"Jumala ei juoksuta, hän taluttaa"

Riku Rinne toi Evankelistapäiville brasilialaisen vävypoikansa kanssa videotervehdyksen Brasiliasta. - Työ sikäläisten ihmisten kanssa on hyvin raskasta, mutta se on kuitenkin tehtävä. Brasiliassa on helpompi puhua ihmisille Jeesuksesta kuin Suomessa. Kuva: Jari Olavi Hiltunen

Tämänvuotiset Evankelistapäivät järjestettiin 12.–14. elokuuta Porissa. Päiville osallistui noin 230 evankelistaa.

Nykymuodossa ensimmäisille Evankelistojen yhteyspäiville kokoonnuttiin Lahteen vuonna 1995. Idean isällä Kalevi Lehtisellä oli näky koota eri taustayhteisöissä ja seurakunnissa palvelevat evankelistat yhteen. Päiville on saattanut osallistua kerralla jopa 400 evankelistaa.

Evankelistapäivät ovat säilyneet yli 20 vuotta paikkana verkostoitua ja saada vertaistukea. Päivillä varustetaan, rohkaistaan ja vahvistetaan niitä, joilla on kutsumus evankelioimistyöhön, sekä niitä, jotka etsivät kutsumustaan ja paikkaansa työssä. Mukana on kokoaikaisten evankelistojen lisäksi vapaaehtoistyöntekijöitä. Ohjelman suunnittelusta vastaa eri kirkkokuntien ja kristillisten järjestöjen edustajista muodostettu työryhmä. Käytännön järjestelyt hoidetaan yhteistyössä kyseisen paikkakunnan seurakuntien kanssa.

Porin evankelistapäivien musiikissa palvelivat muun muassa Pekka Simojoki, Nina Åström, Joykids, All Shall Praise -kuoro, Marianne Salminen ja Jippu sekä housebandina Rauno Karmitsa Band.

Omat ja toisten kivut

Riku Rinne Nokialta kertoi Evankelistapäivien päätöskokouksessa tapahtuman merkityksestä omalle kutsumukselleen:

– Olen saanut olla mukana Evankelistapäivillä vuodesta 2000. Tuolloin koin olevani väärinymmärretty. Nokian evankelistapäivillä Kalevi Lehtinen sanoi minulle kahden kesken, että sä olet okei! Sisäiset haavani paranivat tuossa hetkessä. Koin olevani arvokas evankelistan työssä, virheistäni huolimatta.

Vuonna 1994 Rinne jäi pois hyvin palkatusta insinöörintyöstä ja siirtyi Patmos ry:n nuorisotyöhön.

– Tämä hyppy vaati rohkeutta ja alttiutta maksaa hintaa. Haaveilin korkealentoisesta työstä, mutta toisin kävi. Jumala ei juoksuttanut, hän taluttaa, Rinne kertoi.

– Mitä suurempia Jumalan juttuja elämässä on, sitä enemmän ihmisyys korostuu. Vaatii paljon elää rohkeasti Jumalan todellisuutta: pitää astua sisään omiin ja toisten kipuihin.