Käsi ihmiselle, sydän Jumalalle

Esko ja Kaija Koskenmäki ovat jälleen lähdössä lähetysmatkalle. Autotalli ja varastot ovat täyttyneet avustustavaroista. Kuva: Kirsi-Klaudia Kangas

Haapamäki on Keuruun kaupunkiin kuuluva kylä, jonka helluntaiseurakunnan jäsenistä monet ovat vuosien varrella olleet mukana lähetys- ja avustustyössä useissa maissa. Eräitä uskollisimmista ovat Esko ja Kaija Koskenmäki. Heidän talonsa pihalla olevat varastot ja autotalli ovat usein täynnä Kaijan huolellisesti lajittelemaa avustustavaraa, jota he saavat lahjoituksena eri puolilta Suomea.

– Pakkaamme tavarat tilavaan Mercedes Sprintteriin ja matkaamme Suomenlahden yli yleensä kerran kuukaudessa. Ajokilometrejä yhdelle reissulle kertyy noin 1 200, Esko Koskenmäki, 81, selvittää.

Laivalla hänet jo tunnetaan hyvin. Virkailijat koettavat aina järjestää Eskon autolle sellaisen paikan, että mies pääsee lähtemään ensimmäisten joukossa. Matkat suuntautuvat Viroon, Liettuaan tai Latviaan. Kohteina ovat seurakunnat, lastenkodit ja alkoholistien kuntoutuskeskukset. Aineellisen avun lisäksi Esko jakaa Jumalan sanaa vierailukohteissa. Toisinaan Kaija lähtee mukaan, toisinaan vänkärinä on joku ystävä.

– Vierailen ja saarnaan usein Pelastusarmeijan kirkoissa, joiden ovet ovat minulle maajohtajan luvalla kaikkialla auki. Majoittuminen tapahtuu Pelastusarmeijan tiloissa, jonne minulla on avaimet.

Saarnaaminen onnistuu Eskolta viron kielellä, mutta puheet tulkataan tarvittaessa myös venäjäksi.

Vaikeuksista syntyi armollisuus

Kymenlaaksossa syntynyt Esko Koskenmäki adoptoitiin kolmevuotiaana kasvattiperheeseen, jonka isä kuoli, kun poika oli kaksitoistavuotias. Siihen loppui lapsuus. Esko joutui lähtemään metsätöihin. Liian raskas työ kostautui myöhemmin selkäongelmina.

– Kiinnostuin jo lapsena koulun Raamatun historia -teoksesta. Luin sen läpi monta kertaa. Rippikoulussa rovasti sanoikin minulle: ”Sinä tiedät jo kaiken. Olet valmis pappi.”

Esko muutti perheineen työn perässä 1965 Ruotsiin. Hänen edesmennyt ensimmäinen puolisonsa oli uskova mutta ei koettanut miestään väkisin käännyttää. Esko lähti kerran mukaan hengelliseen tupakokoukseen. Siellä mies teki oman ratkaisunsa, jota yhä pitää elämänsä parhaana.

Perhe palasi takaisin Suomeen kymmenen vuoden kuluttua. Esko jäi aikanaan selkäsairauden vuoksi eläkkeelle Imatran Voiman palveluksesta. Monien raskaiden vaiheiden seurauksena Eskolla on ymmärrystä niille, jotka ovat kokeneet elämässään pettymyksiä, hylkäämistä ja läheisten kuolemaa. Vierelle löytyi sitten vaimoksi ja työtoveriksi Kaija Vilppulan Evankelistakodilta, jossa hän oli keittäjänä. Koskenmäet vihittiin vuonna 1997.

Satamäärin sukkia

Vesannolta kotoisin oleva Kaija Koskenmäki kuuli evankeliumin lapsena pyhäkoulussa mutta johtui ajattelemaan ikuisuusasioita tarkemmin vasta aikuisena.

– Aloin pelätä kuolemaa, kun sukulaisten kuusivuotias poika jäi auton alle ja kuoli. Lapsi oli aavistanut kuolemansa ja jakanut lelunsa pois edellisenä päivänä, Kaija muistelee tapausta.

Hän alkoi rukoilla, että kohtaisi jonkun, joka auttaisi häntä tulemaan uskoon. Jumala kuuli Kaijan rukouksen ja johdatti tuttavapiiriin uskovan naisen, joka pyysi häntä kokoukseen Suonenjoen helluntaiseurakuntaan. Tuo tilaisuus muutti nuoren naisen elämän. Alkoi matka taivaan Isän seurassa. Koskenmäkien olohuoneesta löytyy Kaijan työpiste, jossa sukkapuikot kilisevät ahkerasti. Pääosa taidokkaista neuleista menee seurakunnan myyjäisiin ja kirpputorille, jossa Kaija myös työskentelee. Hänen käsissään on vuosikymmenien mittaan syntynyt satamäärin sukkia, villapaitoja, pipoja ja muuta hyväntekeväisyyteen.

Aamuyö Jumalalle

Esko Koskenmäki viettää paljon aikaa rukouksessa aamuöisin – ajankohtana, jonka hän sanoo olevan paras hetki Jumalan kanssa keskustelemiselle. Hän saa noista hetkistä voimaa kuunnella puhelimessa ihmisten ongelmia ja sairauksia. Parhaina päivinä puheluita on tullut melkein neljäkymmentä. Iloa tuovat monet parantumisihmeet ja muut rukousvastaukset. Jotkut tulevat Koskenmäkien kotiinkin tapaamaan rukoilijaa.

– Olen kiitollinen Jumalalle kohtuullisesta terveydestä, jota minulle on siunattu vielä yli kahdeksankymmentävuotiaana. Pidän tärkeänä sitä, että oma Haapamäen seurakunta muistaa työtämme rukouksin lähetysmatkojen aikana, Esko sanoo. Koskenmäen pariskunnalla on kaikessa tekemisessään yksi yhteinen periaate: käsi ihmiselle, sydän Jumalalle.

Kirsi-Klaudia Kangas