisesta epäluottamuksesta ja pelosta omaa seurakuntaa kohtaan, eräs vastaaja kuvaili.
– Juoruilun pelko ja esirukouksessa paljastetut ja muualle levinneet elämän kipeät asiat ovat varmasti yksi syy, miksi hakeudutaan muualle esirukouspalveluun.
Moni haastoi yhteisöjä järjestämään sielunhoidon paremmin.
– Jos omassa seurakunnassa olisi järjestäytyneempi sielunhoito, ehkä sinne uskallettaisiin paremmin. Tällä hetkellä monissa paikoissa ei ole nimettyjä rukoilijoita, vaan lähinnä pastorit ja vanhimmat, eräs vastaaja kirjoitti.
Hakeutumista muualle haastavien kysymysten vaivatessa pidettiin monissa kommenteissa
ymmärrettävänä.
– Ei luoteta oman väen rukouksiin, vaikka sama Pyhä Henki pitäisi olla vaikuttamassa. Toki jos seurakunnan palvelijat eivät vaella Hengessä, ei luottamusta ja kunnioitusta ole. Jos jossain seurakunnassa annetaan tilaa Pyhän Hengen toiminnalle, sinne tulee ihmisiä muualta hakemaan apua, eikä sekään ole huono asia, joku kommentoi.
– Kaikella on paikkansa, oman seurakunnan ja myös eri tapahtumien rukouspalvelulla.
Tärkeintä on, että uskalletaan tulla ja hakea apua, toinen pohti.
– Joskus elämäntilanne on sellainen, että oman seurakunnan rukouspalvelu on liian
lähellä. On ihan ok hakea apua myös muualta. En huolestu siitä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...