”Valitettavasti ihmiset eivät enää koe rukouspalvelua tärkeänä osana kokousta. Ehkä siihen liittyy pelkoa paljastaa toiselle ihmiselle itseään.”
Kommentissa kiteytyy monen helluntaiseurakunnan vastuunkantajan kokemus niin sanotun alttarisielunhoidon nykytilasta. Helluntaiseurakuntien vastuunkantajilta kysyttiin näkemyksiä aiheesta kesäkuussa Ristin Voiton gallupissa. Vastauksia tuli 78 eri puolilta maata eri kokoisista seurakunnista.
Alttarisielunhoidolla tarkoitetaan jumalanpalveluksen loppupuolella tarjottavaa rukouspalvelua salin etuosassa. Lähes kaikissa seurakunnissa on katumuspenkiksi kutsuttu paikka, johon henkilö voi polvistua, ja hänen kanssaan rukoilemaan ja keskustelemaan tulee yleensä tehtävään osoitettu henkilö, kuten pastori tai sielunhoitaja.
– Pidän [ongelmana] sitä, että koulutuksista ja asian esillä pitämisestä huolimatta rukouspalvelussa ei kohdata ihmistä. Kuunnellaan pikaisesti hetki, ja sitten on jo kiire rukoilemaan, jotta hankalasta tilanteesta päästään irti, eräs nimetön vastaaja kuvaili.
– Yhtenä syynä saattavat olla ylilyönnit joidenkin "erikoismiesten" tilaisuuksissa. Terveeseen rukouspalveluun, esimerkiksi vanhinten öljyllä voiteluun, ei mielestäni satsata, toinen vastaaja kirjoitti.
Jotkut kiinnittivät huomiota kokouskulttuurin muuttumiseen.
– Nykyisin tilaisuuksien tavoite on aiempaa harvemmin alttarin täyttyminen, eräs vastaaja kuvaili.
– Olisikohan niin, että helluntaiseurakunnissa saarnat ovat nykyään aiempaa sielunhoidollisempia, ja ihmiset ”hoidetaan penkkeihin”. Toinen vähentynyt esille tulemisen syy voi olla se, että pienryhmäkokoontumiset ovat lisääntyneet, toinen kirjoitti.
Esille tulemisella tarkoitetaan rukouspalveluun julkisesti menemistä.
Osassa vastauksista arvioitiin, että saarnat ovat muuttuneet.
– Ihmiset saavat vastauksia ja sielunhoitoa jo saarnasta. Se on hyvä, eräs vastaaja kannusti.
Noin neljäsosa katsoi, ettei alttarisielunhoitoon tulevien määrä ole olennaisesti viime vuosina vähentynyt.
– Oma kokemukseni kolmen vuosikymmenen aikana on se, että kävijämäärä on suunnilleen sama, ja se vaihtelee puhujien ja tilaisuuksien mukaan.
Kysyttäessä, onko henkilöillä itsellään korkea kynnys mennä alttarisielunhoitoon, vastaukset jakaantuivat suunnilleen kahtia.
- Itselleni asiassa ei ole mitään sellaista, ettenkö voisi mennä rukoiltavaksi, joku kiteytti.
– Se on luonnollinen osa kokouksiamme, ja kristillistä elämää ja käytäntöä. Omalta puoleltani kynnys on matala, toinen kuvaili.
– Kun koen tilanteen ja asian sellaisena, että tarvitsen esirukousta, niin menen, eräs vastaaja totesi.
Osalle kynnys on selvästi korkeampi.
– Henkilökohtaisesti kynnys on minulle hyvin korkea, mutta tämä asia on oman pääni sisällä ja koskee vain minua itseäni, eräs vastaaja kirjoitti.
– Pastorina siihen liittyy jonkinlaista yleisen uteliaisuuden herättämistä oman yhteisön keskellä, joka tulee otettua huomioon, toinen vastaaja kuvaili.
Vastaajat olivat melko laajasti havainneet myös ilmiön, jossa seurakuntalaiset eivät tohdi mennä oman seurakuntansa alttarisielunhoitoon vaan käyvät esirukousta saadakseen muissa seurakunnissa ja suurtapahtumissa.
– Tämä viestii mielestäni jonkinlaisesta epäluottamuksesta ja pelosta omaa seurakuntaa kohtaan, eräs vastaaja kuvaili.
– Juoruilun pelko ja esirukouksessa paljastetut ja muualle levinneet elämän kipeät asiat ovat varmasti yksi syy, miksi hakeudutaan muualle esirukouspalveluun.
Moni haastoi yhteisöjä järjestämään sielunhoidon paremmin.
– Jos omassa seurakunnassa olisi järjestäytyneempi sielunhoito, ehkä sinne uskallettaisiin paremmin. Tällä hetkellä monissa paikoissa ei ole nimettyjä rukoilijoita, vaan lähinnä pastorit ja vanhimmat, eräs vastaaja kirjoitti.
Hakeutumista muualle haastavien kysymysten vaivatessa pidettiin monissa kommenteissa
ymmärrettävänä.
– Ei luoteta oman väen rukouksiin, vaikka sama Pyhä Henki pitäisi olla vaikuttamassa. Toki jos seurakunnan palvelijat eivät vaella Hengessä, ei luottamusta ja kunnioitusta ole. Jos jossain seurakunnassa annetaan tilaa Pyhän Hengen toiminnalle, sinne tulee ihmisiä muualta hakemaan apua, eikä sekään ole huono asia, joku kommentoi.
– Kaikella on paikkansa, oman seurakunnan ja myös eri tapahtumien rukouspalvelulla.
Tärkeintä on, että uskalletaan tulla ja hakea apua, toinen pohti.
– Joskus elämäntilanne on sellainen, että oman seurakunnan rukouspalvelu on liian
lähellä. On ihan ok hakea apua myös muualta. En huolestu siitä.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...