Koulutusmyönteisyys tullut jäädäkseen – oppisopimus auttaa aikuisia romaneja

Kulttuurivähemmistö viihtyy nyt opinnoissa

Romaninuoret liikkuvat luontevasti monikulttuurisissa kaveriporukoissa. Nuorisotyöntekijä Angelica Vironen on yksi jalkautuvaa työtä asemilla ja kauppakeskuksissa tekevistä nuorisotyöntekijöistä. Kuva: Valfrid Åkerlund / Shutterstock

Toisen asteen tutkintoja romaneilla on jo paljon. Nyt pitäisi päästä siihen, että romanit kouluttautuisivat enemmän myös ylemmillä asteilla, Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund kuvailee romanien nykyistä koulutustilannetta.

Kuluvalla vuosituhannella romanien koulutustilanne on joka tapauksessa kohentunut huomattavasti. Romanitytöt suosivat hoiva-alaa, pojille taas etenkin logistiikan ja tietojen käsittelyn alat näyttäytyvät tällä hetkellä houkuttelevina.

Ammattikorkeakoulututkinnot ovat romanien parissa hiljalleen lisääntyneet. Suosittu on esimerkiksi sosiaalialalle valmistava sosionomin tutkinto.

Myös yliopistoissa opiskelee romaneja.

– Joukko on pieni, mutta kasvava, Åkerlund kuvailee.

Koulumyönteisyys nousussa

Tuula Åkerlundin mukaan romanien parantunut koulutustilanne ei ole syntynyt sattumalta. Perustuslain maininnalla oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin on Suomessa psykologista merkitystä, ja sivuvaikutuksena romanien parissa on syntynyt uudenlaista koulumyönteisyyttä.

– Romanit ovat alkaneet kokea, että koulujärjestelmä vihdoinkin huomioi heidätkin. Vuosikymmenien ajanhan tunne on ollut se, että kaikki pitää omaksua pääväestöläisen identiteetin kautta.

Kulttuurivähemmistön asenteet eivät silti muutu hetkessä. Monilla vanhemmilla on itsellään karvaita kokemuksia koulusta ja eriarvoisuuden taakan kantamisesta, ja käsitykset kulkevat perheessä eteenpäin.

– Tiedän, että suurin osa romanivanhemmista on sitä mieltä, että lasten on käytävä kouluja. Tästä huolimatta on paljon sitä, että ei riittävästi seurata, tuleeko läksyt tehtyä ja mennäänkö ajoissa nukkumaan.

– Nämä ongelmat korostuvat, kuten muuallakin yhteiskunnassa, yksinhuoltajaperheissä. Aikuinen elää sen oman tuskansa kanssa, eivätkä resurssit aina riitä huolehtimaan lapsen koulunkäynnistä.

Tukea tarvitaan yhä

Åkerlund toteaa, että useimmat romaninuoret tarvitsisivat koulussa erityistä tukea juuri koulutuksen ja ammatinvalinnan kysymyksissä.

– Kotien ammattimallit voivat olla hyvin suppeita. Jo varsin varhain, 11–12-vuotiaalle lapselle, tulisi kertoa minkälaisia mahdollisuuksia opiskeluun ja työelämään pääsemiseen on olemassa. Olisi mahtavaa, jos opinto-ohjaajilla ja opettajilla olisi jaksamista tällaiseen.

Åkerlundin mukaan romanilasten ja nuorten lahjakkuuksia ei myöskään aina tunnisteta. Esimerkiksi kielellinen, matemaattinen tai taiteellinen lahjakkuus jäävät huomaamatta, joskus nuorelta itseltäänkin.

Oppisopimus vetää

Viime vuosina erilaiset oppisopimuskoulutukset ovat osoittautuneet toimiviksi koulutuspoluiksi monille romaneille.

– Aikuiset haluavat opiskella, ja oppisopimus mahdollistaa työnteon ja perheen toimeentulon, Tuula Åkerlund kuvailee.

– Tietoisuus tästä mahdollisuudeta on romaniyhteisössä lisääntynyt, ja meillekin tulee jatkuvasti kyselyjä.

Eräs haaste romaneilla liittyy edelleen eriarvoisuuteen: opintoihin liittyviä työharjoittelupaikkoja on hankalaa saada, ja erityisesti romaninuorilla ne ovat kiven alla.

– Edelleen romanit kohtaavat viikoittain myös eriarvoisuutta ja suoranaista rasismia.

Anssi Tiittanen

”Romaninuoret monikulttuurisissa porukoissa”

Romano Missio tekee nykyisin saavuttavaa työtä romaninuorten parissa. Järjestön työntekijät jalkautuvat kauppakeskuksiin ja asemille, missä romaninuoria liikkuu – nykyisin usein värikkäissä porukoissa.

– Romaninuoret liikkuvat nykyisin yhä useammin maahanmuuttajanuorten kanssa, nuorisotyöntekijä Angelica Vironen kuvailee.

Joillekin kauppakeskusten nuorille koulunkäynti ei maita, ja elämä saattaa näyttäytyy päämäärättömänä ajautumisena.

– Jotkut eivät oikein tiedä, mitä elämältä haluaisivat.

Toisaalta Angelica Virosen mukaan keskuksissa näkee myös paljon nuoria, joilla elämänhallinta on kohdallaan ja asiat ovat hyvin.

– Nyt nuorten parissa on vain sellainen trendi, että hengaillaan asemilla ja ostareilla.

”Rajoja tarvitaan”

Romano Mission jalkautuneilla työntekijöillä on työasut ja kaulassaan työnkuvasta kertova ”virkamerkki” kaduilla liikkuessa. Nuoret suhtautuvat kadulla työskenteleviin nuorisotyöntekijöihin positiivisesti.

– Keskustelut ovat avoimia. Moni kertoo kuulumisistaan ja murheistaan. Välillä iloitaan yhdessä, kun elämässä on tapahtunut jotain positiivista, Angelica Vironen kertoo.

Etsivät nuorisotyöntekijät saavuttavat myös pääväestön nuoria ja maahanmuuttajanuoria. Juttuseura ja välittäminen kelpaavat kaikille.

Nuorten lisäksi tutuksi tulevat myös perheet.

– Olemme perheiden tukena. Jos tiedämme jonkin kodin asettaneen nuorelle rajoituksia, huomautamme, jos näemme nuoren rikkovan niitä.

– Nuoret kaipaavat aikuisuutta ja rajoja.