Nettimaailmassakaan ei kannata lyödä vyön alle

Kristityn kahdeksan käskyä someen

Kuva: Shutterstock.
Kuva: Shutterstock.
Sosiaalisen median viestittely ihastuttaa ja vihastuttaa. Ristin Voitto kokosi ruutukäytöksen hyvät tavat.

1. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Paavali kehottaa Filippiläiskirjeessä ajattelemaan ”kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”

Sosiaalisessa mediassa voi olla vaikeaa tietää, mikä on totta. Ennen kuin levität tietoa eteenpäin, pyri tarkistamaan, mistä se on peräisin. Somessa leviävä väärä todistus on sikäli erityisen ikävä, että se jää nettiin pyörimään ties kuinka pitkäksi aikaa.

Tiedon oikeellisuuden harkintaa vaikeuttaa ilmiö, josta käytetään nimitystä vahvistusvinouma. Se tarkoittaa, että olemme taipuvaisia pitämään uskottavana tietoa, joka vastaa ennakkokäsityksiämme tai mielipiteitämme. Tämän vuoksi on helppoa uskoa todeksi mehevä skandaali, joka koskee henkilöä tai tahoa, jonka kanssa olet syystä tai toisesta napit vastakkain. Ole siis erityisen tarkkana silloin, kun toivot jonkun saavan nenilleen ja somessa leviävä tieto vastaisi tähän tarpeeseen.

2. Usko ihmisistä hyvää. Viitaten edellä mainittuun Filippiläiskirjeen kohtaan: jos jokin tilanne tai kommentti voidaan yhtä suurella todennäköisyydellä tulkita myönteisesti tai kielteisesti, valitse edellinen vaihtoehto. Älä oleta toisille synkkiä motiiveja äläkä näe kaikkialla salaliittoja.

Etenkin silloin, kun ollaan eri mieltä arvokysymyksistä, vastapuoli on helppo leimata pahuuden ruumiillistumaksi – nuo konservatiivit vihaavat vähemmistöjä, nuo liberaalit haluavat romuttaa yhteiskunnan perusteet. Todellisuudessa ihmisiä ei läheskään aina motivoi viha ja tuhoamishalu, vaan heillä on henkilökohtaiseen taustaansa liittyvät syyt mielipiteisiinsä.

Eri tavalla ajattelevat kristityt eivät välttämättä pyrikään vesittämään Raamatun arvovaltaa tai lähimmäisenrakkautta, eivätkä he ole eri mieltä vain ärsyttääkseen. Ehkä he ovat samanlaisia kuin sinäkin, siis ihan vilpittömästi uskovat olevansa hyvällä asialla.

3. Vedä henkeä. ”Olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan ja hidas vihaan”, opettaa Jaakob kirjeessään. Tämä on tärkeä kehotus nettiympäristössä, joka kannustaa nopeaan tunnepohjaiseen reagointiin.

Kun luet netistä jotain, mistä et pidä, ja tunnet raivon leiskahduksen sisälläsi, pysähdy. Kirjoittaminen on mitä mahtavin kommunikaatioväline, sillä se antaa aikaa ajatella ja harkita sanomisiaan. Älä jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä hyppäämällä tunteesta suoraan reaktioon, vaikka osaisitkin kymmensormijärjestelmän.

Kun jokin kommentti nostattaa tunteita, mieti, mistä on kyse. Ymmärsitkö viestin varmasti oikein, vai onko historiassasi jotain sellaista, joka ohjaa tulkintaasi eri suuntaan kuin kirjoittaja tarkoitti? Tekstien välityksellä kommunikoinnissa on se ongelma, että vivahteet jäävät välittymättä, ja toisten lausahduksia saatetaan tulkita elekielen vihjeiden puuttuessa liian vakavasti.

4. Älä paasaa. Somessa tutuista ihmisistä paljastuu yllättäviä asioita. Ystävä, joka kasvotusten kykenee keskustelemaan mitä moninaisimmista aiheista, osoittautuukin netissä yhden asian naiseksi tai mieheksi, joka onnistuu tunkemaan lempiaiheensa joka väliin, oli se sitten seksuaalivähemmistöt, maahanmuutto, Israel, tasa-arvo tai kehonrakennus.

Myös uskosta voi puhua siten, että se nousee muuriksi ihmisten väliin. Jumalan ylistäminen ja halu seurata hänen tahtoaan ovat toki arvostettavia asioita, mutta joskus hengellisyys ilmenee siten, että uskova puhuu kuin hänellä ei olisi mitään omia mielipiteitä, tunteita, toiveita tai kokemuksia. Oman persoonan totaalinen häivyttäminen ei kuitenkaan herätä muiden kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Pikemminkin tällainen Jumalan selän taakse piiloutuminen saa uskon näyttämään totalitaariselta lahkotouhulta.

5. Älä tee netissä mitään, mitä et voisi tehdä kotikaupunkisi torilla. Netissä on suljettuja ja salaisia keskusteluryhmiä, joissa voi jakaa elämänsä kipeimpiä asioita samaa kokeneiden kanssa. Tämä on yksi somen parhaista puolista: se yhdistää ihmisiä, jotka eivät muuten koskaan tapaisi toisiaan, ja tekee vaietuista kokemuksista jaettuja.

Samalla on hyvä muistaa, että kukaan ei voi taata sataprosenttista anonymiteettia. Et voi aina kontrolloida sitä, kenelle asioitasi paljastuu. Jos esimerkiksi kommentoit Facebookissa ystäväsi postausta ja ystäväsi on määritellyt profiilinsa avoimeksi, kuka tahansa voi lukea viestisi.

6. Ole rohkea. Mitä Jeesus twiittaisi? ”Te kyykäärmeiden sikiöt”, voisi jonain päivänä lukea hänen tilillään, ja karu viesti olisi osoitettu uskonnollisille johtajille.

Jeesuksen seuraaminen ei merkitse sitä, että pitäisi hymistellä kaikelle ja ymmärtää kaikkia. Mielipiteitä saa olla ja niitä saa ilmaista, kunhan tekee sen asiallisesti. Etenkin heikoimpien puolustaminen voi vaatia avoimia kannanottoja. Kuka sitten missäkin tilanteessa on se heikoin, jota pitäisi puolustaa, on vaikeampi kysymys.

Nettimaailman avoimuus voi olla raskasta kiltille kristitylle, joka ei haluaisi loukata ketään: viestit tavoittavat monesti niin laajan joukon, että sanoo mitä vain, joku voi ymmärtää väärin tai suuttua. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, kuinka nurjamielisiä kommentteja ihan tavallisten ihmisten haastatteluiden perään kertyy nettilehdissä.

On hyvä opetella kestämään sitä, että joku ei pidä minusta, kadehtii minua tai on kanssani eri mieltä. Eri mieltä oleminen ei ole sananvapausloukkaus.

7. Älä ole mäntti. Tämän luulisi olevan yksinkertaista, mutta ei se ole. Toisen kiroaminen, haukkuminen ja uhkailu on helppo ymmärtää vääräksi, mutta ihmisiä voi loukata myös näennäisen sivistyneillä tavoilla.

Tekeekö joskus mieli nolata keskustelukumppani häijynnokkelalla sivalluksella tai naljailla vaikkapa hänen kirjoitusvirheistään? Hillitse itsesi, sillä isku vyön alle ei muutu yhtään oikeutetummaksi, vaikka sen antaisi ruudun takaa. Tehokkaampaa on lopulta se, että pysyy kohteliaana, vaikka toinen kuinka antaisi palaa. Ristiriitatilanteessa voi kokeilla myös naiivia rehellisyyttä sanomalla suoraan, että minua loukkaa, kun puhut rumasti.

Mänttiä on myös esimerkiksi se, että levittää tuttujensa kuvia netissä ilman asianosaisten lupaa. Sosiaalinen media on tullut kuvioihin niin nopeasti, etteivät yhteiset pelisäännöt ole vielä selviä, ja ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, missä yksityisyyden rajat menevät. Varmista siis, millaista linjaa ystäväsi noudattaa, ennen kuin jaat mitään henkilökohtaista hänen elämästään julkisesti.

8. Kohtaa ja opi. Koska netissä voi olla yhteydessä niin moniin erilaisiin ihmisiin, siellä voi periaatteessa päästä oman kuplan ulkopuolelle helpommin kuin arjessa. Some tarjoaa lukemattomia tapoja evankeliumin jakamiseen, eikä tarvitse edes olla ekstrovertti. Voi perustaa blogin tai vlogin, osallistua keskusteluihin ja ihan vain olla oma itsensä eri foorumeilla.

Ei kannata unohtaa myöskään sitä, mitä voi oppia muista ja muilta. Netissä pääsee muutamalla klikkauksella tutustumaan itselle vieraisiin elämäntapoihin: muslimityttöjen muotiblogeihin, ex-vanhoillislestadiolaisten keskusteluihin, pakettiautossa asuviin nomadeihin, sarjakuvaharrastajiin ja niin edelleen. Maailma on ihmeellinen paikka.

Säde Loponen




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja