”Seurakunnat taistelevat jo nyt olemassaolostaan”

Istutustyö ei sytytä isojen kaupunkien ulkopuolella

Porin Noormarkussa maisteltiin uusia tuulia Varikko-seurakunnan avajaisissa. Valtakunnallisesti seurakuntaistutusrintama vaikuttaa hiljaiselta. Kuva: Tapani Tuomi

Uudet seurakunnat nähdään mahdollisuutena suomalaisten saavuttamiseen, mutta perustamiskynnys on silti korkea.

"Hyvä tavoite, mutta useimpien seurakuntien kohdalla epärealistinen”.

Tähän näkemykseen kiteytyy monen seurakuntavaikuttajan ajatus uusien seurakuntien istuttamisesta helluntaiherätyksen piirissä.

Ristin Voiton syyskyselyssä viime viikolla ajatuksiaan aiheesta kertoi sähköpostitse kaikkiaan 67 pastoria tai muuta seurakunnan vastuunkantajaa.

– Jos on paikkakuntia, missä ei vielä ole seurakuntaa, niin silloin se on tarpeellista. Jos seurakunta toimii alueella, jossa väkimäärään nähden on monia seurakuntia ennestään, uusi seurakunta ei ole tarpeellinen, eräs vastaaja kirjoitti.

Toinen vastaaja kertoi, että lähialueella toimii jo kolme helluntaiseurakuntaa.

– Uuden seurakunnan istuttaminen olisi mielestäni itsetarkoitus eikä tarvelähtöistä.

– Aika absurdi ajatus pienillä paikkakunnilla, joissa on jo yksi kappale jokaista vapaakristillistä seurakuntaa kamppailemassa tulevaisuudestaan, kolmas vastaaja kommentoi.

Näkemykset poikkeavat jonkin verran viime vuosina vallalla olleista ajatuksista, joissa helluntaiherätyksen strategiassa merkittävää roolia näyttelevät sosiaalisen työn ja voimistuvan lapsi- ja nuorisotyön rinnalla juuri seurakuntien istuttaminen.

”Isommilla paikkakunnilla mahdollista”

Noin neljäsosalla vastaajista ajatukset seurakuntaistutuksista olivat toiveikkaampia. Vastaajia pyydettiin kommentoimaan muun muassa väittämiä ”Kaikkien seurakuntien tulisi istuttaa vähintään yksi tytärseurakunta” ja ”Suomessa ei tällä hetkellä ole tarvetta perustaa uusia seurakuntia vaan vahvistaa olemassaolevia”.

– Isommilla paikkakunnilla voisi olla hyvä perustaa uusia pienempiä yksikköjä, joissa uskovien yhteys ja vastuutehtävissä palveleminen onnistuvat helpommin, eräs vastaajista muotoili.

– Ilman uusia seurakuntia kristinusko katoaa maasta ja yllättävän piankin, toinen vastaaja skenaarioi.

Monissa vastauksissa keskeisenä jakolinjana nähtiin se, sijaitseeko mahdollinen istuttajaseurakunta maaseudulla vai kasvukeskuksessa.

– Elämme uudessa vaiheessa, jolloin on uskallettava olla avoimia myös kaupunginosaseurakunnille tai naapurikylille.

– Iso seurakunta vahvistuu joka tapauksessa, kun työhön ja toimintaan nousee uusia Jumalan kasvattamia ihmisiä. Liian iso seurakunta passivoittaa joitakin kyvykkäitä ihmisiä, kun ei ole välttämättä tilaa toimia, eräs vastaaja kirjoitti.

– Erityisesti maahanmuuttajille ja yleensäkin taajama-alueiden kasvavalle väestölle uudet seurakunnat voisivat olla tarpeellisia.

Palikat samalla hiekkalaatikolla?

Osassa vastauksista kuulsi pettymys joihinkin aikaisempiin seurakunnanistutuksiin. Niiden katsottiin pikemminkin edistäneen hajaannusta kuin synnyttäneen uutta.

– Uusien seurakuntien ei tulisi perustua ainakaan sille, että on ollut epäsopua ja syntynyt tarvetta päästä omaan ryhmään, eräs vastaaja kirjoitti.

– Työ pitäisi toteuttaa mieluiten hyvässä yhteistyössä ja siten, että saadaan uusia jäseniä eikä jäseniä vanhemmista seurakunnista, toinen kommentoi.

Väittämä ”Seurakunnanistutus on lähetystyötä Suomessa” hyväksyttiin, joskin varauksin.

– Istutus on evankeliointia ja tavallaan myös lähetystyötä, eräs vastaaja arvioi.

– Jos uusi seurakunta ei saavuta uusia ihmisiä, palikat hiekkalaatikolla on vain jaettu kahteen hiekkalaatikkoon ja mikään ei ole kasvanut, toinen kirjoitti.

67 vastaajasta yhdeksän kertoi, että omassa seurakunnassa olisi ainakin jonkinlainen suunnitelma uudesta istutuksesta. Kyselyssä ei kysytty vastaajan paikkakuntaa, joten vastauksia saattoi tulla useita samoista seurakunnista.

Kyselyn perusteella helluntaiseurakuntien piirissä ei joka tapauksessa ole odotettavissa suurta seurakunnanistutusten määrää lähitulevaisuudessa.

Anssi Tiittanen