Koulutusmyönteisyys tullut jäädäkseen – oppisopimus auttaa aikuisia romaneja

Kulttuurivähemmistö viihtyy nyt opinnoissa

Romaninuoret liikkuvat luontevasti monikulttuurisissa kaveriporukoissa. Nuorisotyöntekijä Angelica Vironen on yksi jalkautuvaa työtä asemilla ja kauppakeskuksissa tekevistä nuorisotyöntekijöistä. Kuva: Valfrid Åkerlund / Shutterstock
Romaninuoret liikkuvat luontevasti monikulttuurisissa kaveriporukoissa. Nuorisotyöntekijä Angelica Vironen on yksi jalkautuvaa työtä asemilla ja kauppakeskuksissa tekevistä nuorisotyöntekijöistä. Kuva: Valfrid Åkerlund / Shutterstock
Toisen asteen tut­kintoja romaneil­la on jo paljon. Nyt pitäisi pääs­tä siihen, että ro­manit kouluttautuisivat enem­män myös ylemmillä asteilla, Ro­mano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund kuvailee roma­nien nykyistä koulutustilannetta.

 

Kuluvalla vuosituhannella ro­manien koulutustilanne on joka tapauksessa kohentunut huomat­tavasti. Romanitytöt suosivat hoi­va-alaa, pojille taas etenkin logis­tiikan ja tietojen käsittelyn alat näyttäytyvät tällä hetkellä hou­kuttelevina.

 

Ammattikorkeakoulututkinnot ovat romanien parissa hiljalleen lisääntyneet. Suosittu on esimer­kiksi sosiaalialalle valmistava so­sionomin tutkinto.

 

Myös yliopistoissa opiskelee romaneja.

 

– Joukko on pieni, mutta kas­vava, Åkerlund kuvailee.

 

 

Koulumyönteisyys nousussa

Tuula Åkerlundin mukaan roma­nien parantunut koulutustilan­ne ei ole syntynyt sattumalta. Pe­rustuslain maininnalla oikeudes­ta omaan kieleen ja kulttuuriin on Suomessa psykologista merkitys­tä, ja sivuvaikutuksena romanien parissa on syntynyt uudenlaista koulumyönteisyyttä.

 

– Romanit ovat alkaneet kokea, että koulujärjestelmä vihdoinkin huomioi heidätkin. Vuosikymme­nien ajanhan tunne on ollut se, että kaikki pitää omaksua päävä­estöläisen identiteetin kautta.

 

Kulttuurivähemmistön asen­teet eivät silti muutu hetkessä. Monilla vanhemmilla on itsellään karvaita kokemuksia koulusta ja eriarvoisuuden taakan kantami­sesta, ja käsitykset kulkevat per­heessä eteenpäin.

 

– Tiedän, että suurin osa ro­manivanhemmista on sitä miel­tä, että lasten on käytävä kouluja. Tästä huolimatta on paljon sitä, että ei riittävästi seurata, tuleeko läksyt tehtyä ja mennäänkö ajois­sa nukkumaan.

 

– Nämä ongelmat korostuvat, kuten muuallakin yhteiskunnas­sa, yksinhuoltajaperheissä. Aikuinen elää sen oman tuskansa kanssa, eivätkä resurssit aina rii­tä huolehtimaan lapsen koulun­käynnistä.

 

 

Tukea tarvitaan yhä

Åkerlund toteaa, että useimmat romaninuoret tarvitsisivat kou­lussa erityistä tukea juuri koulu­tuksen ja ammatinvalinnan kysy­myksissä.

 

– Kotien ammattimallit voi­vat olla hyvin suppeita. Jo varsin varhain, 11–12-vuotiaalle lapselle, tulisi kertoa minkälaisia mah­dollisuuksia opiskeluun ja työelä­mään pääsemiseen on olemassa. Olisi mahtavaa, jos opinto-ohjaa­jilla ja opettajilla olisi jaksamista tällaiseen.

 

Åkerlundin mukaan romani­lasten ja nuorten lahjakkuuksia ei myöskään aina tunnisteta. Esimerkiksi kielellinen, matemaat­tinen tai taiteellinen lahjakkuus jäävät huomaamatta, joskus nuo­relta itseltäänkin.

 

 

Oppisopimus vetää

Viime vuosina erilaiset oppisopi­muskoulutukset ovat osoittautu­neet toimiviksi koulutuspoluiksi monille romaneille.

 

– Aikuiset haluavat opiskella, ja oppisopimus mahdollistaa työn­teon ja perheen toimeentulon, Tuula Åkerlund kuvailee.

 

– Tietoisuus tästä mahdolli­suudeta on romaniyhteisössä li­sääntynyt, ja meillekin tulee jatkuvasti kyselyjä.

 

Eräs haaste romaneilla liittyy edelleen eriarvoisuuteen: opintoi­hin liittyviä työharjoittelupaikko­ja on hankalaa saada, ja erityisesti romaninuorilla ne ovat kiven alla.

 

– Edelleen romanit kohtaavat viikoittain myös eriarvoisuutta ja suoranaista rasismia.

 

 

Anssi Tiittanen






”Romaninuoret monikulttuurisissa porukoissa”

 

Romano Missio tekee nykyisin saavuttavaa työtä romaninuor­ten parissa. Järjestön työnteki­jät jalkautuvat kauppakeskuk­siin ja asemille, missä romani­nuoria liikkuu – nykyisin usein värikkäissä porukoissa.

 

– Romaninuoret liikkuvat ny­kyisin yhä useammin maahan­muuttajanuorten kanssa, nuori­sotyöntekijä Angelica Vironen kuvailee.

 

Joillekin kauppakeskusten nuorille koulunkäynti ei maita, ja elämä saattaa näyttäytyy pää­määrättömänä ajautumisena.

 

– Jotkut eivät oikein tiedä, mitä elämältä haluaisivat.

 

Toisaalta Angelica Virosen mukaan keskuksissa näkee myös paljon nuoria, joilla elä­mänhallinta on kohdallaan ja asiat ovat hyvin.

 

– Nyt nuorten parissa on vain sellainen trendi, että hengail­laan asemilla ja ostareilla.

 

 

”Rajoja tarvitaan”

Romano Mission jalkautuneil­la työntekijöillä on työasut ja kaulassaan työnkuvasta kerto­va ”virkamerkki” kaduilla liikku­essa. Nuoret suhtautuvat kadul­la työskenteleviin nuorisotyön­tekijöihin positiivisesti.

 

– Keskustelut ovat avoimia. Moni kertoo kuulumisistaan ja murheistaan. Välillä iloitaan yh­dessä, kun elämässä on tapah­tunut jotain positiivista, Angeli­ca Vironen kertoo.

 

Etsivät nuorisotyöntekijät saavuttavat myös pääväestön nuoria ja maahanmuuttajanuo­ria. Juttuseura ja välittäminen kelpaavat kaikille.

 

Nuorten lisäksi tutuksi tule­vat myös perheet.

 

– Olemme perheiden tuke­na. Jos tiedämme jonkin kodin asettaneen nuorelle rajoituksia, huomautamme, jos näemme nuoren rikkovan niitä.

 

– Nuoret kaipaavat aikuisuut­ta ja rajoja.




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja