Koskettavien kirjojen asialla

On kirkas syksyinen alkuilta. Anniina Jakonen ajelee työkeikalta kotia kohti jossakin päin Keski-Suomea. Hän miettii mennyttä koulu- ja seurakuntavierailua, lepuuttaa mieltään hiljaisuudessa ja silmiään kauniissa maisemassa. Tällä kertaa matkalla ei näy karhuakaan. Siinä kohtaamisessa hyppäsi sydän hetkeksi kurkkuun.

Anniina Jakonen on, uskallan sanoa, poikkeuksellisen innostunut työstään Keski-Suomen helluntaiseurakuntien teemaopettajana kouluissa sekä Aikamedian vs. kirjallisuuspäällikkönä ja koululaisten Jees-lehden päätoimittajana.

Aikamoinen paletti työnkuvia, mutta Jakosen mielestä ne kaikki sopivat yhteen mainiosti. Esimerkiksi Kinnulan 142-oppilaisella koululla hän jakoi vierailullaan 143 Jees-lehteä – opettajakin halusi omansa.

– Paperilehti ei ole vielä kuollut. Lasten kokemusmaailma on konkreettinen, joten on hyvä, että koulutyöntekijöillä on antaa heille jotakin konkreettista, jota hypistellä ja johon tehdä tehtäviä.

Jakonen uskoo, että sama pätee aikuisten kirjoihin: tarvitsemme edelleen teoksia, joihin voimme palata ja joita voimme lukea itselle sopivalla hetkellä ja tavalla. Niin lehdet kuin kirjat jäävät vastaanottajille konkreettiseksi muistutukseksi kuullusta evankeliumista ja saadusta opetuksesta.

– Nykypolvet elävät digimaailmassa, ja lasten levottomuus ja keskittymisongelmat ovat lisääntyneet. Haluan työssäni liputtaa ”rauhoittavan median”, painetun sanan, puolesta, Anniina Jakonen tiivistää.

Haaveesta totta

Anniina Jakonen on pienestä tytöstä asti tykännyt lukea ja kirjoittaa sekä kuunnella tarinoita. Pienen seurakunnan kasvatille kirjat olivat myös merkittävä tekijä hengellisessä kasvussa seurakunnassa ja tapahtumissa saadun opetuksen rinnalla.

– Minulla ei ole mitään tiettyä yksittäistä lempikirjaa Raamatun lisäksi. Tärkeitä ovat olleet niin jotkut hengelliset nuortenkirjat, monet rukouselämään liittyvät opetuskirjat kuin perinteiset tyttökirjatkin. Kristillisissä romaaneissa olen nauttinut erityisesti kuvauksesta ja  tunnemaailman sanoittamisesta. Max Lucadon kirjat ovat osoittaneet, että Raamattua voi opettaa hauskasti ja mieleenpainuvalla tavalla.

– Raamattu on sanoman mutta myös kielensä puolesta ylivertainen kirja, sillä asiat on siinä sanoitettu kauniisti, kuten toteamus, että ”pilvet ovat hänen [Jumalan] askeltensa pöly”, Jakonen havainnollistaa.

Hänen pitkäaikainen haaveensa oli kirjoittaa oma kirja, ja nyt teoksia on ilmestynyt jo kolme. Kaikki hänen kirjansa nousevat halusta rohkaista, innostaa ja lohduttaa tätä rakasta mutta usein raadollista yhteiselämäämme niin seurakunnissa kuin perheissä eläviä.

– Erityisesti romaanini Onko meillä huominen toivon herättävän ajatuksia, tunteita ja tekoja: että haluttaisiin vielä etsiä ratkaisuja, vaikka yhteiselo näyttäisi jo mahdottomalta.

Kirjoista tukea ja rohkaisua

Aikamedian kirjasyksyyn mahtuu monenlaisia teoksia dekkarista Afrikan-kokemuksiin ja päiväkirjasta parisuhdetta vahvistavaan tehtäväkirjaan. Anniina Jakonen toivoo, että monipuolisella kirjatuotannolla myös tavoitetaan monenlaisia ihmisiä.

– Aikamedia haluaa olla rinnallakulkija, joka tukee ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja  myös vaikeissa asioissa, kuten kriiseissä tai riippuvuuksissa.

– Kristillisenä kustantamona tärkein tehtävämme on viedä evankeliumia eteenpäin sanoilla, jotka puhuttelevat nykyihmistä.

Kirjallisuuspäällikkö saa ensimmäisenä avata Aikamedialle saapuneet käsikirjoitukset. Se onkin Anniina Jakoselle mieluinen tehtävä. Hän odottaa, että kuorista ja sähköpostien liitteistä paljastuu ajatuksia ja tunteita herättäviä, syvällisiä ja todellisesta elämästä kertovia tekstejä, joissa on kristillinen näkökulma.

– Aikamedia on kristillinen kustantamo, mutta haluamme tavoittaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät vielä ole uskossa, Jakonen linjaa.

Hän uskoo, että hyvä kirja voi kutsua ihmistä tutustumaan kristinuskoon ja jopa astumaan seurakunnan ovesta sisään. Niin on käynyt aiemminkin, kun helluntaiherätyksen kirjallisuustyö on tavoittanut merkittäviä määriä uusia ihmisiä.

Anniina Jakonen nimeää kristillisissä kustantamoissa kaivatun kirjallisuudenlajin ”rohkaisu-ja innostamiskirjallisuudeksi”. Sellaisessa kirjallisuudessa armo ja totuus kulkevat käsi kädessä.

– Taitavasti kirjoitettu kirja imaisee mukaansa, on se sitten kertoma- tai opetuskirjallisuutta. Romaani on parhaimmillaan monen aistin kautta koettu elämys, ja opetuskirjallisuus, joka käsittelee juuri nykyihminen tarpeita ja haasteita, puhuttelee.

Sen sijaan saarnan ja kirjan Jakonen pitäisi edelleen omina tekstilajeinaan: saarnaa ei kannata kirjoittaa suoraan kirjaksi eikä toisaalta hyvä saarna synny vielä siitä, että lukee jonkin tekstin puhujapöntöstä.

Tarvitaan sydämen sivistystä

Paitsi kirjoihin, Anniina Jakonen uskoo edelleen kaikkiin teksteihin vaikuttamisen keinoina. Hän teki aikanaan ammattikorkeakoulun päättötyönsä seurakunnan brändistä.

Jakonen ei kuitenkaan usko, että mielikuvat seurakunnista syntyvät ensisijaisesti kuvista, logoista ja visuaalisista elementeistä. Hän uskoo ihmisten edelleen olevan ”eläviä kirjeitä”, jotka kulkevat nykyään entistä enemmän sähköisiä kanavia pitkin.

– Minulla nousee karvat pystyyn esimerkiksi ajattelemattomasta somekirjoittelusta. Onko meillä sydämen sivistystä olla kohtaamassa erilaisia ihmisiä?

Sydämen sivistystä voi merkittävällä tavalla hankkia lukemalla, Anniina Jakonen uskoo. Lukeminen kehittää eläytymiskykyä ja empaattisuutta sekä lisää tietoa ja yleissivistystä.

– Lukevat ihmiset ovat harvoin yksiulotteisia tai ajattelemattomia, Jakonen toteaa. Teini- ikäisille pojilleen hän on lukenut pienestä pitäen paljon kaikenlaista. Esimerkiksi  sarjisraamattu on ollut kovassa käytössä, ja urheilukirjoja lainataan Jakosen perheeseen usein.

– Lukeminen on perheen yhteistä aikaa, rauhoittumista ja hauskanpitoa. Sillä voi vaikuttaa myönteisesti koko perheen ilmapiiriin.

Anniina Jakonen kääntää autonsa kotipihaan Äänekoskelle. Hengellisen työn tekijästä tulee jälleen teiniperheen äiti. Viikonloppu on alkamassa ja on perjantaisen siivouspäivän aika, jonka päätteeksi syttyvät kynttilät. Ehtisinköhän leipoa poikien kanssa jotakin hyvää, Anniina miettii.

Anna Lehtinen